Tiivistelmä
Viimeisimmän turvallisuuspoliittisen uutiskirjekoosteen pääviesti on, että vuoden 2026 konfliktit eivät enää ratkea ensisijaisesti rintamalinjoilla. Ratkaisevaa on, kumpi osapuoli kykenee pitämään toimintakykyisinä energian, ilmapuolustuksen, logistiikan, satelliittiyhteydet, merireitit, teollisen tuotannon ja poliittiset liittolaisuudet.
Hormuzinsalmessa aiempi hallittu kulkujärjestely on jälleen joutunut vakavaan kriisiin. Iranin ja Yhdysvaltojen välinen tulitauko hajosi uusien iskujen jälkeen, tankkeriliikenne pysähtyi hetkittäin lähes kokonaan ja Yhdysvallat iski kymmeniin iranilaisiin rannikko-, drooni- ja vallankumouskaartin kohteisiin. Iran säilyttää silti kykynsä määrätä käytännössä salmen turvallisuusehdoista. Persianlahden tuottajamaat ovat sopeutuneet osittain käyttämällä vaihtoehtoisia putkilinjoja, Fujairahin terminaaleja ja niin sanottua pimeää tankkeriliikennettä, mutta tämä ei poista vakuutus-, saatavuus- eikä eskalaatioriskiä.
Ukrainassa pitkän kantaman iskuista on muodostunut järjestelmällinen kampanja Venäjän energia- ja sotataloutta vastaan. Ukraina iskee jalostamoihin, polttoainevarastoihin, lentotukikohtiin, Krimin sähkönjakeluun, Mustanmeren varjolaivastoon ja Venäjän ilmapuolustuksen rakenteisiin. Samalla Venäjän oma ilma- ja droonikampanja jatkuu erittäin raskaana. Tilanne ei ole muuttunut Ukrainalle helpoksi, mutta useat ukrainalaiset komentajat arvioivat teknologisen aloitteen, syväiskujen ja paremman johtamisen kaventaneen Venäjän määrällistä etua.
Naton Ankaran-huippukokous vahvisti suuntaa kohti eurooppalaisempaa liittokuntaa, mutta jätti ratkaisematta transatlanttisen luottamuksen, tuotantokyvyn ja poliittisen yhtenäisyyden ongelmat. Eurooppa ja Kanada ovat valmiita ottamaan enemmän vastuuta, mutta uskottava puolustus edellyttää edelleen Yhdysvaltain tiedustelu-, johtamis-, avaruus-, ilmapuolustus- ja pitkän kantaman suorituskykyjä.
Lännen vakavin ongelma on sopeutumisvaje. Mick Ryanin, CSIS:n, RUSI:n, Defense Tech and Acquisitionin ja War on the Rocksin julkaisut kuvaavat eri sanoin samaa ilmiötä: taistelukenttä muuttuu viikoissa, mutta organisaatiot, hankintamenettelyt ja tuotantolinjat muuttuvat vuosissa. Vastustajat eivät odota.
Hormuz: tulitauko hajosi ja tankkeriliikenne pysähtyi
Hormuzinsalmen tilanne kiristyi nopeasti 8.–12. heinäkuuta. GeopoliticsUnpluggedin seurannan mukaan Yhdysvallat iski ensin noin 90 ja myöhemmin jopa 140 iranilaiseen kohteeseen sen jälkeen, kun Iranin vallankumouskaartiin yhdistetyt järjestelmät olivat hyökänneet aluksia ja Yhdysvaltain etuja vastaan. Iskukohteina kuvattiin rannikkotutkia, droonien johtopaikkoja, ohjus- ja merivoimakohteita sekä vallankumouskaartin infrastruktuuria.
Heinäkuun 10. päivänä lähde kuvasi kaupallisen tankkeriliikenteen pysähtyneen Hormuzissa lähes kokonaan. Aiempi malli, jossa yksittäisiä aluksia päästettiin läpi Iranin hyväksynnällä tai Omanin koordinoimien käytävien kautta, ei enää tarjonnut riittävää varmuutta varustamoille. Kun tulitauko hajosi, salmen käyttö muuttui jälleen kaupallisesta päätöksestä sotilaalliseksi riskiarvioksi.
Tämä on olennaista, koska kauppamerenkulku toimii eri logiikalla kuin sotalaivasto. Merivoimat voivat käskeä aluksen vaaralliselle alueelle. Kaupallinen varustamo tarvitsee vakuutuksen, miehistön suostumuksen, sataman vastaanoton ja rahdinantajan hyväksynnän. Vaikka reitti olisi fyysisesti avoin, yksikin osuma tai epäselvä merellinen tapahtuma voi käytännössä sulkea sen.
Heinäkuun 11. päivään mennessä Persianlahden tuottajat olivat kuitenkin alkaneet mukautua. Arabiemiirikuntien öljyntuotannon kuvattiin nousseen 4,1 miljoonaan barreliin päivässä, lähes kaksinkertaiseksi maaliskuun kriisitasoon verrattuna. Osa öljystä siirrettiin Fujairahin vientiterminaaleihin Hormuzin ulkopuolelle ja osa liikkui heikosti näkyvien tai AIS-lähettimensä sammuttaneiden tankkereiden avulla.
