Tilannepäivä: 16. syyskuuta 2026, aamun tilanne
Raportointijakso: 15.–16.9.2026 sekä uusimmat aiemmin käsittelemättömät ISW-arviot
Yleistilanne
Ukrainan sodassa viime päivien merkittävin muutos on Lymanin vastahyökkäyksen siirtyminen avoimista lähteistä päätellystä operaatiosta Ukrainan asevoimien virallisesti vahvistamaksi Operaatio Vivaldiksi. Ukrainan 3. armeijakunnan komentaja Andrii Biletskyi ilmoitti 15.9. joukkojensa vapauttaneen tai puhdistaneen venäläisistä soluttautujista yhteensä noin 85 neliökilometriä Lymanin pohjoispuolella. ISW arvioi saavutusten olevan operatiivisesti merkittäviä, koska ne ovat häirinneet Venäjän yritystä muodostaa pohjoinen haara Donetskin linnoituskaupunkivyöhykkeen laajassa saarrostuksessa. [2–3]
Venäjä ei ole kuitenkaan luopunut Donetskin pääponnistuksesta. Chuck Pfarrerin 15.9. kartta kuvaa korkeaa hyökkäysten tempoa Pokrovskin, Dobropilljan ja Kostjantynivkan välisellä laajalla alueella. Venäjän toimintatapa perustuu yhä suurelta osin pieniin jalkaväkiryhmiin ja soluttautumiseen harmaalle alueelle. ISW ei vahvistanut 15.9. uusia venäläisiä etenemisiä Kostjantynivkan–Družkivkan suunnalla, vaikka hyökkäykset jatkuivat. [1–2]
Persianlahdella sota on muuttunut yhä selvemmin maailmanlaajuiseksi logistiseksi ja taloudelliseksi kulutuskilpailuksi. Hormuzinsalmen kautta kulki 14.9. vain neljä seurattua hyödykealusta, kun sotaa edeltänyt keskiarvo oli noin 125 alusta vuorokaudessa. Saudi-Arabian East–West-putkeen kohdistunut isku on samalla vaikeuttanut Hormuzin kiertämistä ja pakottanut Saudi-Arabian perumaan osan Eurooppaan suunnitelluista öljytoimituksista. [6–8]
Samaan aikaan Yhdysvaltain sotilaallisen osallistumisen todellinen hinta alkaa hahmottua. Congressional Budget Office arvioi Iranin vastaisen sodan maksaneen Pentagonille noin 38 miljardia dollaria elokuun alkuun mennessä. Konfliktin jatkuessa lisäkustannus olisi noin 2–3 miljardia dollaria kuukaudessa taistelujen voimakkuudesta riippuen. [9]
Strategisen kilpailun seuraava näkyvä askel tapahtuu avaruudessa. Yhdysvaltain Space Force vahvisti 15.9. erittäin suorasanaisesti, että sen joukot käyttävät jo kiertoradalla olevia avaruudenhallinta-aseita. Järjestelmien yksityiskohtia ei ole julkistettu. [13]
1. Donetskin taistelut: korkea hyökkäysten tempo, mutta rajallinen eteneminen
Kuva 1. Venäjän hyökkäykset jatkuvat korkealla tempolla Bakhmutin–Pokrovskin operaatioalueella. Chuck Pfarrerin 15.9.2026 klo 10.30 UTC päivätty kartta kuvaa Venäjän hyökkäys- ja soluttautumisyrityksiä Pokrovskin, Dobropilljan ja Kostjantynivkan ympäristössä. Kartan mukaan ukrainalaisjoukot ovat hajottaneet useita pieniä venäläisiä soluttautumisryhmiä, mutta taistelujen etureuna on monilla alueilla vaikeasti määritettävä harmaan alueen vuoksi. ISW:n 15.9. arvio tukee yleistä tilannekuvaa: venäläiset jatkoivat hyökkäyksiä Kostjantynivkan ja Družkivkan ympäristössä sekä Donetskin linnoituskaupunkivyöhykkeen lounaispuolella ilman uusia vahvistettuja etenemisiä. Kuva: Chuck Pfarrer / Indications & Warnings. [1–2]
Pfarrerin kartassa näkyvä sirpaleinen etulinja kuvaa hyvin nykyisen maasodan ongelmaa. Yksittäinen venäläinen ryhmä voi päästä useita kilometrejä ukrainalaisten asemien väliin, mutta tämä ei tarkoita, että Venäjä hallitsisi kyseistä aluetta tai että sillä olisi sinne toimiva huoltoyhteys.
