Tiivistelmä
Kansainvälisen turvallisuusympäristön painopiste on siirtynyt asejärjestelmistä niiden taustalla oleviin verkostoihin: merikuljetuksiin, energiavirtoihin, ilmapuolustuksen ohjusvarastoihin, tuotantolinjoihin, logistisiin solmukohtiin ja sensoriverkkoihin. Hormuzinsalmen kriisi ja Ukrainan sota näyttävät eri näyttämöillä saman kehityksen. Sotilaallista vaikutusta voidaan tuottaa suhteellisen edullisilla drooneilla ja ohjuksilla, mutta niiden torjuminen kuluttaa kalliita ja hitaasti valmistettavia järjestelmiä.
Iran ei tarvitse täydellistä sotilaallista hallintaa Hormuzinsalmesta vaikuttaakseen maailmantalouteen. Riittää, että se kykenee ajoittain vahingoittamaan kauppa-aluksia, pakottamaan varustamot muuttamaan reittejään ja nostamaan vakuutusmaksut tasolle, jolla liikenne alkaa vapaaehtoisesti vähentyä. Yhdysvaltojen vastaiskut ovat heikentäneet Iranin rannikkopuolustusta, mutta eivät ole poistaneet Iranin maantieteellistä etua tai kykyä uhata merenkulkua hajautetuilla ohjus-, drooni- ja veneyksiköillä.
Ukrainassa strateginen painopiste on puolestaan siirtynyt yhä selvemmin Venäjän sotatalouden kuluttamiseen. Ukrainan pitkän ja keskipitkän kantaman iskut kohdistuvat öljynjalostamoihin, kuljetusreitteihin, varastoihin, miehitettyjen alueiden huoltoon sekä Venäjän sotilaallista logistiikkaa tukeviin aluksiin. Taistelukentällä ratkaiseva kilpailu käydään siitä, kumpi osapuoli pystyy ylläpitämään kattavamman sensorista asevaikutukseen ulottuvan ketjun.
Samanaikaisesti Ukrainan sisäinen poliittinen kriisi muodostaa riskin juuri sille teknologiselle uudistumiselle, joka on parantanut maan sotilaallista asemaa. Puolustusministeri Mykhailo Fedorovin erottaminen, sitä seuranneet protestit ja julkiseksi tullut kiista asevoimien ylimmän johdon kanssa osoittavat, että Ukrainan sodankäynnin uudistajien ja perinteisemmän komentokulttuurin välinen ristiriita on kärjistynyt.
Euroopassa puolustusmäärärahat kasvavat, mutta todellinen sotilaallinen kapasiteetti kasvaa hitaammin. Tuotantolinjojen toimivuus, osaava työvoima, alihankintaketjut, komponenttien saatavuus ja kyky muuttaa järjestelmiä nopeasti ovat tärkeämpiä mittareita kuin ilmoitetut investoinnit. Tulevien vuosien ratkaiseva kysymys ei ole vain se, kuinka paljon aseita länsi ostaa, vaan kuinka nopeasti se kykenee korvaamaan tappiot, muuttamaan tuotteitaan ja kasvattamaan tuotantoa sodan aikana.
Hormuzinsalmi on muuttunut taloudellisesta valtaväylästä taistelutilaksi
Hormuzinsalmen tilanne on kehittynyt vaiheeseen, jossa kaupallinen merenkulku toimii sotilaallisen painostuksen alaisena. Iranin vallankumouskaartin merivoimien ilmoitetaan iskeneen useisiin kauppa-aluksiin ja tankkereihin. Yhdysvallat on vastannut hyökkäyksillä Iranin rannikkopuolustusta, ilmatorjuntaa, ohjus- ja droonijärjestelmiä, valvontaverkkoa, satamia sekä vallankumouskaartin nopeita taisteluveneitä vastaan.
Yhdysvallat korostaa, että salmi on edelleen avoin. Iran puolestaan väittää valvovansa liikennettä ja hyväksyttyjä kulkureittejä. Käytännössä kumpikaan väite ei yksin kuvaa tilannetta. Salmi ei välttämättä ole fyysisesti täysin suljettu, mutta liikenteen riskitaso on noussut niin korkeaksi, että kaupallinen käyttö on olennaisesti vaikeutunut.