Tämä osoittaa, ettei merellinen pullonkaula ole täysin ehdoton. Tuottajat voivat muuttaa reittejä, käyttää putkilinjoja ja kasvattaa varjologistiikkaa. Sopeutuminen on silti kallista ja rajallista. LNG-liikenne, suuri osa Qatarin viennistä sekä huomattava osa Saudi-Arabian, Kuwaitin, Irakin ja Iranin energiavirrasta on edelleen sidottu salmeen.
Iran soveltaa Huthien luomaa ennakkotapausta
War on the Rocksin viikkokooste nostaa esiin tärkeän strategisen yhteyden Punaisenmeren ja Hormuzinsalmen välillä. Kansainvälinen yhteisö ei onnistunut kahden vuoden aikana rakentamaan kestävää ja yhteisesti hyväksyttyä vastausta Huthien hyökkäyksiin Punaisellamerellä. Iran on nyt soveltanut samaa perusmallia Hormuziin.
Mallin ydin on yksinkertainen: hyökkääjän ei tarvitse sulkea merireittiä kokonaan. Riittää, että meriliikenteestä tehdään ajoittain niin vaarallista, kallista ja epävarmaa, että kaupalliset toimijat muuttavat käyttäytymistään. Tällöin pieni määrä drooneja, ohjuksia, merimiinoja, nopeita veneitä tai epäselviä välikohtauksia voi tuottaa suuremman taloudellisen vaikutuksen kuin perinteinen laivasto-operaatio.
Iranin vahvuus on juuri tässä epäsymmetriassa. Se ei kykene voittamaan Yhdysvaltain laivastoa avoimessa meritaistelussa, mutta se voi nostaa vastapuolen kustannuksia, hajottaa kuljetusrytmiä ja painostaa liittolaisia taloudellisesti. Iran pystyy myös yhdistämään Hormuzin Libanoniin, Hizbollahiin, Huthien toimintaan ja ydinohjelmaa koskeviin neuvotteluihin.
War on the Rocksin mukaan Hizbollah onnistui pakottamaan Libanonin osaksi Irania koskevaa neuvottelukokonaisuutta, vaikka Washington yritti pitkään pitää nämä kysymykset erillään. Tämä osoittaa, että Iranin liittolaisverkosto ei ole vain sotilaallinen reservi, vaan neuvottelujärjestelmä. Eri rintamat tuottavat toisilleen vipuvoimaa.
Öljymarkkina ei enää kerro yksin, onko kriisi hallinnassa
Hormuzin kriisin aikana öljyn hinta on reagoinut ajoittain yllättävän maltillisesti, vaikka kaupallinen liikenne on vakavasti häiriintynyt. Tämä ei tarkoita, että markkina pitäisi tilannetta turvallisena. Taustalla vaikuttavat varastojen vapautukset, vaihtoehtoiset kuljetusreitit, talouskasvun epävarmuus ja odotus siitä, ettei häiriö jää pysyväksi.
Geopolitical Dispatchin ja GeopoliticsUnpluggedin analyysit korostavat, että hinnan lisäksi on seurattava todellista liikennemäärää, tankkerien kääntymisiä, vakuutusmaksuja, LNG-sopimusten viiveitä ja alueellisten putkilinjojen käyttöastetta. Jos markkinoille vapautetaan varastoöljyä, hinta voi hetkellisesti laskea samaan aikaan kun strateginen tilanne huononee.
Todellinen riski kasvaa, jos häiriö jatkuu kesän kysyntähuipun yli. Atlantin alueen varastot joutuvat tällöin kovempaan käyttöön, tankkerimatkat pitenevät ja sekä raakaöljyn että jalostettujen tuotteiden rahtihinnat nousevat. Myös petrokemian, lannoitteiden, alumiinin ja muiden Persianlahden läpi kulkevien tuotteiden toimitusketjut kärsivät.
Hormuzin kriisi on siksi myös huoltovarmuuskoe. Energiasta riippuvaiset valtiot joutuvat arvioimaan, ovatko niiden varastot, sopimukset ja vaihtoehtoiset toimittajat todellisuudessa riittäviä useiden kuukausien häiriöön.
Ukraina siirtää sodan Venäjän energia- ja logistiikkajärjestelmään
Ukrainan syväiskut muodostavat aineiston johdonmukaisimman sotilaallisen kehityskulun. Useat lähteet kuvaavat Ukrainan iskeneen heinäkuun alkupuolella Pietarin öljyterminaaleihin, Venäjän Itämeren energiakohteisiin, jalostamoihin, lentotukikohtiin ja Krimin energia- sekä kuljetusjärjestelmään.
Wes O’Donnellin mukaan lentotukikohtiin kohdistuvat iskut voivat olla Venäjälle jalostamoiskuja vahingollisempia, vaikka öljykohteet saavat enemmän julkisuutta. Venäjän sotilasilmailu on riippuvainen kiitoteistä, suojarakenteista, polttoaineesta, huollosta, asevarastoista ja erikoishenkilöstöstä. Koneiden siirtäminen kauemmas rintamasta heikentää niiden käyttöastetta ja lisää huollon kuormitusta.
