29/05/2026

Hormuzin portti, Ukrainan datarintama ja meridroonien nousu: sodan painopiste siirtyy järjestelmien kestävyyteen

Tiivistelmä

Viime päivien turvallisuuspoliittinen tilannekuva rakentuu kolmen pääteeman ympärille.

Ensimmäinen on Iranin ja Hormuzinsalmen kriisi. Hormuz ei ole enää vain öljymarkkinoiden pullonkaula, vaan laajempi strateginen väline, jossa yhdistyvät meriliikenteen valvonta, pakotteet, vakuutusriski, droonit, ohjukset ja Persianlahden valtioiden huoltovarmuus. Yhdysvallat pyrkii estämään Irania muuttamasta salmea yksipuolisesti säädellyksi kulkuväyläksi, mutta samalla alueen arabivaltiot yrittävät suojata omia markkinoitaan ja toimitusketjujaan.

Toinen pääteema on Ukraina. Ukrainan sota näyttäytyy yhä selvemmin järjestelmäsotana, jossa ratkaisevia tekijöitä ovat satelliittiyhteydet, droonit, elektroninen sodankäynti, maataistelurobotit, meridroonit ja kyky erottaa todellinen rintamatilanne propagandakartoista. Venäjä yrittää säilyttää aloitteen myös informaatiotilassa, mutta Ukrainan kokemus osoittaa, että avoimiin lähteisiin, geopaikannukseen ja sensoriverkkoihin perustuva tilannekuva on tullut pysyväksi osaksi sodankäyntiä.

Kolmas pääteema on sotateknologian ja sääntelyvallan murros. FIIA nostaa esiin tappavien autonomisten asejärjestelmien sääntelyn vaikeuden. Defense One raportoi Yhdysvaltain laivaston droonikokeista, joissa miehittämättömiä järjestelmiä käytettiin eläkkeelle jääneen sotalaivan upottamiseen. War on the Rocks puolestaan laajentaa kuvaa merialueiden hallintaan, Kiinan mineraaliverkostoihin, Pohjois-Korean strategiaan, avaruuteen, rautateihin, tekoälyyn, synteettiseen biologiaan ja datakeskeiseen tiedusteluun.

Johtopäätös on selvä: vuoden 2026 turvallisuusympäristössä voima ei ole enää vain alusten, panssarivaunujen tai hävittäjien määrää. Se on kykyä hallita salmia, dataa, toimitusketjuja, energiareittejä, sensoriverkkoja, tuotantoa ja poliittista kestävyyttä samanaikaisesti.

Iran ja Hormuz: salmesta tulee pakotteiden, vakuutusten ja pelotteen taistelukenttä

Iranin kriisin keskipiste on edelleen Hormuzinsalmi. Geopolitical Dispatchin mukaan Teheran on pyrkinyt esittämään omaa sopimuskehystään, mutta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump torjui sen ja uhkasi koventaa painetta myös Omaniin, mikäli maa tukisi Iranin kaavailemaa Hormuzin läpikulkujärjestelyä.

GeopoliticsUnpluggedin Rapid Read -katsauksessa tilanne kuvataan vielä jyrkemmin. Yhdysvaltain valtiovarainministeriön kerrotaan asettaneen pakotteita Iranin Persian Gulf Strait Authority -rakenteelle ja sellaisille toimijoille, jotka osallistuvat maksuihin perustuvaan meriliikenteen kontrolliin. Samassa katsauksessa kerrotaan Kuwaitin ilmatorjunnan torjuneen iranilaisia ohjuksia ja drooneja Kuwait Cityn luoteispuolella sekä Yhdysvaltain joukkojen iskeneen iranilaiseen maaohjausasemaan ja pudottaneen neljä droonia.

Tärkein havainto ei ole yksittäinen isku, vaan merellisen toimintaympäristön muuttuminen juridiseksi ja taloudelliseksi taistelukentäksi. Pakotteet eivät fyysisesti sulje salmea, mutta ne voivat tehdä salmen käytöstä kaupallisesti ja oikeudellisesti riskialtista. Jos vakuutusyhtiöt, varustamot ja energiayhtiöt joutuvat arvioimaan, rikkovatko ne Yhdysvaltain pakotteita noudattaessaan Iranin vaatimuksia, Hormuzin hallinta siirtyy osin merivoimilta juristeille, vakuuttajille ja rahoituslaitoksille.