Iranin strategia perustuu kustannusten ulkoistamiseen. Ohjuksen, droonin tai räjähdeveneen ei tarvitse upottaa suurta määrää aluksia. Muutaman tankkerin vaurioittaminen riittää nostamaan vakuutusmaksuja, vähentämään miehistöjen saatavuutta ja pakottamaan varustamot odottamaan sotilaallista suojaa. Tämän vuoksi Iran voi aiheuttaa maailmanlaajuisia vaikutuksia huomattavasti pienemmillä resursseilla kuin mitä Yhdysvallat joutuu käyttämään kauppamerenkulun turvaamiseen.
Yhdysvaltojen vastatoimet voivat tuhota yksittäisiä tutkia, ohjuslavetteja ja komentopaikkoja, mutta ne eivät poista Iranin maantieteellistä asemaa. Iranin rannikko, saaret, satamat ja siviili-infrastruktuurin sekaan hajautetut järjestelmät tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia uusien uhkien muodostamiseen. Täydellinen Hormuzinsalmen sotilaallinen hallinta edellyttäisi jatkuvaa tiedustelua, merivalvontaa, ilmatorjunnan lamauttamista ja Iranin rannikkoalueiden pitkäaikaista kontrollia.
Kriisin ydin on siten muuttunut ilmaiskuista varastoihin. Jos meriliikenne ei normalisoidu, huomio siirtyy strategisiin öljyvarastoihin, jalostamokapasiteettiin, tankkereiden saatavuuteen ja vaihtoehtoisten putkireittien rajallisuuteen. Persianlahden öljyä voidaan osittain siirtää Punaisenmeren tai Arabiemiraattien kautta, mutta vaihtoehtoinen kapasiteetti ei korvaa Hormuzinsalmen normaalia liikennemäärää.
Euroopan kannalta ongelma ulottuu öljyä laajemmalle. Nesteytetyn maakaasun kuljetusten häiriöt, tankkereiden sitoutuminen pidemmille reiteille ja Aasian ostajien kilpailu samoista toimituksista vaikeuttavat kaasuvarastojen täyttämistä ennen talvea. Hormuzinsalmen kriisi on siten samanaikaisesti sotilaallinen, logistinen ja energiaturvallisuuteen liittyvä kriisi.
Merisodankäynnin ukrainalaiset opit siirtyvät Persianlahdelle
Aineiston merkittävimpiä sotateknologisia havaintoja on miehittämättömien pinta-alusten siirtyminen Yhdysvaltojen operatiiviseen käyttöön. Yhdysvaltojen kerrotaan käyttäneen Corsair-tyyppisiä kertakäyttöisiä miehittämättömiä pinta-aluksia iskussa Bandar Abbasin laivastotukikohtaan.
Tapaus osoittaa, kuinka nopeasti Ukrainan Mustanmeren sotakokemukset leviävät muihin asevoimiin. Ukraina osoitti, että suhteellisen pienet, kauko-ohjatut räjähdeveneet voivat pakottaa perinteisen laivaston vetäytymään suojaisempiin tukikohtiin. Vaikutus syntyy yhdistämällä edullinen runko, satelliitti- tai radioliikenne, optiset sensorit, suuri räjähdekuorma ja jatkuvasti kehittyvä ohjausohjelmisto.
Yhdysvaltojen toimintaa voidaan kuvata nopeaksi seuraamiseksi. Ukraina kantoi uuden konseptin kehittämiseen liittyvän riskin ja osoitti sen toimivuuden taistelussa. Yhdysvallat on tämän jälkeen soveltanut samaa periaatetta omaan teknologiaansa ja Iranin rannikkoympäristöön.
Tämä kehitys asettaa kaikki satamat, ankkuripaikat, huoltotelakat ja kapeat merialueet uudenlaisen uhan kohteeksi. Alusten suojaaminen ei enää riipu vain ilmatorjunnasta ja sukellusveneentorjunnasta. Satamien on kyettävä havaitsemaan pieniä, matalalla kulkevia ja mahdollisesti parvina toimivia miehittämättömiä pinta- ja vedenalaisia aluksia.