Ukrainan energiakampanja vaikuttaa samalla laajemmalla tasolla. Lawrence Freedmanin analyysi kuvaa Venäjän kohtaavan kasvavan energiakriisin, kun drooni- ja ohjusiskut osuvat jalostukseen, varastointiin, satamiin ja jakeluun. Venäjä voi tuottaa paljon raakaöljyä, mutta raakaöljy ei yksin liikuta panssarivaunuja, kuorma-autoja tai lentokoneita. Sotakone tarvitsee jalostettuja tuotteita oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Jos jalostamot toimivat vajaalla teholla, Venäjän on valittava sotilaallisen kulutuksen, kotimaisen kysynnän ja vientitulojen välillä. Bensiinin tai dieselin niukkuus voi pakottaa hallinnon rajoittamaan vientiä, siirtämään tuotteita pitkiä matkoja ja käyttämään rautatiekapasiteettia polttoaineen sisäiseen jakeluun.
Tässä mielessä Ukraina toteuttaa fyysisiä pakotteita. Lännen pakotteet yrittävät rajoittaa Venäjän markkinoita, rahoitusta ja teknologiaa. Ukrainan iskut heikentävät fyysistä kykyä valmistaa ja kuljettaa sotatalouden tarvitsemia tuotteita.
Varjolaivastosta on tullut suora taistelukenttä
Researching Ukraine käsittelee Ukrainan iskuja Venäjän niin sanottua varjolaivastoa vastaan. Lähteen mukaan Ukraina oli lyhyessä ajassa hyökännyt kymmeniin Venäjään yhdistettyihin aluksiin. Kohteet eivät rajoittuneet perinteisiin sota-aluksiin, vaan mukana oli pakotteiden kiertoon, energiakuljetuksiin ja sotilaalliseen logistiikkaan yhdistettyjä aluksia.
Tämä muuttaa merisodan rajaa. Tankkeri tai rahtialus voi olla muodollisesti kaupallinen, mutta se voi samalla rahoittaa sotaa, kuljettaa kriittisiä tuotteita tai kuulua hämärään omistus- ja vakuutusverkostoon. Ukrainan näkökulmasta varjolaivasto on osa Venäjän sotataloutta.
Iskut voivat toteutua meridrooneilla, ilmasta laukaistavilla drooneilla, sabotaasilla, satamaoperaatioilla tai muilla epäsuorilla menetelmillä. Merellinen kohdejoukko on valtava, minkä vuoksi Ukraina ei pysty tuhoamaan koko verkostoa. Sen ei välttämättä tarvitsekaan. Riittää, että riski kasvaa niin korkeaksi, että vakuuttajat, miehistöt, satamat ja omistajat alkavat vältellä Venäjän kuljetuksia.
Varjolaivaston häirintä kytkeytyy suoraan Venäjän energiakriisiin. Jos jalostamot, satamat ja alukset ovat yhtä aikaa vaarassa, Venäjän kyky muuttaa raakaöljy vientituloiksi heikkenee useassa kohdassa samaa ketjua.
Krim: sähkökatkot ja meriliikenteen romahtaminen lisäävät miehityksen kustannuksia
Mick Ryanin heinäkuun 12. päivän kokonaisarvio nostaa Krimin sähkökatkot ja Venäjän Mustanmeren liikenteen ongelmat yhdeksi viikon keskeisistä kehityksistä. Ukraina pyrkii tekemään niemimaan sotilaallisen käytön ja miehityksen ylläpidon asteittain vaikeammaksi.
Krim on riippuvainen sähkönsaannista, polttoaineesta, Kerčinsillasta, lautoista, satamista ja Venäjän eteläisten alueiden rautatieyhteyksistä. Kun näihin kohdistuu jatkuvaa painetta, Venäjän on hajautettava varastoja, suojattava reittejä ja siirrettävä ilmatorjuntaa niemimaalle.
Sama ilmiö näkyy Venäjän pohjoisessa. Wes O’Donnellin analyysin mukaan Severodvinskin ympäriltä on poistunut vuodesta 2024 lähtien ainakin parikymmentä S-300- ja S-400-järjestelmien laukaisinta sekä niihin liittyviä tutka-, lataus- ja tukiajoneuvoja. Severodvinskin telakat rakentavat Venäjän ydinsukellusveneitä, mutta ilmapuolustuskalustoa on siirretty etelään Ukrainan sodan tarpeisiin.
Tämä on osoitus strategisen syvyyden heikkenemisestä. Ukrainan ei tarvitse iskeä jokaiseen kohteeseen pakottaakseen Venäjän muuttamaan puolustustaan. Jo potentiaalinen uhka saa Venäjän jakamaan rajallista ilmatorjuntaa yhä laajemmalle alueelle.
Strateginen syvyys ei enää tarkoita pelkkää etäisyyttä
Mick Ryanin “The Decline of Strategic Depth?” käsittelee modernin sodan keskeistä muutosta. Historiallisesti suuri maantieteellinen syvyys suojasi valtiota. Teollisuus, tukikohdat ja komentokeskukset voitiin sijoittaa kauas rintamasta. Droonit, pitkän kantaman ohjukset, satelliitit, kyberoperaatiot ja avoin tiedustelutieto ovat heikentäneet tätä suojaa.
Venäjän koko on edelleen merkittävä etu, mutta se on samalla valtava puolustettava alue. Ukraina kykenee uhkaamaan Pietaria, Moskovaa, Krimiä, jalostamoja, lentotukikohtia ja Mustanmeren satamia eri suunnista. Venäjän on päätettävä, suojaako se pääkaupunkia, sotateollisuutta, ydinasejärjestelmiä, energialaitoksia vai rintaman logistisia solmuja.