CSIS Middle East Notes and Comment täydentää tätä kuvaa alueellisten seurausten kautta. Persianlahden valtiot eivät tarkastele mahdollista Yhdysvaltain ja Iranin sopimusta vain Washingtonin ja Teheranin välisenä kysymyksenä. Ne arvioivat, suojaako sopimus niiden omia energia-, elintarvike- ja huoltovarmuusetuja. CSIS mukaan Hormuzin liikenteen käytännössä pysähtyminen on jo pakottanut alueen hallituksia suojaamaan kotimarkkinoita. Kuwait on rajoittanut keskeisten elintarvikkeiden vientiä, Qatar on tukenut ruokahuoltoa ja järjestellyt toimitusketjujaan uudelleen, ja Egypti sekä Jordania kärsivät polttoaine- ja elintarvikekustannusten noususta.

Tämä tekee Hormuzista paljon laajemman kuin merisotilaallisen kysymyksen. Se on energia-, elintarvike-, vakuutus-, pakote- ja liittolaiskysymys. Jos salmen läpi kulkeva liikenne pysyy epävarmana, Persianlahden maat joutuvat rakentamaan vaihtoehtoisia toimitusketjuja ja varautumaan siihen, ettei normaali globaali logistiikka toimi kriisin aikana.

Iranin sisäinen hauraus: vallankumouksen perintö, IRGC ja uusi peloteajattelu

Lawrence Freedmanin Comment is Freed -julkaisun haastattelu Bozorgmehr Sharafedinin ja Yeganeh Torbatin kanssa avaa Iranin kriisiä sisältäpäin. Haastattelun perusviesti on, että Iranin nykyinen järjestelmä ei ole vain ideologinen valtio, vaan vuosikymmenten aikana rakentunut valta- ja talousverkosto, jossa ylimmän johtajan ympärille kytkeytyvät säätiöt ja vallankumouskaarti hallitsevat suurta osaa taloudesta.

Haastattelussa korostuu Iranin islamilaisen tasavallan alkuperäinen ristiriita. Vuoden 1978–1979 vallankumous kokosi yhteen islamistit, vasemmistolaiset, nationalistit ja liberaalit, mutta vallankumouksen jälkeen valtaa alettiin jakaa hyvin kapeasti. Khomeinin ja myöhemmin Khamenein järjestelmä sulki asteittain ulos muut vallankumouksen osapuolet. Tämä kavensi hallinnon tukipohjaa ja loi pitkän aikavälin legitimiteettiongelman.

Talouspuolella keskeinen muutos oli vallankumouskaartin nousu valtavaksi taloudelliseksi toimijaksi. Haastattelussa arvioidaan, että ylimmän johtajan säätiöiden ja vallankumouskaartin yhteinen taloudellinen paino voi kattaa suurimman osan Iranin taloudesta. Kun sotilaallisella organisaatiolla on oma tiedustelu-, turvallisuus- ja liiketoimintakoneistonsa, poliittinen ideologia ja taloudellinen oma etu sekoittuvat.

Tämä auttaa selittämään, miksi Iranin hallinto voi olla samanaikaisesti heikko ja sitkeä. Talous on heikossa kunnossa, protestiperinne on vahva, internetyhteyksiä rajoitetaan ja tyytymättömyys kasvaa. Silti totalitaarinen järjestelmä voi säilyä pitkään, jos turvallisuuskoneisto pysyy yhtenäisenä ja hallinto kykenee tukahduttamaan opposition. Haastattelun mukaan sodan jälkeen Iranissa voi syntyä uusi demokraattisen liikehdinnän aalto, mutta se ei automaattisesti tarkoita hallinnon nopeaa kaatumista.

Erityisen kiinnostava on ajatus, että Iran on saattanut nähdä alueelliset liittolaisverkostonsa aiempaa heikompina. Hamas, Hizbollah, Houthit ja Assadin Syyria eivät ole toimineet sellaisena pelotteena kuin Teheran oli toivonut. Tässä tilanteessa Hormuzinsalmi voi näyttäytyä Iranin hallinnolle uutena tehokkaampana pelotevälineenä: jos liittolaisverkostot eivät riitä, meriliikenteen ja energiareittien painostaminen voi tarjota korvaavan vaikutuskeinon.