Kostjantynivkan ympäristössä Venäjä jatkoi 14.–15.9. hyökkäyksiä kaupungin läheisyydessä ja Družkivkan lounaispuolella. ISW ei havainnut uusia vahvistettuja etenemisiä. Ukrainalaiset julkaisivat myös kuvamateriaalia omista joukoistaan Kostjantynivkan alueella kumotakseen Venäjän aikaisemmat väitteet kaupungin valtaamisesta. [2]
Pokrovskin ja Dobropilljan laajempi alue säilyy silti vaarallisena. Venäjä pyrkii edelleen kiertämään Donetskin linnoituskaupunkivyöhykettä lounaasta ja katkaisemaan länteen johtavia ukrainalaisten huoltoyhteyksiä.
Venäläisten hyökkäysten luonne kertoo samalla niiden tämänhetkisestä rajoitteesta: suurten mekanisoitujen muodostelmien käyttäminen droonien hallitsemalla alueella on erittäin vaikeaa. Sen sijaan Venäjä lähettää eteen pieniä jalkaväkiryhmiä, joiden tarkoituksena on löytää puolustuksen aukkoja ja luoda harmaita alueita.
Sotilaallinen arvio: korkea taistelukosketusten määrä ei tällä hetkellä tarkoita vastaavaa alueellista etenemisnopeutta. Venäjän haasteena on edelleen muuttaa pienryhmien soluttautuminen kestäväksi hyökkäysjärjestelmäksi, jota voidaan huoltaa Ukrainan droonien ja välillisen tulen vaikutuksen alla.
2. Operaatio Vivaldi vahvistettiin – Lyman ei ollut vain paikallinen vastaisku
Ukrainan 3. armeijakunnan komentaja Andrii Biletskyi vahvisti 15.9. ensimmäistä kertaa julkisesti Operaatio Vivaldin olemassaolon. Hänen mukaansa ukrainalaisjoukot puhdistivat venäläisistä soluttautujista Novoselivkan, Oleksandrivkan, Yarovan ja Korovii Yarin ympäristöä sekä vapauttivat Serednien. Ukraina ilmoitti yhteensä noin 85 neliökilometrin alueellisesta tuloksesta. [2–3]
Tärkeämpää kuin alueen koko on tapa, jolla operaatio valmisteltiin.
ISW:n mukaan Ukrainan 3. armeijakunta toteutti ennen maahyökkäystä kaksivaiheisen välialueen iskukampanjan. Ensimmäisessä vaiheessa venäläisten huoltoa ja polttoainejärjestelmää vastaan vaikutettiin noin 50 kilometrin syvyyteen. Tämän jälkeen iskualue laajennettiin jopa noin 120 kilometrin päähän rintamasta. [2]
Tavoitteena oli eristää taistelualue ennen varsinaisen maaliikkeen käynnistämistä. Tämä muistuttaa länsimaista battlefield interdiction -periaatetta, mutta toteutustapa perustuu suurelta osin miehittämättömiin järjestelmiin eikä perinteiseen taktiseen ilmavoimaan.
Biletskyi kuvasi operaation ensimmäistä vaihetta yhdistelmäksi drooneja, robotteja ja motivoitunutta jalkaväkeä. Ukrainan ilmoittamia Venäjän tappiolukuja ei tässä vaiheessa voida riippumattomasti vahvistaa, mutta itse operaatio ja sen keskeiset alueelliset saavutukset ovat nyt huomattavasti paremmin dokumentoituja kuin vielä muutama päivä sitten. [3]
ISW pitää Vivaldin operatiivisesti merkittävänä, koska se on häirinnyt Venäjän yritystä kiertää Slovjanskin–Kramatorskin–Družkivkan–Kostjantynivkan linnoituskaupunkivyöhyke pohjoisesta. [2]
Ukrainan ilmoituksen mukaan kyse on vasta operaation ensimmäisestä vaiheesta. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida luotettavasti, kuinka laajaksi seuraavat vaiheet on suunniteltu tai pystyykö Ukraina toistamaan saman mallin muualla rintamalla.
3. Vivaldi vahvistaa uudenlaisen hyökkäysmallin
Ukrainan tämänhetkinen toimintatapa poikkeaa vuoden 2023 suuresta mekanisoidusta vastahyökkäyksestä.
Hyökkäyksen ensimmäinen vaihe ei ole panssarimuodostelmien eteneminen miinakenttien läpi. Ensin pyritään järjestelmällisesti kuluttamaan vastustajan drooniryhmät, huolto, polttoaine, johtamispaikat ja elektronisen sodankäynnin järjestelmät. Tämän jälkeen maajoukot käyttävät syntynyttä paikallista heikkoutta hyväkseen.
Tämä sopii yhteen viime viikkojen analyysien kanssa, joissa Ukrainan maaoperaatioiden ympärille on muodostunut sensorien, FPV-droonien, tykistön, elektronisen sodankäynnin, miehittämättömien maa-ajoneuvojen ja jalkaväen muodostama kokonaisuus.