Strateginen syvyys on siksi muuttumassa maantieteestä järjestelmäominaisuudeksi. Todellinen syvyys syntyy hajautuksesta, varajärjestelmistä, korjauskyvystä, datakeskusten ja tuotannon redundanssista sekä kyvystä jatkaa toimintaa iskujen jälkeen.
War on the Rocks kutsuu tätä digitaaliseksi strategiseksi syvyydeksi. Yksi kansallinen datakeskus voi näyttää suvereniteetilta, mutta kriisissä hajautettu, varmistettu ja maantieteellisesti eriytetty järjestelmä kestää paremmin.
Ukraina säilyttää teknologisen aloitteen, mutta rintama on edelleen vaikea
Russia Analyzedin haastattelemat kenraalit Budanov, Zalužnyi, Lasiitšuk, Skibytskyi ja 3. armeijakunnan edustajat kuvaavat sotaa eri tehtäväasemista, mutta heidän arvioissaan on yhteisiä piirteitä.
Ensimmäinen on, ettei Venäjä ole luopunut strategisista tavoitteistaan. Moskova tavoittelee yhä Ukrainan poliittista alistamista ja laajempaa vaikutusvaltaa Euroopassa. Mahdollinen tulitauko olisi Venäjälle todennäköisemmin operatiivinen tauko kuin sodan lopullinen päätös.
Toinen on, että Venäjän määrällinen etu ei automaattisesti muutu menestykseksi. Ukraina on kyennyt vakauttamaan osia rintamasta paremman johtamisen, droonien, tiedustelun ja joukkojen uudelleenjärjestelyn avulla. Erityisesti Kostiantynivkan suunnalla taistelu on edelleen raskas, mutta Venäjän eteneminen perustuu yhä enemmän pieniin infiltraatioryhmiin, drooneihin ja kuluttavaan paineeseen.
Kolmas on Ukrainan teknologinen aloite. Maksym Zhorinin mukaan Ukraina säilyttää aloitteen erityisesti teknologisessa kilpailussa. Aloite ei tarkoita koko rintaman hallintaa, vaan kykyä pakottaa vastustaja reagoimaan uusiin drooneihin, syväiskuihin, elektronisen sodankäynnin ratkaisuihin ja organisaatiomuutoksiin.
Tämä etu on kuitenkin jatkuvasti vaarassa. Venäjä oppii, kopioi ja tuottaa suuressa mittakaavassa. Ukraina tarvitsee länsimaista rahoitusta, komponentteja, ilmatorjuntaa ja teknologista yhteistyötä säilyttääkseen nykyisen sopeutumisnopeutensa.
Patriot-pula ja Freya-järjestelmä
Ukrainan ilmapuolustuksen vaikein ongelma on ballististen ohjusten torjunta. Patriot-järjestelmiä ja niiden torjuntaohjuksia on liian vähän suojaamaan koko maata. Russia Analyzed raportoi Ukrainan pyrkimyksistä saada Patriot-järjestelmien lisenssivalmistusta tai laajempaa tuotantoyhteistyötä.
Wes O’Donnell nostaa esiin ukrainalaisen Freya-järjestelmän mahdollisena osaratkaisuna. Freya ei korvaa Patriotia vaativimpia ballistisia maaleja vastaan, mutta se voi tarjota halvempaa ja helpommin skaalautuvaa torjuntaa drooneja, risteilyohjuksia tai muita ilmamaaleja vastaan.
Ilmapuolustuksen tehokkuus riippuu kerroksellisuudesta. Halpoja Shahed-tyyppisiä drooneja ei ole järkevää torjua aina miljoonien eurojen ohjuksilla. Tarvitaan elektronista sodankäyntiä, konekivääri- ja tykistöjärjestelmiä, torjuntadrooneja, lyhyen kantaman ohjuksia sekä Patritotin kaltaisia järjestelmiä vain vaikeimpiin maaleihin.
Tämä on myös koko lännen tuotanto-ongelma. Torjuntaohjuksia kulutetaan nopeammin kuin niitä valmistetaan. Jos tuotantoa ei saada kasvatettua, Venäjä voi yrittää voittaa kulutussuhteen massalla.
Yhdysvaltain laivasto pelkää drooneja jopa ydinsukellusveneiden tukikohdissa
Defense News raportoi Yhdysvaltain laivaston huolesta, että strategisia ballistisia ohjuksia kantavat sukellusveneet voivat olla haavoittuvia drooneille ja jopa panssarintorjunta-aseille niiden ollessa satamassa tai liikkumassa kapeilla väylillä.
Huoli on ymmärrettävä Ukrainan kokemusten jälkeen. Pieni drooni, sabotaasiryhmä tai miehittämätön pinta-alus voi päästä lähelle erittäin arvokasta kohdetta, jos tukikohdan suojaus on rakennettu perinteisiä uhkia vastaan. Sukellusvene on merellä vaikeasti havaittava, mutta satamassa se on suuri, ennakoitava ja paikallaan oleva maali.
Sama kehitys näkyy Euroopassa. Thalesin suunnitelma ostaa ranskalainen vedenalaisten droonien valmistaja Exail 4,5 miljardin dollarin kaupalla kertoo miehittämättömän vedenalaisen sodankäynnin kasvavasta merkityksestä. Merimiinojen torjunta, vedenalainen valvonta, satamien suojaus ja sukellusveneiden metsästys ovat muuttumassa yhä autonomisemmiksi.