Ukraina: Starlink, rintamakartat ja Venäjän informaatiokuva

Ukrainan suunnalla keskeisin sotilaallinen havainto liittyy jälleen järjestelmiin, ei yksittäisiin aseisiin. Russia Analyzedin julkaisemassa kenraali Andrii Biletskyin arviokoosteessa nostetaan esiin Venäjän suuri ongelma satelliittiviestinnässä. Venäjällä on hyviä navigointiratkaisuja, kuten Kometa-järjestelmä, jota käytetään esimerkiksi Shahed-drooneissa ja liitopommeissa, mutta sillä ei ole Starlinkin kaltaista matalan kiertoradan satelliittiviestintäjärjestelmää. Biletskyin arvion mukaan vain Starlink voi tällä hetkellä aidosti korvata Starlinkin.

Tämä on Ukrainan kannalta ratkaiseva etu. Modernissa sodassa viestiyhteys, sensoridata ja komentoketju ovat yhtä tärkeitä kuin itse asejärjestelmä. Jos Venäjä pystyy navigoimaan mutta ei kykene yhtä tehokkaaseen hajautettuun viestintään, sen kyky johtaa drooneja, yksiköitä ja tulenkäyttöä jää epätasaiseksi.

War Mapperin analyysi Venäjän puolustusministeriön kartasta liittyy samaan informaatiokamppailuun. Venäjän julkaisema kartta esitti venäläisen kontrollin huomattavasti laajempana kuin useimmat riippumattomat kartoittajat arvioivat. War Mapperin mukaan ero voi johtua joko tarkoituksellisesta liioittelusta tai siitä, että Venäjän viranomaiset käyttävät eri määritelmää kontrollista kuin ulkopuoliset tarkkailijat.

Tärkein selitys on kuitenkin käytännöllinen: komentoketjussa voi olla kannustin ylikorostaa etenemistä. Jos yksikkö näyttää saavuttavan menestystä, se voi saada lisää vahvistuksia, huoltoa ja kalustoa. Lyhyellä aikavälillä onnistumisten liioittelu voi palvella komentajia, mutta pitkällä aikavälillä se vääristää ylemmän johdon tilannekuvaa.

Kupjanskin tapaus havainnollistaa ongelmaa. Venäjä väitti aiemmin hallitsevansa kaupungin, mutta useimmat kartoittajat pitivät suuria osia kaupungista vähintään kiistanalaisina ja osin Ukrainan hallussa. Myöhempi kehitys osoitti, ettei Venäjän väite täydestä hallinnasta pitänyt. Tämä heikentää propagandavoiton arvoa ja vaikeuttaa myöhemmin resurssien perustelemista samaan suuntaan, jos ylempi johto uskoo kaupungin jo olleen käytännössä vallattu.

Rintamatilanne ei ole vain maastoa, vaan määrittelykamppailua

War Mapperin analyysi nostaa esiin laajemman ongelman: mitä “rintamalinja” tarkoittaa droonien, harmaan vyöhykkeen ja hajautuneen taistelukentän aikakaudella?

Täysimittaisen hyökkäyksen alkuvaiheessa rintaman määrittely oli joillain alueilla melko suoraviivaista. Vanha Donbasin rintamalinja oli vuosien aikana linnoitettu ja suhteellisen staattinen. Sen sijaan raja-alueilta alkaneet hyökkäykset olivat vaikeammin kartoitettavia, koska venäläiset kolonnat etenivät nopeasti teitä pitkin ilman, että ne välttämättä todella hallitsivat ympäröivää maastoa.

Vuonna 2026 ongelma on entistä vaikeampi. Harmaa vyöhyke voi laajentua, droonit voivat hallita aluetta ilman pysyvää jalkaväkiläsnäoloa, ja molemmat osapuolet voivat vaikuttaa alueelle, jota kumpikaan ei fyysisesti hallitse. Siksi kartat eivät ole vain teknisiä tuotteita, vaan poliittisia ja operatiivisia väitteitä.

Ukrainalle tämä on kaksiteräinen tilanne. Avoimiin lähteisiin perustuva kartoitus auttaa torjumaan Venäjän propagandaa, mutta samalla se paljastaa sodan epävarmuuden. Täsmällinen tilannekuva vaatii geopaikannusta, ajallista varmistusta, lähdekritiikkiä ja ymmärrystä siitä, mitä “hallinta”, “kiistanalainen alue” ja “eteneminen” käytännössä tarkoittavat.

Droonit merellä: Yhdysvaltain laivasto testaa samaa murrosta, jonka Ukraina osoitti käytännössä

Defense One raportoi, että Yhdysvaltain laivasto käytti drooneja eläkkeelle jääneen sotalaivan upottamiseen SINKEX-harjoituksessa. Tällä on suuri merkitys, koska kokeilu ei ollut vain tekninen näyttö, vaan osa laivaston hankinta- ja taistelutapojen kehittämistä.