Malli ei tee panssarivaunuista tai jalkaväestä tarpeettomia. Se muuttaa niiden käyttöjärjestystä.
Sotilaallisesti tämä on yksi Ukrainan sodan tärkeimmistä kehityssuunnista: hyökkäysliike syntyy vasta sen jälkeen, kun vastustajan paikallista miehittämätöntä ja logistista järjestelmää on riittävästi heikennetty.
4. Ukraina jatkaa Venäjän välialueen logistiikan järjestelmällistä häirintää
Vivaldi ei ole yksittäinen poikkeus. Ukrainan asevoimat jatkavat samalla laajempaa iskujärjestelmää Venäjän sotilaallisiin kohteisiin rintaman takana.
Ukrainan yleisesikunta ilmoitti iskeneensä 14.–15.9. muun muassa Venäjän polttoainevarastoon Novosvitlivkassa miehitetyllä Luhanskin alueella noin 120 kilometrin päässä rintamasta. Ukrainalaisjoukot ovat lisäksi iskeneet toistuvasti Donetskin lentoaseman ympärillä sijaitsevaan pitkän kantaman droonien varastointi-, valmistelu- ja laukaisuinfrastruktuuriin. [2]
Tämä on operatiivisesti eri asia kuin tuhansien kilometrien päähän Venäjän jalostamoihin tehtävät strategiset syväiskut. Tavoitteena on vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon Venäjä kykenee tuomaan huoltoa, polttoainetta, drooneja ja reservejä tietylle rintamasuunnalle.
Sodan kannalta tärkeäksi muodostuu näin kolmitasoinen vaikutusketju:
- taktinen droonivaikutus muutamien tai kymmenien kilometrien syvyydessä,
- välialueen iskut noin 50–150 kilometrin syvyyteen,
- strategiset syväiskut Venäjän energia- ja sotateollisuuteen satojen tai tuhansien kilometrien päähän.
Kun nämä yhdistetään, yksittäisestä rintamalohkosta voidaan pyrkiä eristämään ensin huolto ja lopulta koko sitä tukeva tuotantojärjestelmä.
5. Mahdollinen energiatulitauko ei ole vielä muuttunut toimivaksi aselevojärjestelyksi
Ukraina toisti 15.9. olevansa valmis vastavuoroiseen energiakohteita koskevaan tulitaukoon. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on pyrkinyt edistämään tällaista järjestelyä. ISW:n mukaan Kremlin julkisissa lausunnoissa ei kuitenkaan ole nähtävissä vastaavaa selvää luopumista Venäjän laajemmista sotatavoitteista. [2]
Kyse olisi toteutuessaan erittäin merkittävästä rajatusta aselepomallista, koska energiainfrastruktuurista on muodostunut keskeinen osa molempien osapuolten strategista iskukampanjaa.
Ukrainan presidentinkanslian johtajaksi siirtynyt Kyrylo Budanov arvioi Giorgi Revishvilin julkaisemassa 15.9. haastattelukoosteessa Ukrainan pitkän kantaman iskujen jo aiheuttavan Venäjälle merkittäviä ongelmia erityisesti öljy- ja kaasusektorilla. Hän korosti samalla Mustanmeren toimintaympäristön vaikeutuneen molemmille osapuolille. [4]
Budanovin puheenvuoro on ukrainalaisen ylimmän johdon strateginen arvio, ei riippumaton Venäjän taloudellisen tilanteen mittaus. Se kuitenkin kertoo, millä tavalla Kiova itse ymmärtää syväiskukampanjansa: tarkoituksena on muuttaa Venäjän suuri taloudellinen ja maantieteellinen syvyys jatkuvasti suojattavaksi kustannukseksi.
6. Euroopan hybridisodankäynti: puolustusteollisuudesta on tullut ensisijainen kohde
Maksym Panchokhan Jamestown Foundationille tekemän analyysin mukaan Venäjään liitettyjen sabotaasi- ja hybriditapausten määrä Euroopassa on lisääntynyt huomattavasti vuoden 2026 aikana. Jamestownin aineisto arvioi tahdin nousseen huhtikuun jälkeen noin 15 tapaukseen kuukaudessa. Arvio sisältää tapauksia, joiden Venäjä-yhteys on eriasteisesti vahvistettu, joten lukua ei pidä tulkita 15 todistetuksi Venäjän valtion suorittamaksi iskuksi kuukaudessa. [5]
Erityisen kiinnostavia kohteita ovat puolustusteollisuus, kuljetus- ja logistiikkajärjestelmät sekä Ukraina-avun kannalta olennaiset yritykset.