Naton pohjoisella sivustalla tämä liittyy suoraan Itämeren kaapeleihin, satamiin, merivoimien tukikohtiin ja Venäjän vedenalaiseen toimintaan.
Ankara ja ”Nato 3.0”: Euroopan vastuu kasvaa, mutta riippuvuudet säilyvät
RUSI:n Ankaran-huippukokouksen jälkiarvio kuvaa liittokunnan siirtyvän uuteen vaiheeseen. Eurooppalaiset liittolaiset ja Kanada ovat valmiita ottamaan enemmän vastuuta, vahvistamaan puolustusmenoja ja rakentamaan uskottavampaa eurooppalaista pilaria. Samalla transatlanttinen yhtenäisyys on edelleen hauras.
Kokous vahvisti käytännössä ajatusta tasapainotetummasta Natosta, jossa Yhdysvallat säilyy keskeisenä toimijana mutta Eurooppa tuottaa enemmän maavoimaa, ilmatorjuntaa, ampumatarvikkeita, logistiikkaa ja valmiutta. Tätä on kuvattu ”Nato 3.0:ksi”.
Muutos on välttämätön, mutta vaikea. Euroopalta puuttuu edelleen useita kriittisiä mahdollistajia: strategista tiedustelua, satelliittikykyä, ilmatankkausta, pitkän kantaman tulenkäyttöä, ohjuspuolustusta, kuljetuskapasiteettia ja yhteisiä johtamisjärjestelmiä. Näiden rakentaminen vie aikaa.
Turkin asema liittokunnassa vahvistui, koska Ankara toimii samanaikaisesti Mustanmeren, Lähi-idän, Kaukasuksen ja Välimeren solmukohdassa. Turkin kasvava puolustusteollisuus sekä maantieteellinen asema tekevät siitä vaikeasti sivuutettavan toimijan, vaikka sen poliittiset tavoitteet eivät aina vastaa muiden Nato-maiden linjaa.
Lännen sopeutumisvaje
Mick Ryanin “The Adaptation Deficit” on aineiston tärkeimpiä kokonaisanalyysejä. Hänen mukaansa länsimaiset asevoimat puhuvat paljon oppimisesta ja innovoinnista, mutta eivät muuta organisaatioitaan riittävän nopeasti. Ukraina, Venäjä, Iran ja Kiina käyvät jatkuvaa käytännön kilpailua, jossa järjestelmiä kokeillaan, epäonnistumiset hyväksytään ja toimintatapoja päivitetään nopeasti.
Lännessä taas onnistunut kokeilu voi jäädä vuosiksi prototyyppivaiheeseen. Hankintamenettely, testaus, vastuut, budjettivuodet ja organisaatioiden välinen kilpailu hidastavat käyttöönottoa. Tämä ei ole vain hallinnollinen ongelma, vaan sotilaallinen haavoittuvuus.
CSIS:n puolustusteollisuutta koskeva edistymisraportti kysyy suoraan, onko Yhdysvaltain teollinen perusta todella siirtynyt sota-ajan valmiuteen. Joillakin aloilla tuotanto on kasvanut, mutta ohjusten, ampumatarvikkeiden, rakettimoottorien, puolijohteiden ja erikoismateriaalien pullonkaulat säilyvät.
Defense Tech and Acquisitionin “Keeping Score on Procurement Reform” muistuttaa, että hankintauudistusten tuloksia on mitattava tuotantona ja toimituksina, ei uusina prosesseina tai asiakirjoina. Uudistus ei ole onnistunut, jos järjestelmä tuottaa enemmän hallinnollista työtä mutta ei enemmän käyttökelpoista kalustoa.
Lännen puolustusteollisuus ei vielä ole aidosti sotataloudessa
Puolustusteollinen tuotanto on kasvanut Ukrainan sodan jälkeen, mutta se ei vielä vastaa usean kriisin samanaikaista kulutusta. Iranin sota kuluttaa torjuntaohjuksia ja merivoimien resursseja. Ukraina tarvitsee ilmatorjuntaa, tykistöammuksia, droonikomponentteja ja pitkän kantaman aseita. Indo-Tyynenmeren pelote vaatii laivoja, sukellusveneitä ja ohjuksia.
Teollinen kapasiteetti ei kasva pelkällä poliittisella ilmoituksella. Yritykset tarvitsevat pitkäaikaisia tilauksia, ennustettavaa kysyntää, työvoimaa, tuotantolaitoksia ja alihankintaketjuja. Ohjusjärjestelmän tuotantomäärää ei voi moninkertaistaa nopeasti, jos yksi erikoiskomponentti tai rakettimoottori valmistetaan vain yhdessä tehtaassa.
Samaan aikaan valtavat ohjelmat kilpailevat keskenään. GCAP-hävittäjäohjelma sai Japanin, Italian ja Britannian yhteisen 4,6 miljardin punnan kehityssopimuksen. Thalesin Exail-kauppa kasvattaa vedenalaisten järjestelmien teollista keskittymistä. Yhdysvaltain merijalkaväki ottaa käyttöön MADIS-vastadroonijärjestelmiä ja NMESIS-laivantorjuntaohjusjärjestelmiä Okinawalla.
Nämä ovat tärkeitä investointeja, mutta ne eivät poista perusongelmaa: tuotannon on kyettävä korvaamaan nopeasti kulutettavia järjestelmiä, ei vain kehittämään seuraavan vuosikymmenen huippualustoja.