Samalla meri- ja rannikkosodankäynnin raja hämärtyy. Rannikolta laukaistavat ohjukset, ilmasta toimivat droonit, miehittämättömät pinta-alukset, kybertoiminta ja satelliittitiedustelu muodostavat yhden sensorista asevaikutukseen ulottuvan järjestelmän.
Ukraina pyrkii kuluttamaan Venäjän sotatalouden toimintakyvyttömäksi
Ukrainan sotilaallinen strategia näyttää painottuvan Venäjän sotatalouden järjestelmälliseen kuluttamiseen. Öljynjalostamoihin kohdistuvat iskut eivät ole enää erillisiä näyttäviä operaatioita, vaan jatkuva kampanja. Aineistossa esitettyjen arvioiden mukaan valtaosa Venäjän suurista jalostamoista on joutunut ainakin jossain vaiheessa iskujen kohteeksi, ja jalostuskapasiteetti on pudonnut alimmalle tasolleen vuosikymmeniin.
Jalostamoiskujen vaikutus ei rajoitu vientituloihin. Venäjän asevoimat tarvitsevat suuria määriä dieseliä, lentopetrolia ja muita jalostettuja tuotteita. Raakaöljyä voidaan edelleen tuottaa ja viedä, mutta jalostettujen polttoaineiden valmistaminen edellyttää monimutkaisia laitoksia, joiden kriittisiä komponentteja Venäjän on pakotteiden vuoksi vaikea korvata.
Ukraina on laajentanut iskuja myös Venäjän niin sanottua varjolaivastoa ja miehitettyjen alueiden huoltoa tukeviin aluksiin. Tavoitteena on yhdistää fyysiset tappiot taloudelliseen epävarmuuteen: kuljetusyritysten, vakuuttajien ja satamaoperaattoreiden on arvioitava uudelleen Venäjän liikenteeseen osallistumisen riskejä.
Toinen keskeinen painopiste on Venäjän logistiikka 30–150 kilometrin syvyydessä miehitetyillä alueilla. Tälle alueelle ulottuvat droonit ja täsmäaseet tekevät kuljetusreiteistä, varastoista ja joukkojen keskityksistä jatkuvasti haavoittuvia. Venäjä joutuu hajauttamaan huoltoa, käyttämään pienempiä kuljetuseriä ja suojaamaan yhä useampia tie- ja rautatieyhteyksiä.
Rintamalla Venäjä jatkaa pieniin ryhmiin perustuvaa soluttautumista erityisesti Donetskin alueella. Menetelmä vähentää suurten joukkojen muodostamien maalien riskiä, mutta tekee etenemisestä hidasta ja kuluttavaa. Ukraina on puolestaan vakauttanut useita rintamalohkoja ja toteuttanut paikallisia vastahyökkäyksiä, mutta henkilöstöpula rajoittaa edelleen saavutettujen mahdollisuuksien hyödyntämistä.
Taistelukenttä on muuttunut jatkuvaksi sensoriverkoksi
Ukrainan erikoisjoukkojen kokemukset kuvaavat taistelukentän perustavanlaatuista muutosta. Perinteisen tarkka-ampujaryhmän vaikutus voi nykyisessä ympäristössä jäädä pienemmäksi kuin saman ryhmän, joka käyttää FPV-drooneja. Kyse ei ole vain droonin asevaikutuksesta, vaan sen tuottamasta tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoituskyvystä.
Rintama ei enää muodostu yksiselitteisestä juoksuhautojen linjasta. Se on kymmenien kilometrien syvyinen valvonta- ja vaikutusvyöhyke, jossa liike voidaan havaita lämpökameroilla, akustisilla sensoreilla, tutkilla, satelliiteilla ja drooneilla. Havainto voidaan välittää nopeasti tykistölle, liitopommille, FPV-droonille tai muulle täsmäaseelle.
Aloite kuuluu sille osapuolelle, joka pystyy säilyttämään sensoriylivoiman, käsittelemään tiedon nopeimmin ja pitämään viestiyhteydet toiminnassa elektronisen häirinnän aikana. Tämä muuttaa myös joukkojen ryhmitystä. Suuret keskitykset ovat vaarallisia, ja joukot levittäytyvät aiempaa syvemmälle pieniin osastoihin.