Jamestown nostaa esimerkiksi 31.8. Puolan WB Electronicsin tuotantolaitoksessa tapahtuneen tulipalon. Yhtiö valmistaa muun muassa FlyEye- ja Warmate-droonijärjestelmiä, joita Ukraina käyttää. Tapausten lopullinen attribuutio kuuluu kansallisille viranomaisille, eikä kaikkia yksittäisiä tapauksia ole julkisesti osoitettu Venäjän järjestämiksi. [5]
ISW nosti 15.9. samalla esiin useita 14.–15.9. Euroopassa tapahtuneita sabotaasiyrityksiä, joiden toimintatapa muistuttaa aikaisempia Venäjään liitettyjä operaatioita. ISW korostaa itsekin, ettei Venäjän osuutta kaikkiin tapauksiin ole vahvistettu. [2]
NATO:n ongelma on rakenteellinen: kyberhyökkäyksille on jo pitkälle kehittyneitä yhteisiä raportointi- ja koordinaatiomenetelmiä, mutta fyysisen harmaan alueen sabotaasille vastaava kollektiivinen malli on heikompi.
7. Hormuzin kuljetusjärjestelmä toimii edelleen vain murto-osalla normaalista
Reutersin Kpler-aineistoon perustuvan raportoinnin mukaan Hormuzinsalmen läpi kulki maanantaina 14.9. vain neljä seurattua hyödykealusta. Sotaa edeltävä keskimääräinen määrä oli noin 125 alusta vuorokaudessa. [7]
Luku ei sisällä kaikkea mahdollista liikennettä, sillä osa aluksista sammuttaa AIS-lähettimensä. Suuruusluokka kertoo silti häiriön vakavuudesta.
Iranin ja Yhdysvaltojen välinen sotilaallinen kamppailu ei ole enää vain kysymys öljyn tuotannosta. Ratkaiseviksi ovat muuttuneet tankkereiden saatavuus, vakuutukset, satamat, saattueet, vaihtoehtoiset putket ja rahoitusjärjestelmä.
Ian Ralby kuvaa 15.9. julkaistussa analyysissaan Hormuzin ja Bab el-Mandebin samanaikaista kriisiä uhaksi koko globalisoituneen merikaupan perustalle. Hänen olennaisin havaintonsa on järjestelmällinen: suurin osa maailman kaupasta kulkee meritse, ja vaihtoehtoisten reittien kapasiteetti ei ole rajaton. [15]
GeopoliticsUnplugged puolestaan raportoi 15.9. erittäin suurista Gulf–China-tankkereiden päivävuokrista, yli miljoonan dollarin päiväkohtaisista noteerauksista. Reuters on erikseen raportoinut Gulf–Asia-tankkerihintojen nousseen ennätystasoille, joten markkinan kiristyminen on selvästi nähtävissä, vaikka yksittäinen vuokranoteeraus voi vaihdella voimakkaasti. [7, 15]
8. Saudi-Arabian vaihtoehtoinen öljyreitti on edelleen häiriintynyt
Saudi-Arabian East–West-putken vauriot ovat osoittaneet, ettei Hormuzia voida yksinkertaisesti korvata yhdellä vaihtoehtoisella reitillä.
Reutersin mukaan Saudi-Arabia on joutunut peruuttamaan osan Eurooppaan suunnitelluista öljylasteista Yanbun Punaisenmeren sataman toimitusongelmien vuoksi. Eurooppalaiset ostajat ovat alkaneet etsiä korvaavaa raakaöljyä muun muassa Pohjanmereltä, Yhdysvalloista, Kazakstanista, Algeriasta ja Guyanasta. [8]
Samaan aikaan Saudi-Arabia yrittää lisätä jälleen kuljetuksia Hormuzin kautta, koska Punaisenmeren vaihtoehto on rajoittunut. Tämä tekee Houthien iskuista Saudi-Arabiaan vielä strategisesti merkittävämpiä.
ISW:n 15.9. Iran-päivityksen mukaan Saudi-Arabian siviilipuolustus antoi 14.–15.9. aikana enemmän ilmahyökkäysvaroituksia kuin minkään muun vastaavan vuorokauden aikana Houthien nykyisen kampanjan alkamisen jälkeen. Iskujen tai uhkien maantieteellinen alue ulottui myös aiempaa pohjoisemmaksi Punaisenmeren rannikkoa pitkin. [6]
ISW arvioi Houthien pyrkivän lisäämään Saudi-Arabian sodankäynnin kustannuksia ja painostamaan Riadia hyväksymään niiden vaatimuksia Jemenissä. Kyse on ISW:n analyyttisestä tulkinnasta toiminnan tarkoituksesta, ei Houthien julkisesti vahvistamasta strategiasuunnitelmasta. [6]
9. Yhdysvaltain Iranin sodan hinta: 38 miljardia dollaria ja kasvava materiaalinen velka
Congressional Budget Office julkaisi 15.9. ensimmäisen kattavamman riippumattoman arvion Yhdysvaltain Iran-operaatioiden kustannuksista. CBO arvioi Pentagonin kulujen nousseen noin 38 miljardiin dollariin 1.8. mennessä. [9]
Jos sodankäynti jatkuisi touko–kesäkuun kaltaisella alemmalla intensiteetillä, CBO arvioi lisäkustannukseksi noin kaksi miljardia dollaria kuukaudessa. Heinäkuun kaltaisella intensiteetillä kustannus olisi noin kolme miljardia kuukaudessa. Arvioon liittyy CBO:n mukaan huomattavaa epävarmuutta, koska puolustusministeriö ei toimittanut kaikkea pyydettyä aineistoa. [9]
Strategisesti tärkein kustannus ei kuitenkaan ole dollareissa.