F-35:n uusi tutka: suorituskykylupaus törmää tekniikan rajoihin
Wes O’Donnell käsittelee F-35:n uuden AN/APG-85-tutkan viivästymistä ja spekulaatiota siitä, voisiko järjestelmällä olla mikroaaltoaseen kaltaisia ominaisuuksia. Osa uusista koneista toimitettiin ilman varsinaista tutkaa, ja nokkaan asennettiin painolastia koneen tasapainon säilyttämiseksi.
Ajatus tutkan käyttämisestä suunnatun energian aseena perustuu siihen, että tehokas AESA-tutka kykenee keskittämään suurta mikroaaltotehoa kapeaan keilaan. Käytännössä suurimmat ongelmat ovat kuitenkin virransyöttö, lämmönhallinta, säteen kohdistaminen ja vaikutusetäisyys.
Todennäköisempi johtopäätös on, että uusi tutka tavoittelee huomattavasti parempaa elektronisen sodankäynnin, havainnoinnin ja häirinnän suorituskykyä, ei salaista valmista mikroaaltoasetta. Tapaus kuvaa silti laajempaa ongelmaa: uusien hävittäjäjärjestelmien ohjelmistot, sensorit ja jäähdytys ovat yhä monimutkaisempia, ja yksittäisen osajärjestelmän viive voi rajoittaa koko kaluston käyttöarvoa.
Indo-Tyynimeri: miehittämättömät merijärjestelmät, GCAP ja Kiinan ydinsukellusvenekyky
Defense Newsin Aasia-kooste nostaa esiin useita rinnakkaisia kehityksiä. Filippiinit on ottanut käyttöön yhdysvaltalaisia Triton-meridrooneja läntisillä vesillään valvoakseen Kiinan toimintaa. Scarborough’n matalikolle on puolestaan havaittu kiinalainen kelluva antennialusta, mikä osoittaa, kuinka pienillä järjestelmillä voidaan rakentaa pysyvää tilannekuvaa kiistanalaisille alueille.
Yhdysvaltain merijalkaväki on saanut Okinawalle ensimmäiset MADIS- ja NMESIS-järjestelmät. MADIS suojaa joukkoja drooneilta ja NMESIS mahdollistaa maalta laukaistavat laivantorjuntaohjukset. Yhdessä ne tukevat hajautettua saaripuolustusta, jossa pienet joukot voivat valvoa ja uhata merialueita ilman suuria tukikohtia.
Kiinan kerrotaan puolestaan testanneen ydinsukellusveneisiin liittyvää ohjuskykyä. Sukellusveneestä laukaistava ballistinen ohjus on ydinpelotteen tärkeä osa, koska liikkuvan sukellusveneen löytäminen ja tuhoaminen on vaikeaa. Kyky vahvistaa Kiinan toisen iskun pelotetta ja monimutkaistaa Yhdysvaltain strategista suunnittelua.
GCAP-ohjelma etenee Japanin, Italian ja Britannian yhteistyönä. Ohjelman strateginen merkitys on suuri: se sitoo eurooppalaisen ja japanilaisen ilmailuteollisuuden samaan järjestelmään ja tarjoaa vaihtoehdon Yhdysvaltain hallitsemille hävittäjäekosysteemeille.
Kiinan sotilaallinen paine normalisoituu Taiwanin ympärillä
Kiina jatkaa laivasto- ja ilmaoperaatioiden muuttamista pysyväksi normaalitilaksi Taiwanin ympärillä. GeopoliticsUnpluggedin mukaan Kiina lisäsi partiointia samalla, kun Yhdysvallat oli sidottu Lähi-idän eskalaatioon. Tämä on Pekingille tärkeä havainto: monikriisitilanne hajottaa Yhdysvaltain poliittista huomiota ja sotilaallisia resursseja.
Kiinan ei tarvitse käynnistää välitöntä maihinnousua saavuttaakseen strategisia etuja. Jatkuva läsnäolo voi kuluttaa Taiwanin merivoimia, ilmavoimia ja huoltokykyä, testata komentoketjuja ja normalisoida kiinalaisalusten toiminnan yhä lähempänä saarta.
War on the Rocks korostaa silti Taiwanin valtaamisen vaikeutta. Kiinan pitäisi toteuttaa yhtä aikaa mittava merikuljetus, maihinnousu ja ilma-merioperaatio ympäristössä, jossa vastustaja kykenee iskemään kuljetusaluksiin, satamiin, lentokenttiin ja huoltoon. Tämän vuoksi pelote rakentuu erityisesti kyvystä tehdä hyökkäyksestä logistisesti epävarma.
Digitaalinen strateginen syvyys ja sotilaallisen tekoälyn rahoitusongelma
War on the Rocks nostaa esiin kaksi tekoälyyn ja dataan liittyvää ongelmaa. Ensimmäinen on ajatus digitaalisesta strategisesta syvyydestä. Yksi suuri kansallinen datakeskus voi näyttää turvalliselta ja suvereenilta, mutta se muodostaa samalla keskitetyn haavoittuvuuden. Hajautus, varmistukset ja kyky siirtää laskentaa kriisin aikana voivat olla tärkeämpiä kuin fyysinen omistus.