Elektroninen sodankäynti ei poista drooniuhkaa, vaan käynnistää jatkuvan vastatoimien kierteen. Radiotaajuuksien häirintä on johtanut valokuituohjattuihin drooneihin, autonomisempaan navigointiin ja hajautettuihin viestiverkkoihin. Teknologinen etu on väliaikainen ja säilyy vain, jos järjestelmiä muutetaan nopeammin kuin vastustaja ehtii mukautua.
Ukrainan poliittinen kriisi uhkaa sotilaallista uudistumista
Ukrainan hallituksen uudelleenjärjestely on muuttunut turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi. Puolustusministeri Mykhailo Fedorov nähtiin laajalti droonisodankäynnin, digitaalisten järjestelmien ja puolustushallinnon uudistajana. Hänen erottamisensa ilman selkeää julkista perustelua johti mielenosoituksiin Kiovassa.
Tilannetta vaikeuttaa Fedorovin julkinen arvostelu asevoimien komentajaa Oleksandr Syrskyitä kohtaan. Fedorovin mukaan asevoimien perinteinen johto on hidastanut epäsymmetristen toimintatapojen ja teknologisten uudistusten käyttöönottoa. Kiista paljastaa laajemman jakolinjan: toisella puolella ovat sotakokemusten perusteella nopeasti uudistuvat drooni-, tiedustelu- ja erikoisjoukot, toisella puolella raskaampaan komentorakenteeseen ja perinteiseen joukkojen käyttöön nojaava organisaatio.
Presidentti Volodymyr Zelenskyin on tasapainotettava sotilaallinen johtaminen, poliittinen kontrolli, korruption torjunta ja kansalaisten luottamus. Liian nopeat henkilövaihdokset voivat katkaista toimivia uudistusohjelmia ja heikentää ulkomaisten tukijoiden luottamusta. Toisaalta uudistuksia ei voida rakentaa yhden henkilön varaan.
Ukrainan kannalta vaarallisin vaihtoehto olisi, että sisäinen valtakamppailu hidastaisi puolustusteollisuuden, ilmapuolustuksen ja droonijoukkojen päätöksentekoa juuri ennen seuraavaa Venäjän energiainfrastruktuuriin kohdistuvaa talvikampanjaa.
Venäjän asejärjestelmät kehittyvät pakotteista huolimatta
Venäjän Kh-101-risteilyohjuksen uusista moottorikomponenteista käyty keskustelu osoittaa, ettei Venäjän sotateollisuutta voida arvioida pelkästään pakotteiden perusteella. Ensimmäiset arviot väittivät Venäjän saaneen käyttöönsä yksikiteisiin turbiinisiipiin perustuvaa länsimaista teknologiaa. Tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että Neuvostoliitto ja Venäjä ovat tutkineet vastaavaa metallurgiaa vuosikymmeniä.
Todellinen kysymys ei ole, onko Venäjä varastanut yksittäisen teknologian, vaan kuinka se on kyennyt valmistamaan kehittyneitä komponentteja riittävän edullisesti kertakäyttöisiin risteilyohjuksiin. Aineistossa esitetään mahdollisuus, että kiinalaiset valmistusmenetelmät, koneet tai komponentit ovat auttaneet Venäjää skaalaamaan tuotantoa.
Yksittäinen romulöytö ei vielä todista järjestelmällistä kiinalaista teknologiansiirtoa. Se kuitenkin tukee laajempaa havaintoa: pakotteet eivät muodosta täydellistä teknologista eristystä, jos Venäjä saa käyttöönsä kiinalaisia puolijohteita, työstökoneita, optisia komponentteja ja tuotantoteknologiaa.
Venäjän ongelmana on samanaikaisesti ilmapuolustuksen kuluminen. Ukrainan pitkän kantaman iskukampanja pakottaa Venäjän käyttämään ilmatorjuntaohjuksia laajalla alueella, siirtämään järjestelmiä pois rintamalta ja suojaamaan yhä useampia jalostamoja, tehtaita, lentotukikohtia ja satamia. Jokainen uusi suojattava kohde lisää järjestelmän kuormitusta.