CBO nostaa ohjuspuolustuksen torjuntaohjusten suuren kulutuksen konfliktin tärkeäksi vaihtoehtoiskustannukseksi. Varastojen täydentäminen kestää vuosia, mikä tarkoittaa, että Lähi-idässä käytetty torjuntaohjus ei ole samanaikaisesti käytettävissä esimerkiksi Indopasifisella alueella. [9]
Iranin sota osoittaa näin saman ongelman kuin Ukraina: moderni korkean intensiteetin sota kuluttaa kehittyneitä ampumatarvikkeita nopeammin kuin länsimainen rauhan ajan tuotantorakenne pystyy niitä korvaamaan.
10. Mecca Alliance ei ole yhtenäinen sotilasliitto
Ahmed Saber Abbas tarkastelee War on the Rocksissa Saudi-Arabian, Turkin ja Pakistanin Mecca Alliance -järjestelyä kolmen keskenään erilaisen valtakeskuksen liittona.
Saudi-Arabialla on taloudellinen kapasiteetti, Turkilla suuri ja nopeasti kasvava puolustusteollisuus sekä Pakistanilla merkittävät maavoimat ja ydinasearsenaali. Mikään jäsenistä ei kuitenkaan yksin pysty määrittämään liittouman poliittista ja sotilaallista johtajuutta. [10]
Tällä on käytännön merkitystä nykyisessä Jemenin kriisissä. Sopimus voi muodostaa poliittisen pelotteen, mutta todellinen yhteinen puolustus edellyttää vielä yhteistä komentorakennetta, tiedustelua, ilmapuolustuksen integraatiota, logistisia järjestelyjä ja ennen kaikkea yhteistä päätöstä siitä, milloin liittolaisen sota on myös muiden sota.
Vuonna 2015 Pakistan esimerkiksi kieltäytyi osallistumasta Saudi-Arabian sotaan Jemenissä, vaikka ilmoitti olevansa valmis puolustamaan Saudi-Arabian aluetta. Tämä historiallinen ero hyökkäysoperaation ja jäsenmaan varsinaisen puolustamisen välillä on edelleen relevantti. [10]
11. Kiina tukee samanaikaisesti Venäjän ja Iranin puolustusteollista kestävyyttä
ISW:n 15.9. Kiina–Taiwan-katsaus nostaa esiin tärkeän yhdistävän tekijän Ukrainan ja Iranin sodissa: kiinalaiset toimitusketjut.
ISW:n referoimien venäläisten kuljetusasiakirjojen mukaan valtion omistama Jilin Chemical Fiber Group toimitti Venäjän Alabuga-Voloknolle 46 tonnia polyakryylinitriilipohjaista hiilikuituprekursoria. ISW arvioi määrän riittävän jopa noin 1 300 Geran/Shahed-tyyppisen hyökkäysdroonin rakenteisiin. [11]
Samaan aikaan Kiinan ja Iranin välillä on raportoidusti käytetty vaihtokauppaa muistuttavia rakenteita, joissa Iranin öljyä vaihdetaan tuontihyvityksiin ja kiinalaisiin tuotteisiin. ISW:n mukaan toimituksiin on sisältynyt muun muassa ilmatorjuntakalustoa, ajoneuvoja ja viestintävälineitä. [11]
Kiina kiistää usein toimivansa sotaa käyvien osapuolten aseistajana ja korostaa kauppansa laillista luonnetta. Olennaista on kuitenkin kaksikäyttökomponenttien rooli. Hiilikuitu, elektroniikka, moottorikomponentit ja viestintätekniikka voivat olla siviilituotteita, mutta samalla ne muodostavat modernin droonituotannon olennaisen teollisen perustan.
Strateginen merkitys: Venäjän ja Iranin sotilaallinen kestävyys ei ole vain niiden oman teollisuuden kysymys. Se riippuu yhä enemmän globaaleista kaksikäyttötuotteiden toimitusketjuista.