Ukraina on jo Mustallamerellä osoittanut, että miehittämättömät pinta-alukset voivat muuttaa merisodankäynnin kustannussuhdetta. Halpa, vaikeasti havaittava ja riskittömästi menetettävä järjestelmä voi pakottaa kalliin sota-aluksen vetäytymään, muuttamaan reittejä tai käyttämään merkittäviä resursseja lähitorjuntaan. Yhdysvaltain laivaston testit osoittavat, että myös suuret merivallat ottavat tämän kehityksen vakavasti.

War on the Rocksin Richard Dunleyn “A Sea Control Revolution?” -nosto täydentää kuvaa. Dunleyn mukaan valtiot kohtelevat talousvyöhykkeitään yhä enemmän suvereenina alueena, vaikka laivastoja ei ole alun perin rakennettu puolustamaan näin laajoja merialueita. Tämä on keskeinen havainto myös Itämeren kannalta. Merialueiden hallinta ei tarkoita vain avomeritaistelua, vaan kaapeleita, satamia, talousvyöhykkeitä, energiainfrastruktuuria, meridroonien torjuntaa ja valvontaa.

Tappavat autonomiset aseet: sääntely etenee hitaammin kuin teknologia

FIIA uutiskirje nostaa esiin Katja Creutzin analyysin tappavien autonomisten asejärjestelmien sääntelymahdollisuuksista. YK pääsihteeri António Guterres on vaatinut oikeudellisesti sitovaa sopimusta vuoteen 2026 mennessä. Useimmat valtiot kannattavat jonkinlaista sääntelyä, mutta suurvallat ovat varovaisia sitovien rajoitusten suhteen.

Esillä on kaksitasoinen malli. Sen mukaan kiellettäisiin järjestelmät, joita ei voida käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti. Muita autonomisia asejärjestelmiä puolestaan säädeltäisiin niin, että ihmisen osallistuminen päätöksentekoon säilyisi.

Tämä on välttämätön mutta vaikea kompromissi. Täyskielto voi olla suurvalloille poliittisesti ja sotilaallisesti mahdoton, mutta sääntelyn puute voi johtaa tilanteeseen, jossa tappavaa voimaa käyttävät järjestelmät leviävät nopeasti ilman riittävää vastuuketjua. Tuore 42 valtion aloite neuvottelujen käynnistämiseksi viittaa siihen, että sääntelyyn on poliittista halua, mutta ratkaiseva kysymys on, suostuvatko teknologisesti johtavat valtiot rajoittamaan omaa toimintavapauttaan.

Kiina, mineraalit ja sääntelyvalta

War on the Rocksin May 28 -koosteessa Kiina näkyy usean eri teeman kautta. Audrye Wongin ja Ryan Fedasiukin artikkeli Kiinan tekoälyn hallintamallista nostaa esiin ajatuksen, että Peking ei kilpaile vain tekoälyteknologialla vaan myös sääntelyvallalla. Jos Kiina kykenee määrittämään normit, standardit ja hallintamallit, se voi vaikuttaa siihen, millä ehdoilla muut valtiot ja yritykset joutuvat toimimaan.

Ahmad Syarifin artikkeli Indonesian mineraalitoimitusketjuista tuo saman logiikan raaka-aineisiin. Indonesia kielsi nikkelimalmin viennin vahvistaakseen omaa teollista kapasiteettiaan, mutta War on the Rocksin mukaan suuri osa syntyneestä tuotantokapasiteetista on kiinalaisomisteista, kiinalaisrahoitteista ja Pekingiin kytkeytynyttä. Tämä on klassinen kontrollin muoto ilman muodollista omistusta koko valtion tasolla: maa voi omistaa resurssit, mutta arvoketju, rahoitus, jalostus ja vientikanavat voivat silti olla toisen vallan ohjauksessa.

Tämä on strategisesti tärkeää, koska droonit, akut, ohjukset, sähköautot, sensorit ja puolustusteknologia tarvitsevat mineraaleja ja jalostuskapasiteettia. Se, joka hallitsee toimitusketjun pullonkauloja, voi vaikuttaa myös sotilaalliseen tuotantoon.