Toinen on Pentagonin tekoälystrategian rahoitusongelma. Hallinto voi julkaista kunnianhimoisia ohjeita, mutta niiden toteutus vaatii rahaa, laskentakapasiteettia, dataa, osaajia ja käyttökelpoisia hankintamalleja. Jos määrärahat on jo sidottu vanhoihin ohjelmiin, uusi strategia jää helposti julistukseksi.
Defense Systems Update kertoo GenAI.mil-järjestelmän saavuttaneen lähes 1,7 miljoonaa käyttäjää. Tämä osoittaa generatiivisen tekoälyn siirtyneen nopeasti puolustushallinnon arkeen. Käyttöönoton laajuus ei kuitenkaan yksin takaa sotilaallista hyötyä. Tekoälyjärjestelmät tarvitsevat turvallista dataa, selkeitä käyttörajoja, auditointia ja vastuunjaon.
Pitkäkestoiset ydijäteakut ja miehittämättömien järjestelmien uusi kestävyys
Defense One nostaa esiin DARPA-ohjelman, joka pyrkii kehittämään radioaktiivista jätettä hyödyntäviä kevyitä energiakennoja. Tavoitteena on jopa 30 vuoden käyttöikä pienellä teholla.
Tällaiset akut eivät sovellu suuritehoisten droonimoottorien päävoimanlähteiksi, mutta ne voivat olla erittäin hyödyllisiä sensoreissa, meripoijuissa, tiedustelulaitteissa, varajärjestelmissä ja pitkään valvomatta toimivissa miehittämättömissä järjestelmissä.
Sotilaallinen merkitys liittyy kestävyyteen. Järjestelmä, joka pystyy odottamaan kuukausia tai vuosia ilman lataamista, voi toimia valvonta-, varoitus- tai viestisolmuna alueella, jonne huoltoa ei voida järjestää turvallisesti.
Tämä täydentää järjestelmäsodan kuvaa: taistelukenttä ei koostu vain nopeasti lentävistä aseista, vaan myös hitaista, pitkäikäisistä ja huomaamattomista sensoreista.
Sahel ja militanttiverkostojen alueellinen leviäminen
War on the Rocksin viikkokooste varoittaa al-Qaidan Maliin kytkeytyvän verkoston mahdollisesta etenemisestä Bamakoa vastaan. Jos jihadistiryhmä onnistuisi horjuttamaan Malin pääkaupunkia, vaikutukset eivät jäisi maan rajojen sisälle. Niger, Burkina Faso ja Benin ovat jo osa samaa turvallisuusvyöhykettä.
Sahelin kriisi osoittaa, että lännen huomion keskittyessä Ukrainaan, Hormuziin ja Indo-Tyynellemerelle pienemmät mutta pitkäkestoiset konfliktit voivat kärjistyä. Alueen hallitusten heikko legitimiteetti, sotilasvallankaappaukset, Venäjän vaikutus, köyhyys ja rajaseutujen hallitsemattomuus luovat militanttiryhmille toimintatilaa.
Ajmal Sohailin raportti Jamaat-ul-Ahrarin uudelleen aktivoitumisesta nostaa esiin vastaavan ongelman Pakistanin ja Afganistanin suunnalla. Ryhmien nimet ja liittolaisuudet voivat muuttua, mutta henkilöstö, rahoitus, salakuljetusreitit ja paikalliset konfliktit säilyvät.
Kokonaisarvio
Viimeisimmän koonnin keskeinen johtopäätös on, että modernin sodan ratkaiseva syvyys ei ole enää maantieteellinen, vaan järjestelmällinen.
Hormuzissa Iran ei tarvitse täydellistä saartoa. Se tarvitsee riittävän epävarmuuden, jotta vakuutukset kallistuvat, tankkerit pysähtyvät ja markkinat joutuvat sopeutumaan. Yhdysvaltain kymmeniin tai satoihin kohteisiin tekemät iskut voivat vahingoittaa Iranin kykyä, mutta ne eivät automaattisesti poista merellisen painostuksen rakennetta.
Ukrainassa syväiskut ovat muuttuneet strategiseksi kampanjaksi. Jalostamot, lentotukikohdat, Krimin sähkönjakelu, Mustanmeren liikenne ja Venäjän pohjoisen ilmatorjunta kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Ukraina pakottaa Venäjän suojaamaan yhä laajempaa aluetta ja valitsemaan kohteiden välillä.
Naton Ankaran-kokous osoitti, että Eurooppa ja Kanada ovat valmiita kantamaan enemmän vastuuta. Silti liittokunnan todellinen voima riippuu siitä, muuttuuko poliittinen tahtotila tuotannoksi, valmiudeksi, harjoitteluksi ja yhteisiksi johtamisjärjestelmiksi.
Lännen sopeutumisvaje on siksi vaarallisempi kuin yksittäinen kalustopuutteellisuus. Teknologiaa voidaan ostaa, mutta organisaation oppimiskykyä ei voi hankkia nopeasti kriisin jo alettua.
Vuoden 2026 turvallisuusympäristössä voittaja ei ole se, jolla on eniten vaikuttavia prototyyppejä tai näyttävimpiä asejärjestelmiä. Voittaja on se, joka pystyy tuottamaan, hajauttamaan, korjaamaan, oppimaan ja jatkamaan toimintaa nopeammin kuin vastustaja.