12. Kiina käyttää BRICS-järjestelmää myös teknologia- ja valuuttapolitiikan välineenä
ISW:n 15.9. Kiina–Taiwan-katsauksen mukaan New Delhissä pidetyssä BRICS-huippukokouksessa jäsenmaat sopivat paikallisvaluuttojen käytön helpottamisesta rajat ylittävissä maksuissa. Kiinan presidentti Xi Jinping ilmoitti samalla Kiinan johtavan uutta BRICS AI Open-Source Zone -aloitetta. [11]
Tavoitteella on sekä taloudellinen että geopoliittinen ulottuvuus. Paikallisvaluuttojen suurempi käyttö vähentäisi osittain dollaripohjaisen rahoitusjärjestelmän merkitystä, kun taas avoimen lähdekoodin AI-yhteistyö tarjoaa Kiinalle väylän rakentaa teknologiaekosysteemiä Yhdysvaltain johtamien järjestelmien rinnalle.
BRICS ei kuitenkaan muodosta yhtenäistä geopoliittista blokkia. Iranin sota on tuonut esiin jäsenmaiden välisiä eroja, ja esimerkiksi Intian sekä Persianlahden jäsenvaltioiden intressit eivät kaikissa kysymyksissä vastaa Iranin tai Kiinan tavoitteita. [11]
13. Keski-Aasian kuljetusreitit suuntautuvat myös Iranin kautta
Paul Goble arvioi Jamestown Foundationin 15.9. katsauksessa Kiinan ja Keski-Aasian valtioiden kasvattavan kiinnostustaan Iranin kautta kulkevaan eteläiseen kuljetusreittiin.
Keskeinen syy on hajauttaminen. Kiina ei halua Eurooppaan suuntautuvan kaupan riippuvan yhdestä reitistä Venäjän, Kaspianmeren tai Etelä-Kaukasian kautta. Keski-Aasian maat puolestaan pyrkivät vähentämään omaa logistista riippuvuuttaan Venäjästä. [12]
Goble nostaa myös esiin Kaspianmeren alenevan vedenpinnan. Hänen käyttämänsä alueelliset lähteet arvioivat joidenkin alusten joutuvan vähentämään lastiaan huomattavasti matalampien kulkusyvyyksien vuoksi. Tämä heikentää Trans-Kaspian-reitin kustannusetua. [12]
Iranin nykyinen sota tekee vaihtoehdosta paradoksaalisen: reitti voi olla maantieteellisesti ja infrastruktuurisesti houkutteleva mutta samalla altis Yhdysvaltain pakotteille ja Lähi-idän turvallisuustilanteelle.
Kyseessä on hyvä esimerkki siitä, kuinka Ukrainan sota, Iranin sota ja Kiinan Belt and Road -strategia alkavat kytkeytyä samaan Euraasian kuljetusjärjestelmään.
14. Yhdysvallat vahvisti kiertoradalla olevat avaruudenhallinta-aseet
Yhdysvaltain Space Forcen komentaja kenraali Douglas Schiess vahvisti 15.9. virallisessa puheessaan, että Space Forcen henkilöstö käyttää nykyisin kiertoradalla olevia aseita, joiden tehtävänä on suojata yhteisoperaatioita avaruuspohjaisilta hyökkäyksiltä. [13]
Ilmavoimaministeri Troy Meink oli kertonut asiasta ensimmäisen kerran edellisenä päivänä. Schiessin mukaan Kiinan ja Venäjän vastasatelliittikykyjen kehitys oli yksi syy siihen, että Yhdysvallat päätti puhua omista suorituskyvyistään aikaisempaa avoimemmin. [13]
Aseiden tyyppiä ei ole ilmoitettu.
Siksi termiä ei pidä automaattisesti tulkita kiertoradalla lentäväksi kineettiseksi ”satelliittihävittäjäksi”. Avaruudenhallinnan suorituskyky voi perustua esimerkiksi elektroniseen sodankäyntiin, häirintään tai muihin ei-kineettisiin menetelmiin.
Schiess toi samalla esiin Space Forcen merkityksen Iranin sodassa. Hänen mukaansa avaruusjoukot ovat osallistuneet muun muassa elektroniseen sodankäyntiin sekä operaatioiden sensorointi- ja johtamisketjuun. [13]
Arvio: julkinen vahvistus on itsessään osa pelotetta. Yhdysvallat kertoo vastustajille, ettei sen avaruusinfrastruktuuria voida hyökätä vastaan ilman mahdollisuutta vastavaikutukseen. Samalla avoimuus voi kiihdyttää Kiinan ja Venäjän omien avaruudenhallintajärjestelmien kehittämistä.
15. Puolustushankinnat siirtyvät yksittäisistä aseohjelmista jatkuvaan portfoliomalliin
Pete Modigliani ja Matt MacGregor tarkastelevat 15.9. julkaistussa Defense Tech and Acquisition -analyysissä Yhdysvaltain hankintajärjestelmän siirtymistä perinteisistä yksittäisistä ohjelmista laajempiin capability portfolio -kokonaisuuksiin. [14]
Ajatus on erittäin relevantti Ukrainan sodan kannalta.