Pohjois-Korea ja Venäjä: kumppanuus ei ole enää tilapäinen poikkeama

War on the Rocks nostaa esiin myös Pohjois-Korean jälleenyhdistämisstrategian ja Venäjä-suhteen. Hyunseung Leen artikkeli käsittelee Pohjois-Korean perustuslaillisia muutoksia ja sitä, mitä ne todella viestivät. Choong-Koo Leen analyysi puolestaan tarkastelee Pohjois-Korean ja Venäjän sotakumppanuutta.

Kokonaiskuva on, että Pjongjangin ja Moskovan suhde on muuttunut tilapäisestä transaktiosta pysyvämmäksi strategiseksi järjestelyksi. Venäjä tarvitsee ampumatarvikkeita, työvoimaa, poliittista tukea ja vaihtoehtoisia kanavia länsipaineen kiertämiseen. Pohjois-Korea puolestaan saa rahaa, teknologiaa, kansainvälistä painoarvoa ja kokemusta siitä, miten sen järjestelmät toimivat todellisessa sodassa.

Tämä kytkee Korean niemimaan entistä suoremmin Euroopan sotaan. Pohjois-Korea ei ole vain alueellinen uhka Etelä-Korealle ja Japanille, vaan osa laajempaa Venäjän, Kiinan, Iranin ja muiden lännen haastajien verkostoa. Se ei välttämättä ole muodollinen liittouma, mutta se toimii käytännössä kriisien toisiaan vahvistavana rakenteena.

Avaruus, rautatiet ja kaksikäyttöteknologiat

War on the Rocks nostaa esiin useita teemoja, jotka näyttävät ensi silmäyksellä erillisiltä mutta kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Avaruusylivoimaa käsittelevä artikkeli korostaa, ettei Yhdysvaltojen avaruusstrategia voi rakentua yksin. Avaruusjärjestelmät ovat yhä tärkeämpiä tiedustelulle, viestinnälle, navigoinnille ja ohjusvaroitukselle, mutta samalla ne ovat haavoittuvia ja riippuvaisia liittolaisista, maa-asemista, napa-alueiden yhteyksistä ja kaupallisista toimijoista.

Ukrainan rautateitä käsittelevä nosto muistuttaa, että kulutussota kulkee raiteilla. Molemmat osapuolet ymmärtävät rautateiden merkityksen huollolle, joukkojen siirroille ja ampumatarvikkeiden kuljetuksille. Tästä seuraa, että rautateistä tulee väistämättä iskujen, sabotaasin ja tiedustelun kohde.

Synteettistä biologiaa, drooneja ja tekoälyä käsittelevä kokonaisuus nostaa esiin kaksikäyttöteknologian uuden riskitason. Kun tekoälyagentti voi periaatteessa suunnitella, tilata ja automatisoida biologisia tai teknisiä prosesseja pilvilaboratorioiden avulla, perinteinen vientivalvonta ja turvallisuusseuranta eivät enää riitä. Sama teknologia, joka voi tuottaa lääketieteellisiä tai teollisia läpimurtoja, voi väärissä käsissä tuottaa myös uusia uhkia.

Kokonaisarvio

Tämän tilannekuvan tärkein johtopäätös on, että turvallisuusympäristön painopiste on siirtymässä alustoista järjestelmiin.

Hormuzissa ratkaisee, kuka pystyy yhdistämään merivoiman, pakotteet, vakuutukset, energiahuollon ja alueelliset kumppanit toimivaksi kokonaisuudeksi.

Ukrainassa ratkaisee, kuka hallitsee paremmin satelliittiyhteydet, droonit, rintamakuvan, elektronisen sodankäynnin ja kuljetusverkot.

Merellä ratkaisee, kuka kykenee puolustamaan laajoja talousvyöhykkeitä, kaapeleita, satamia ja energiainfrastruktuuria miehittämättömien järjestelmien aikakaudella.

Aasiassa ratkaisee, kuka hallitsee sääntelyä, mineraaleja, datavirtoja ja alueellisia kumppanuuksia.

Teknologisesti ratkaisee, kuka ehtii ensin rakentaa toimivat pelisäännöt autonomisille aseille, tekoälylle, avaruusjärjestelmille ja kaksikäyttöteknologioille.

Vuoden 2026 turvallisuusympäristö ei siis ole vain sarja erillisiä kriisejä. Se on verkottunut järjestelmäkamppailu, jossa merireitit, energiavirrat, droonit, tekoäly, satelliitit, mineraalit, rautatiet ja poliittinen kestävyys vaikuttavat samaan kokonaisuuteen. Voittaja ei ole välttämättä se, jolla on yksi paras asejärjestelmä, vaan se, joka pystyy pitämään koko järjestelmänsä toimintakykyisenä pidempään kuin vastustaja.