Ilmapuolustuksen talous on kestämätön
Ukrainan ja Lähi-idän sodat kuluttavat samoja länsimaisia torjuntaohjuksia. Patriot PAC-3 -ohjusten, muiden pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusten ja ballististen ohjusten torjuntaan soveltuvien järjestelmien kysyntä ylittää tuotannon.
Patriot-järjestelmän lisenssivalmistuksen käynnistäminen Ukrainassa olisi strategisesti merkittävää, mutta tuotantolaitosten, alihankkijoiden, laadunvarmistuksen ja koulutuksen rakentaminen kestää vuosia. Se ei ratkaise lähikuukausien ohjuspulaa.
Tämän vuoksi ilmapuolustuksen on muututtava kerroksellisemmaksi. Kalliit torjuntaohjukset on säästettävä ballistisiin ohjuksiin ja kaikkein vaativimpiin maaleihin. Hitaat droonit ja osa risteilyohjuksista on kyettävä torjumaan halvemmilla ohjuksilla, tykeillä, lasereilla, elektronisella sodankäynnillä ja torjuntadrooneilla.
Saksalais-ukrainalaisen Quantum Systemsin sähköinen koedrooni saavutti lähes 700 kilometrin tuntinopeuden. Kyseessä ei vielä ole käyttövalmis asejärjestelmä, mutta suoritus osoittaa, että sähköisiä torjuntadrooneja voidaan kehittää selvästi nykyistä nopeammiksi.
Nopea torjuntadrooni ei kykene ajamaan kiinni hävittäjää, mutta se voi riittää Shahed- ja Geran-droonien sekä suotuisassa kohtaamiskulmassa joidenkin risteilyohjusten torjuntaan. Strategisesti merkittävää on, että muutaman tuhannen euron järjestelmä voi vapauttaa miljoonia maksavat ilmatorjuntaohjukset vaarallisempien maalien torjuntaan.
Ratkaiseva haaste ei ole enää pelkkä lentonopeus. Torjuntadrooni tarvitsee tutka- tai sensoritiedon, ennustetun lentoreitin, luotettavan viestiyhteyden ja riittävän itsenäisen loppulähestymisen. Ilmapuolustuksen tulevaisuus on verkotettu järjestelmä, jossa useat edulliset sensorit ja torjuntavälineet suojaavat harvinaisempia korkean suorituskyvyn järjestelmiä.
Puolustusteollisuuden ongelma ei ole raha vaan tuotantokyky
Eurooppalaisen Helsing-yhtiön suuri rahoituskierros osoittaa, että pääomaa virtaa nopeasti tekoälyyn, autonomisiin järjestelmiin ja puolustusteknologiaan. Euroopassa kehitetään samanaikaisesti hypersonisten aseiden torjuntaohjusta, laivastokäyttöön tarkoitettua laserjärjestelmää sekä uusia ukrainalaisia ohjuspuolustusratkaisuja.
Rahoitus ja prototyypit eivät kuitenkaan vielä muodosta sotilaallista kapasiteettia. Tuotantokyky on olemassa vasta silloin, kun linja tuottaa toistuvasti vaatimukset täyttäviä tuotteita.
Yhdysvaltalainen esimerkki 155 millimetrin tykistöammusten tuotannosta on varoittava. Uuteen Mesquiten tehtaaseen käytettiin satoja miljoonia dollareita, mutta laitos ei aineiston mukaan onnistunut tuottamaan hyväksyttyjä ammusrunkokappaleita. Samanaikaisesti Yhdysvallat suunnittelee satojentuhansien pienten hyökkäysdroonien hankkimista.
Drooni on tuotannollisesti tykistöammusta monimutkaisempi. Se edellyttää moottoreita, akkuja, radiolaitteita, optisia sensoreita, puolijohteita ja jatkuvasti päivitettävää ohjelmistoa. Lisäksi tuotteen on muututtava nopeasti vastustajan elektronisen sodankäynnin kehittyessä.
Ukrainan tärkein opetus ei siksi ole yksittäinen droonimalli. Tärkein opetus on tuotantojärjestelmä, joka kykenee muuttamaan piirilevyjä, taajuuksia, ohjelmistoa, hyötykuormaa ja lentorakennetta viikoissa. Varasto täynnä vanhenevia drooneja ei muodosta kestävää suorituskykyä. Tehdas, joka kykenee jatkuvasti tuottamaan uusia versioita, muodostaa.