Perinteisessä mallissa järjestelmälle asetetaan tarkat suorituskykyvaatimukset, minkä jälkeen hinta ja aikataulu rakennetaan niiden ympärille. Uudessa mallissa lähtökohdaksi nostetaan käyttöönoton aikataulu ja riittävä ensimmäinen suorituskyky, jota parannetaan myöhemmissä kehitysversioissa.
Keskeinen periaate on: ensin nopeus, sitten skaala, sen jälkeen parantaminen.
Tämä sopii erityisen hyvin drooneihin, ohjelmistoihin, autonomisiin järjestelmiin ja tekoälyyn, joiden tekninen elinkaari on paljon lyhyempi kuin perinteisillä lentokoneilla tai sota-aluksilla.
Modigliani ja MacGregor korostavat lisäksi, että skaalautuvuutta täytyy itseään pitää suorituskykynä. Prototyyppi, jota voidaan valmistaa vain kymmenen kappaletta vuodessa, ei ratkaise ongelmaa, joka vaatii kymmeniä tuhansia järjestelmiä. [14]
16. Kiina–Afganistan: turvallisuusyhteistyö syvenee samalla kun terrorismihuoli säilyy
Kiinan Kabulin-suurlähettiläs Zhao Xing tapasi 12.9. Talibanin ulkoministeri Amir Khan Muttaqin jäähyväistapaamisessa. Afganistanin ulkoministeriön mukaan osapuolet korostivat suhteiden laajentamista. Samanaikaisesti afganistanilaisia turvallisuus- ja puolustushallinnon delegaatioita osallistui Kiinassa järjestettyihin turvallisuustapaamisiin. [16–18]
Afganistanin edustajat vakuuttivat Kiinassa, ettei Afganistanin aluetta sallita käyttää muiden valtioiden turvallisuutta vastaan, ja korostivat tiedusteluyhteistyön sekä rajaturvallisuuden tarvetta. [18]
Ajmal Sohail tulkitsee 15.9. julkaisemassaan analyysissä Kiinan kiinnostuksen taustalla olevan erityisesti huolen Afganistanissa toimivista uiguuritaustaisista jihadistisista ryhmistä ja Badakhshanin turvallisuustilanteesta. Avoimet viralliset lähteet vahvistavat Kiinan ja Talibanin viimeaikaisen turvallisuusyhteistyön tiivistymisen, mutta eivät kaikkia Sohailin esittämiä yksityiskohtia Kiinan uhka-arvioista. [16–18]
Afganistanin merkitys Kiinalle liittyy samanaikaisesti terrorismiin, kaivannaisiin, Keski-Aasian yhteyksiin sekä Belt and Road -kuljetusjärjestelmään. Näin myös Afganistanin turvallisuustilanne kytkeytyy yhä selvemmin laajempaan Kiinan länsisuuntaiseen strategiaan.
Kokonaisarvio
Uusimman raportointijakson merkittävin sotilaallinen muutos on Operaatio Vivaldin virallinen vahvistaminen. Vielä muutama päivä sitten Lymanin tapahtumia voitiin pitää joukkona paikallisia ukrainalaisia vastahyökkäyksiä, joiden laajuutta ei pystytty avoimista lähteistä määrittämään. Nyt on selvää, että kyseessä on suunniteltu monivaiheinen operaatio, jonka ensimmäisen vaiheen tavoitteena oli Venäjän pohjoisen Lyman-ulokkeen purkaminen ja Donetskin linnoituskaupunkien saarrostusyrityksen häiritseminen. [2–3]
Operaatiossa vielä kiinnostavampaa kuin vallattu maasto on sen rakenne. Ukraina käytti kymmenien ja yli sadan kilometrin syvyyteen ulottuvaa iskukampanjaa ennen varsinaista maaliikettä. Tämä osoittaa miehittämättömien järjestelmien muuttuvan taktisista aseista operatiivisen tason järjestelmiksi, joiden avulla taistelualuetta voidaan eristää.
Venäjän reaktio näkyy Pfarrerin uudessa kartassa: painetta ylläpidetään erittäin laajalla Donetskin rintamalla pienillä hyökkäys- ja soluttautumisryhmillä. Tuloksena syntyy epätarkasti määritettäviä harmaita alueita, mutta ei välttämättä sellaista huoltoon ja johtamiseen perustuvaa aluehallintaa, joka mahdollistaisi nopean operatiivisen jatkohyökkäyksen.