Lähteet

Lawrence Freedman / Comment is Freed – Stolen Revolution – 28.5.2026
https://samf.substack.com/p/stolen-revolution

Michael Feller / Geopolitical Dispatch – The sincerest form of flattery – 28.5.2026
https://www.geopoliticaldispatch.com/p/the-sincerest-form-of-flattery

Justin James McShane / GeopoliticsUnplugged – Trump Threatens to “Blow Up” Oman Over Hormuz Control; More Sanctions Levied | Rapid Read 28 May 2026 – 28.5.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/trump-threatens-to-blow-up-oman-over

Mona Yacoubian ja Will Todman / CSIS Middle East Program – How Arab Gulf States View the Emerging Iran Deal – 28.5.2026
CSIS Middle East Notes and Comment -uutiskirje

Defense Priorities / Foreign Affairs – Trump’s least bad option in Iran – 28.5.2026
https://www.foreignaffairs.com/iran/trumps-least-bad-option-iran

Ukraine Decoded – The Rise and Fall of Pavlo Lazarenko – 28.5.2026
https://ukrainedecoded.substack.com/p/the-rise-and-fall-of-pavlo-lazarenko

War Mapper – Why the Russian MoD map is wrong – 28.5.2026
https://warmapper.substack.com/p/why-the-russian-mod-map-is-wrong

Giorgi Revishvili / Russia Analyzed – General Biletskyi’s Strategic Assessment of Russia-Ukraine War – 28.5.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/general-biletskyis-strategic-assessment-767

Katja Creutz / FIIA – Can regulation of lethal autonomous weapons be achieved? – 28.5.2026
https://www.fiia.fi/

Lauren C. Williams / Defense One – Navy used drones to sink a retired warship – 28.5.2026
https://www.defenseone.com/defense-systems/2026/05/navy-used-drones-sink-retired-warship/413818/

War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: May 28 – 28.5.2026
Sisältää viitteet muun muassa merialueiden hallintaan, Pohjois-Korean jälleenyhdistämisstrategiaan, Kiinan mineraaliverkostoihin, avaruusylivoimaan, Ukrainan rautateihin sekä synteettisen biologian, droonien ja tekoälyn kaksikäyttöriskeihin.

Ukraina kiristää drone- ja iskuoperaatioita, Venäjän liikekannallepano ja huolto joutuvat yhä kovemmalle paineelle

Strateginen tilannekuva

Institute for the Study of Warin viimeisen vuorokauden julkaisuissa korostuu kaksi rinnakkaista kehitystä: Venäjän henkilöstö- ja huoltopohja kiristyy, samalla kun Ukraina pyrkii laajentamaan drone- ja keskipitkän kantaman iskujaan syvälle Venäjän sotilasinfrastruktuuriin [ISW]. ISW:n mukaan Kremlin vapaaehtoinen sopimussotilaisiin nojaava rekrytointikampanja näyttää olevan kuormittunut korkeiden tappioiden, heikon taistelumenestyksen ja kasvavan tyytymättömyyden vuoksi [ISW]. ISW arvioi myös, että Ukrainalla on paikoin taktinen drone-ylivoima, joka vaikeuttaa Venäjän joukkojen siirtämistä ja huoltoa rintamalle [ISW].

Samaan aikaan Venäjän johto pohtii ISW:n mukaan lisäreservien käyttöä tai uutta liikekannallepanokierrosta, mutta lähteissä ei täsmennetä, päätyykö Kremlin sisäinen keskustelu käytännön toimeenpanoon [ISW]. ISW huomauttaa, että mahdollinen pakollinen reservikutsu ei välttämättä parantaisi Venäjän suorituskykyä, ellei Venäjä ensin pysty hillitsemään Ukrainan droneoperaatioita [ISW]. Kokonaiskuva viittaa siihen, että teknologinen sopeutuminen ja logistinen kuluttaminen ovat nyt yhtä tärkeitä kuin perinteinen maavoimien massa [ISW].

Sotateknologia ja asejärjestelmät

ISW:n mukaan Ukrainan keskipitkän kantaman isku- ja etulinjan dronekampanja on alkanut tuottaa selviä operatiivisia vaikutuksia Venäjän kuljetusreitteihin ja huoltokykyyn [ISW]. Erityisesti M-14 Rostov–Krim-tie ja muut eteläisen Ukrainan huoltoväylät ovat olleet toistuvan iskun kohteina, ja ISW arvioi Ukrainan pyrkivän käytännössä “logistiikan lukitukseen” [ISW]. ISW:n mukaan Ukraina on käyttänyt iskuissa myös aiemmin julkistamattomia droneja, mutta lähteissä ei täsmennetä niiden tyyppiä tai suorituskykyä [ISW].