Lähdeluettelo
Mick Ryan / Futura Doctrina – The Adaptation Deficit: Why Western Militaries are Behind in the Race to Learn – 7.7.2026
https://mickryan.substack.com/p/the-adaptation-deficit-why-western
Mick Ryan / Futura Doctrina – The Decline of Strategic Depth? Beyond Geography in Modern War – 9.7.2026
https://mickryan.substack.com/p/the-decline-of-strategic-depth-beyond
Mick Ryan / Futura Doctrina – Crimea’s Switch Off, Ankara’s Outcomes, Russia’s Black Sea Shipping Apocalypse and Beijing’s Pacific Signal – 12.7.2026
https://mickryan.substack.com/p/crimeas-switch-off-ankaras-outcomes
Russia Analyzed / Giorgi Revishvili – General Budanov on Russian Strategy, Putin’s Calculations, and the Trajectory of the War – 7.7.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/general-budanov-on-russian-strategy
Russia Analyzed / Giorgi Revishvili – General Zaluzhnyi’s Strategic Assessment of the Russia-Ukraine War – 8.7.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/general-zaluzhnyis-strategic-assessment
Russia Analyzed / Giorgi Revishvili – Patriot License for Ukraine – 8.7.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/patriot-license-for-ukraine
Russia Analyzed / Giorgi Revishvili – Must Read: Ukraine’s Military Intelligence Assessment of the War and Internal Dynamics in Russia – 10.7.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/must-read-ukraines-military-intelligence-e4c
Russia Analyzed / Giorgi Revishvili – Ukraine’s Battlefield Initiative: A 3rd Army Corps Deputy Commander Explains Why – 11.7.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/ukraines-battlefield-initiative-a
Researching Ukraine / B. Cook – Ukraine Vs Shadow Fleet: Tactics and Methods – 11.7.2026
https://researchingukraine.substack.com/p/ukraine-vs-shadow-fleet-tactics-and
Lawrence Freedman / Comment is Freed – Putin’s energy crisis – 12.7.2026
https://samf.substack.com/p/putins-energy-crisis
Wes O’Donnell / Eyes Only – Oil Refineries Get the Headlines but Ukraine’s Airfield Strikes May Hurt Russia More – 3.7.2026
Eyes Only -uutiskirje.
Wes O’Donnell / Eyes Only – Ukraine’s Answer to the Patriot Shortage is Kind of Awesome – Meet Freya – 9.7.2026
https://www.wesodonnell.com/p/ukraines-answer-to-the-patriot-shortage
Wes O’Donnell / Eyes Only – Is the F-35’s New Radar Secretly a Microwave Weapon? – 10.7.2026
https://www.wesodonnell.com/p/is-the-f-35s-new-radar-secretly-a
Wes O’Donnell / Eyes Only – Russia Is Stripping Its Nuclear North to Defend Putin’s War – 12.7.2026
https://www.wesodonnell.com/p/russia-is-stripping-its-nuclear-north
GeopoliticsUnplugged / Justin James McShane – Ceasefire Over: US Strikes Iran and Revokes Oil Waivers After Hormuz Hits – 8.7.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/ceasefire-over-us-strikes-iran-and
GeopoliticsUnplugged / Justin James McShane – US Strikes 90 Iran Targets While Ukraine Torches Russian Refineries Overnight – 9.7.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/us-strikes-90-iran-targets-while
GeopoliticsUnplugged / Justin James McShane – Hormuz Tanker Traffic Stops After Ceasefire Collapse – 10.7.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/hormuz-tanker-traffic-stops-after
GeopoliticsUnplugged / Justin James McShane – Oil Markets Brace as Hormuz Adapts But Iran Enforces Control – 11.7.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/oil-markets-brace-as-hormuz-adapts
GeopoliticsUnplugged / Justin James McShane – IRGC Ship Strike Triggers US Strikes on 140 Iran Targets – 12.7.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/irgc-ship-strike-triggers-us-strikes
RUSI – Behind the Scenes in Ankara: Key Insights from the NATO Summit – 11.7.2026
RUSI-uutiskirje.
CSIS Center for the Industrial Base – Is the Industrial Base on a Wartime Footing? A Progress Report – 7.7.2026
CSIS-julkaisu.
Defense Tech and Acquisition – Keeping Score on Procurement Reform – 9.7.2026
https://defenseacquisition.substack.com/p/keeping-score-on-procurement-reform
Defense News – US Navy fears ballistic missile submarines can be hit by drones and anti-tank rockets – 8.7.2026
Defense News -uutiskirje.
Defense News Europe Brief – Thales to buy French underwater-drone maker Exail in $4.5 billion deal – 7.7.2026
Defense News -uutiskirje.
Defense News Asia Brief – Indonesia drops KF-21 co-production plans; GCAP contract; Triton drones and Indo-Pacific systems – 6.7.2026
Defense News -uutiskirje.
Defense Systems Update / Defense One – Nuclear batteries, Space Force lawyers and drone oversight – 7.7.2026
Defense One -uutiskirje.
War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: July 7 – 7.7.2026
War on the Rocks -uutiskirje.
War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: July 9 – 9.7.2026
War on the Rocks -uutiskirje.
War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: July 10 – 10.7.2026
War on the Rocks -uutiskirje.
War on the Rocks – ICYMI: War on the Rocks This Week – 12.7.2026
War on the Rocks -viikkokooste.
ISW-koostetiivistelmät – Ukrainan miehitys, pitkän kantaman iskut ja Nato – 9.–13.7.2026
ISW-viitteisiin perustuvat uutiskirjekoosteet.