Puolustushankinnoissa on siirryttävä kertaluonteisista suurista kilpailutuksista jatkuvaan kilpailuun ja kehitykseen. Käyttäjien on testattava järjestelmiä realistisissa olosuhteissa, ja epäonnistuneiden valmistajien on voitava palata seuraavaan kehityskierrokseen parannetulla tuotteella.
Nato näyttää yhtenäiseltä, mutta suorituskykyerot syvenevät
Ankaran Nato-huippukokous tuotti ulospäin yhtenäisen viestin, mutta aineistossa korostuvat liittokunnan sisäiset jännitteet. Erimielisyydet koskevat Yhdysvaltojen joukkojen määrää Euroopassa, taakanjakoa, Iranin sotaa, puolustusmenojen todellista sotilaallista vaikutusta sekä Euroopan strategista vastuuta.
Saksan varustautuminen on Euroopan turvallisuuden kannalta välttämätöntä, mutta budjettien kasvaminen ei automaattisesti tuota joukkoja. Henkilöstön rekrytointi, materiaalin ylläpito, harjoitustoiminta, varastot ja johtamisjärjestelmät ratkaisevat, kuinka nopeasti investoinnit muuttuvat käyttökelpoisiksi muodostelmiksi.
Britannia havainnollistaa ongelmaa toisesta suunnasta. Sen asevoimilla on edelleen korkea teknologinen taso, ydinsukellusveneitä, lentotukialuksia, erikoisjoukkoja ja ammattitaitoista henkilöstöä. Puutteena on massa. Aluksia, ilma-aluksia, ammuksia ja sotilaita on liian vähän pitkäkestoiseen suurvaltakonfliktiin.
Euroopan kannalta tärkein mittari ei ole puolustusmenojen prosenttiosuus bruttokansantuotteesta. Tärkeämpiä ovat tuotettujen ammuksien määrä, valmiiden prikaatien lukumäärä, käytettävissä olevien taistelualusten ja ilma-alusten määrä, ilmatorjuntaohjusten varastot sekä kyky korvata tappioita.
Tekoäly yhdistää kyber-, tiedustelu- ja asevaikutuksen
Tekoälyä voidaan jo käyttää kyberhyökkäyksen lähes kaikissa vaiheissa: kohteiden kartoittamiseen, haavoittuvuuksien tunnistamiseen, komentojen muodostamiseen, haitallisen koodin muokkaamiseen ja tunkeutumisen osittaiseen automatisointiin.
Tämä lyhentää haavoittuvuuden löytymisen ja hyväksikäytön välistä aikaa. Puolustajan on siirryttävä määräaikaisista tarkastuksista jatkuvaan valvontaan ja automaattiseen korjaamiseen. Virheellisten hälytysten hallinta korostuu samalla. Jos hyökkäykseen viittaava havainto luokitellaan toistuvasti vääräksi positiiviseksi, tekoäly ei korvaa puutteellista päätöksentekoa.
Sotilasoperaatioissa tekoälyn käyttö edellyttää myös toimintakykyä ilman keskitettyä pilvipalvelua. Etulinjan järjestelmien on kyettävä jakamaan tietoa paikallisesti, toimimaan katkonaisissa verkoissa ja jatkamaan tehtävää satelliitti- tai runkoyhteyksien häiriintyessä.
Tekoälyyn liittyvä strateginen ongelma on tiedon jakaminen. Puolustushallinto, tiedustelupalvelut ja teknologiayritykset tarvitsevat yhteisen tilannekuvan uusista uhkista, mutta kaikkein arkaluonteisinta tietoa ei voida avata laajasti yksityisten yritysten henkilöstölle. Ratkaisuksi tarvitaan rajattuja uhkatiedon yhdistämiskeskuksia, joissa käyttöoikeudet, tietojen erottelu ja vastuut on määritelty etukäteen.