Venäjän puolella ISW raportoi, että rintamakyvyn ylläpitoa vaikeuttavat koulutus- ja hallinnolliset pullonkaulat, jotka koskevat sekä maajoukkoja että drone-operaattoreita [ISW]. ISW mainitsee myös Venäjän eliittiyksiköihin kuuluneen Rubikonin miehittämättömien järjestelmien keskuksen toiminnan heikentymisen, mikä on sen arvion mukaan vähentänyt Venäjän aiemmin saamia etuja drone-sodankäynnissä [ISW]. Lisäksi ISW:n mukaan Venäjän asevoimat käyttävät yhä enemmän “sleeper”-tyyppisiä kuituoptisia droneja Ukrainan logistiikkaa vastaan, mikä viittaa droonien muuttumiseen yhä keskeisemmäksi kulutussodan välineeksi [ISW].

Operatiivinen kehitys

ISW:n mukaan Ukraina on tehnyt iskuja Venäjän syvyyteen kohdistuen muun muassa Taganrogin lentotukikohtaan, Baltimoren lentotukikohtaan Voronežissa sekä Tuapsen öljynjalostamoon [ISW]. ISW:n julkaisemien geolokaatiotietojen ja paikallisraporttien perusteella iskuissa oli ainakin tuli- ja savuhavaintoja sekä vahinkoja sotilaskohteissa ja energiainfrastruktuurissa [ISW]. Lähteissä ei kuitenkaan täsmennetä kaikkien iskettyjen järjestelmien tarkkaa vauriotasoa [ISW].

Rintamalla ISW raportoi Ukrainan edenneen pohjoisessa Sumyn, Harkovan ja Borovan suunnilla sekä jatkaneen vastaiskuja useilla sektoreilla [ISW]. Venäjän joukot jatkoivat hyökkäysoperaatioita muun muassa Slovjanskin, Kostjantynivka–Druzhkivkan, Dobropilljan ja Pokrovskin suunnilla, mutta useimmilla alueilla ne eivät saavuttaneet vahvistettuja etenemisiä [ISW]. Pokrovskin suunnalla ISW arvioi Venäjän liikkeen hidastuneen, vaikka pienryhmien infiltraatiot jatkuvat [ISW].

ISW:n mukaan Venäjän menettely tukeutuu yhä useammin pieniin, useimmiten yhden tai muutaman sotilaan infiltraatioryhmiin, joiden tarkoituksena on löytää heikkoja kohtia Ukrainan puolustuksesta [ISW]. Kostjantynivkan alueella ukrainalaislähteet ISW:n siteeraamina kertovat, ettei Venäjä ole kyennyt vakiinnuttamaan pysyviä asemia kaupunkialueella, vaikka taisteluintensiteetti on korkea [ISW]. Tämä tukee kuvaa siitä, että eteneminen on edelleen hidasta ja kallista, vaikka Venäjä pyrkii käyttämään sekä joukkomäärää että pienimuotoista infiltraatiota [ISW].

Geopoliittiset vaikutukset

Lähi-idän osalta ISW:n 27. toukokuuta julkaistu Iran-päivitys korostaa Hormuzinsalmen hallinnan merkitystä Iranin pidäketeoriassa ja suhteessa Yhdysvaltoihin sekä Israeliin [ISW]. ISW:n mukaan iranilaiset viranomaiset jatkavat näkemystä, jonka mukaan Iranilla pitäisi olla ratkaiseva rooli merenkulun ohjaamisessa salmen kautta [ISW]. Lähteissä ei kuitenkaan yksiselitteisesti vahvisteta, millaiseksi mahdollinen käytännön järjestely muodostuisi [ISW].

Samaan aikaan ISW:n arvio Venäjän ja Ukrainan tilanteesta osoittaa, että Ukrainan pitkän kantaman iskukampanja ei ole vain taktinen vaan myös geopoliittinen väline, koska se pakottaa Venäjän arvioimaan uudelleen polttoaineen, viennin ja sotilaallisen logistiikan välistä tasapainoa [ISW]. ISW raportoi Venäjän hallituksen harkitsevan dieselin ja lentopetrolin vientirajoituksia Ukrainan jalostamoihin kohdistuneiden iskujen vuoksi [ISW]. Tämä heijastaa sitä, miten sotilaallinen paine voi nopeasti muuttua talous- ja energiapolitiikan kysymykseksi [ISW].