Persianlahdella sodan merkittävin muutos on puolestaan se, että logistiikan vaihtoehdot alkavat loppua. Hormuz on vaarallinen, Saudi-Arabian länteen johtava putki vaurioitui ja Bab el-Mandebiin kohdistuu Houthien paine. Kun sekä merireitti, putkireitti että Punaisenmeren vaihtoehto ovat samanaikaisesti epävarmoja, marginaalisen kuljetuskapasiteetin hinta kasvaa voimakkaasti.
Yhdysvaltojen 38 miljardin dollarin tähänastinen Iran-lasku osoittaa samalla, ettei kyse ole pelkästään Persianlahden valtioiden ongelmasta. Pitkä sota kuluttaa Yhdysvaltain torjuntaohjusvarastoja ja sitoo suorituskykyjä, joita tarvitaan myös Euroopassa ja Indopasifisella alueella. [9]
Kiina hyötyy tilanteesta usealla tasolla. Sen teollinen toimitusketju tukee sekä Venäjän että Iranin sotilaallista kestävyyttä, BRICS tarjoaa poliittista ja taloudellista vaikutuskanavaa, ja Keski-Aasian infrastruktuuri antaa mahdollisuuden rakentaa vaihtoehtoisia Euraasian kuljetusreittejä.
Samaan aikaan Yhdysvallat on ryhtynyt puhumaan aiempaa avoimemmin avaruussodankäynnin kyvyistään. Tämä merkitsee, että avaruuden aseellinen kilpailu on siirtymässä strategisesta epäselvyydestä näkyvän pelotteen aikakauteen.
Kaikkien näiden kehitysten yhteinen nimittäjä on sama kuin viime raportointikierroksilla, mutta nyt entistä selvemmin:
modernissa sodassa ratkaisevaa ei ole yksittäisen asejärjestelmän suorituskyky vaan koko tuotanto-, sensorointi-, tietoliikenne-, johtamis-, logistiikka- ja huoltojärjestelmän kyky toimia jatkuvan häirinnän sekä kulutuksen alla.
Lähdeluettelo
- Chuck Pfarrer / Indications & Warnings. Bakhmut–Pokrovsk Area of Operations. Tilannekartta 15.9.2026 klo 10.30 UTC.
- Institute for the Study of War. Russian Offensive Campaign Assessment, September 15, 2026. 15.9.2026. ISW:n alkuperäinen raportti
- Ukrainan 3. armeijakunta / komentaja Andrii Biletskyi. Virallinen tiedote Operaatio Vivaldin ensimmäisestä vaiheesta, 15.9.2026.
- Giorgi Revishvili, Russia Analyzed. General Budanov on Russia, Europe’s Security Architecture, and Ukraine’s Role. 15.9.2026.
- Maksym Panchokha, The Jamestown Foundation. Russian Sabotage Campaign Against NATO Surges. 15.9.2026. Jamestownin alkuperäinen analyysi
- Institute for the Study of War & Critical Threats Project. Iran Update, September 15, 2026. 15.9.2026. ISW–CTP:n alkuperäinen raportti
- Reuters. Hormuz traffic dwindles after Middle East attacks intensify. 15.9.2026. Reutersin raportti
- Reuters. Saudi cancels some oil cargoes after pipeline hit, top buyer chasing alternatives. 15.9.2026. Reutersin raportti
- Congressional Budget Office. Estimating the Cost of Combat Operations Against Iran. 15.9.2026. CBO:n alkuperäinen raporttisivu
- Ahmed Saber Abbas, War on the Rocks. Three Patrons, Three Clients: The Mecca Alliance No One Owns. 15.9.2026. War on the Rocks -analyysi
- Institute for the Study of War. China & Taiwan Update, September 15, 2026. 15.9.2026. ISW:n alkuperäinen raportti
- Paul Goble, The Jamestown Foundation / Eurasia Daily Monitor. The PRC and Central Asia Now Focusing on Iran as Additional Route West. 15.9.2026.
- Gen. Douglas A. Schiess, United States Space Force. Remarks at the Air and Space Forces Association’s 2026 Air, Space and Cyber Conference. 15.9.2026. Space Forcen virallinen puheenvuoro
- Pete Modigliani & Matt MacGregor, Defense Tech and Acquisition. From Programs To Portfolios: Acquisition in the PAE Era. 15.9.2026.
- Ian Ralby, Comment is Freed. Houthis, Hormuz and the “chokepoint” threat to the global economy. 15.9.2026.
- Ajmal Sohail, Counterintelligence & Counterterrorism. China Confronts the Rising Tide of Uyghur Jihadism. 15.9.2026.
- Afghanistan Ministry of Foreign Affairs. P.R.C. Ambassador Pays Farewell Call to Foreign Minister. 12.9.2026. Afganistanin ulkoministeriön tiedote
- Pajhwok Afghan News. Afghanistan calls for stronger security cooperation at China conference. 12.9.2026. Pajhwokin raportti