Pohjois-Korea rakentaa laajempaa strategista toimintakykyä
Pohjois-Korean toiminta jää helposti Iranin ja Ukrainan sotien varjoon. Aineisto viittaa kuitenkin ydinmateriaalin tuotantokapasiteetin laajentamiseen, kryptovaluuttarikollisuudella hankittavaan rahoitukseen sekä pyrkimykseen kehittää rannikkopuolustukseen painottuneesta laivastosta alueelliseen toimintaan kykenevä merivoima.
Pohjois-Korean itä- ja länsirannikon laivastot ovat maantieteellisesti erillisiä, eikä niitä voida nopeasti keskittää samalle suunnalle. Suurempien alusten, pidemmän toimintasäteen ja merellä tapahtuvan huollon kehittäminen voisi vähentää tätä rajoitetta.
Kehitys ei vielä tee Pohjois-Koreasta valtamerilaivastoa. Se voi kuitenkin lisätä sukellusveneisiin sijoitettujen ohjusten, miinoituksen, miehittämättömien järjestelmien ja alueellisen meriliikenteen häirinnän merkitystä Japaninmerellä ja Korean niemimaan ympäristössä.
Kokonaisarvio
Turvallisuusympäristön tärkein muutos ei ole yhden uuden aseen käyttöönotto. Muutos on sodankäynnin muuttuminen jatkuvaksi järjestelmien väliseksi kulutuskilpailuksi.
Hormuzinsalmessa Iran käyttää maantiedettä, hajautettuja ohjus- ja droonijoukkoja sekä kaupallisen merenkulun riskienhallintaa Yhdysvaltojen sotilaallista ylivoimaa vastaan. Ukrainassa Venäjä yrittää kuluttaa lännen ilmatorjuntaohjuksia massamaisilla drooni- ja ohjusiskuilla. Ukraina vastaa hyökkäämällä Venäjän polttoainejärjestelmään, logistiikkaan ja sotateollisuuteen.
Molemmilla näyttämöillä pienet ja suhteellisen edulliset järjestelmät pakottavat vastustajan käyttämään huomattavasti kalliimpia resursseja. Tämä kustannussuhde on nykyisen sodankäynnin keskeinen muuttuja.
Lännen suurin haavoittuvuus ei tällä hetkellä ole teknologian puute. Yhdysvalloilla ja Euroopalla on käytössään maailman kehittyneimpiä sensoreita, ohjuksia, ilma-aluksia ja ohjelmistoja. Haavoittuvuus syntyy tuotannon hitaudesta, vähäisistä varastoista, monimutkaisista hankintamenettelyistä ja riippuvuudesta hauraista toimitusketjuista.
Venäjä, Iran, Kiina ja Pohjois-Korea eivät muodosta yhtenäistä sotilasliittoa, mutta niiden toiminta kuormittaa samoja länsimaisia järjestelmiä. Venäjän ohjusiskut ja Iranin sota kuluttavat samoja Patriot-varastoja. Kiinalaiset komponentit voivat tukea Venäjän ohjustuotantoa. Pohjois-Korean ammukset ja rahoitusjärjestelmät lisäävät Venäjän kestävyyttä. Samalla Euroopan on rakennettava omaa puolustustaan ja tuettava Ukrainaa.
Strateginen etu kuuluu tulevaisuudessa osapuolelle, joka kykenee yhdistämään viisi ominaisuutta: kattavan sensoriverkon, nopean päätöksenteon, edullisen asevaikutuksen, mukautuvan tuotannon ja kestävän logistiikan.
Yksittäinen ylivoimainen asejärjestelmä ei korvaa näistä mitään. Laadukas mutta vähälukuinen kalusto voidaan kuluttaa loppuun. Suuret varastot voivat vanhentua elektronisen sodankäynnin muuttuessa. Tuotantolinja voi näyttää tehokkaalta suunnitelmissa, mutta olla kykenemätön valmistamaan hyväksyttyä tuotetta.
Hormuzinsalmen kriisi ja Ukrainan sota osoittavat, että sotilaallinen voima mitataan yhä enemmän siinä, kuinka pitkään yhteiskunta pystyy ylläpitämään sensoreita, viestiverkkoja, tuotantoa, energiavirtoja ja huoltoa vastustajan jatkuvan vaikutuksen alla.
Kyse ei ole enää vain siitä, kuka kykenee aloittamaan voimakkaimman iskun. Ratkaisevaa on, kuka pystyy jatkamaan toimintaa sen jälkeen, kun ensimmäiset ohjusvarastot, tuotantosuunnitelmat ja rauhanajan oletukset ovat pettäneet.
Kuvituskuva: ChatGTP.
Lähdeluettelo
GeopoliticsUnplugged – GeopoliticsUnplugged – Hormuz Crisis Explodes; IRGC Disables a Ship; US Disables a Ship; Oil Routes Tighten – 16.7.2026 – https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/hormuz-crisis-explodes-irgc-disables
GeopoliticsUnplugged – GeopoliticsUnplugged – IRGC Strikes 3 Ships Disabling Them; US Blockade Imposed; Oil Up – 15.7.2026 – https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/irgc-strikes-3-ships-disabling-them
Michael Feller – Geopolitical Dispatch – Stocks, not strikes – 16.7.2026 – https://www.geopoliticaldispatch.com/p/stocks-not-strikes
Mick Ryan – Futura Doctrina – The Corsair Strikes: Fast Followers at War – 15.7.2026 – https://mickryan.com/p/the-corsair-strikes-fast-followers
Giorgi Revishvili – Russia Analyzed – Must Read: SBU Alpha Commander on the War’s Turning Point and Ukraine’s Strategy – 14.7.2026 – https://russiaanalyzed.substack.com/p/must-read-sbu-alpha-commander-on
Giorgi Revishvili – Russia Analyzed – Putin’s Theory of Victory – 15.7.2026 – https://russiaanalyzed.substack.com/p/putins-theory-of-victory
Giorgi Revishvili – Russia Analyzed – Political Crisis in Ukraine – 16.7.2026 – https://russiaanalyzed.substack.com/p/political-crisis-in-ukraine
Wes O’Donnell – Eyes Only – This German-Ukrainian Electric Drone Just Changed the Math on Russia’s Air Campaign – 14.7.2026 – https://wesodonnell.substack.com/p/this-german-ukrainian-electric-drone
Wes O’Donnell – Eyes Only – The Real US Lesson From Ukraine Isn’t the Drone. It’s the Drone Factory – 15.7.2026 – https://wesodonnell.substack.com/p/the-real-us-lesson-from-ukraine-isnt
Wes O’Donnell – Eyes Only – Russia’s Newest Kh-101 Cruise Missile Upgrade Points to Chinese Help – 14.7.2026 – https://wesodonnell.substack.com/p/russias-newest-kh-101-cruise-missile
Jerry McGinn, Jason Paul Gresh ja Alek Jovovic – CSIS – The Value of U.S. Land Power – 15.7.2026 – https://www.csis.org/analysis/value-us-land-power
JG – Modern Warfare – The Lion and the Bear: Britain Considers Its Military Future – 13.7.2026 – https://modernwarfare.substack.com/p/the-lion-and-the-bear-britain-considers
Defense News – The Europe Brief – Helsing raises $1.8 billion in Europe’s biggest defense-startup round – 13.7.2026 – https://www.defensenews.com/global/europe/2026/07/13/helsing-raises-18-billion-in-europes-biggest-defense-startup-round/
Liviu Horovitz, Leonard Schütte, Rick Landgraf, Kori Schake ja Ian Lesser – War on the Rocks – NATO’s Unity on Paper and Fractures Beneath the Surface – 16.7.2026 – https://warontherocks.com/natos-unity-on-paper-and-fractures-beneath-the-surface/
Jenny Town ja Nicole Wiley – War on the Rocks – Pyongyang’s Push for a True Naval Fleet – 16.7.2026 – https://warontherocks.com/episode/warcast/45707/pyongyangs-push-for-a-true-naval-fleet/
Rebecca Hersman – War on the Rocks – Before the Next Mythos Moment: The Case for an AI Threat Fusion Center – 16.7.2026 – https://warontherocks.com/2026/07/before-the-next-mythos-moment-the-case-for-an-ai-threat-fusion-center/
David DiMolfetta – Defense One – AI Can Now Power Every Stage of a Cyberattack – 14.7.2026 – https://www.defenseone.com/technology/