Turvallisuusympäristö

ISW:n mukaan Venäjän iskut Ukrainaan jatkuivat laajalla miehittämättömien ilma-alusten sarjalla, ja Ukrainan ilmapuolustus torjui valtaosan dronesarjasta [ISW]. Iskut kohdistuivat edelleen myös siviili-, energia- ja liikenneinfrastruktuuriin useissa oblastissa [ISW]. Tämä ylläpitää turvallisuusympäristöä, jossa ilmapuolustus, hajautettu logistiikka ja syvyyteen ulottuva suojaaminen ovat keskeisiä puolustustehtäviä [ISW].

Valko-Venäjän osalta ISW toteaa, ettei viimeisimmässä päivityksessä ollut merkittävää raportoitavaa Venäjän sotilaallisen läsnäolon kasvusta [ISW]. Mustanmeren alueella Ukrainan isku Sevastopolin Mustanmeren laivaston esikuntaan ja Belbekin lentotukikohtaan viestii siitä, että myös miehitetyssä Krimissä Venäjän komentorakenne ja ilmapuolustus ovat yhä paineessa [ISW]. Kokonaisuutena viimeisen vuorokauden aineisto kuvaa sotaympäristöä, jossa etulinjan liike, syväiskuoperaatiot ja drone-sodankäynti limittyvät toisiinsa aiempaa tiiviimmin [ISW].

Lähteet

Institute for the Study of War – Research Library – 28.5.2026 – https://understandingwar.org/research/

Institute for the Study of War – Russian Offensive Campaign Assessment, May 27, 2026 – 27.5.2026 – https://understandingwar.org/research/russia-ukraine/russian-offensive-campaign-assessment-may-27-2026/

Institute for the Study of War – Iran Update Special Report, May 27, 2026 – 26.5.2026 – https://understandingwar.org/research/middle-east/iran-update-special-report-may-27-2026/

28/05/2026

Tilannekuva 28.5.2026: Hormuz, Ukraina ja teknologinen suurvaltakamppailu

Viikon aineistossa korostuu kolmen kriisikokonaisuuden yhteenkytkentä: Persianlahden meriliikenne ja Iranin eskalaatiokynnys, Ukrainan sodan siirtyminen yhä vahvemmin sensorien, droonien ja teollisen kulutuksen aikakauteen sekä Indo-Pacificin strateginen kilpailu, jossa tekoäly, avaruus, kriittiset mineraalit ja merireitit muodostavat saman turvallisuuspoliittisen kokonaisuuden. 

Strateginen yleiskuva

Kokonaiskuva ei ole yksittäinen kriisi, vaan rinnakkaisten painopisteiden järjestelmä. Hormuzissa sotilaallinen paine, vakuutusmarkkina ja energialogistiikka sanelevat todellista liikkumatilaa nopeammin kuin diplomatia. Ukrainassa Venäjä jatkaa laajamittaista kaukovaikutuskampanjaa, mutta samalla Ukraina näyttää käyttävän drone-, sensorointi- ja ohjelmistopohjaista sodankäyntiä tavalla, joka pakottaa Venäjän maksamaan yhä suurempaa kitkahintaa jokaisesta liikkeestä. Euroopassa Baltian ja Suomen suunnan tapahtumat kertovat samasta ilmiöstä: Venäjän paineen vuoksi puolustusratkaisut siirtyvät aiempaa lähemmäs käytännön sotilaallista valmiutta.

Hormuz: sotilaallinen kriisi muuttuu vakuutus- ja logistiikkasodaksi

Persianlahden tilanne on edelleen strategisesti vaarallisin yksittäinen kokonaisuus. Reutersin mukaan Yhdysvallat teki uusia iskuja Iranin sotilaskohteisiin ja pudotti neljä iranilaista kertakäyttöistä hyökkäysdroonia Hormuzin lähialueella; kohteena oli myös Bandar Abbasin alueella sijainnut droonien maaohjausasema. Iskut kuvattiin Yhdysvaltojen puolelta puolustuksellisiksi, mutta ne tapahtuivat tilanteessa, jossa tulitauko ja diplomaattiset neuvottelut ovat jo valmiiksi hauraita.

Hormuzin ydinkysymys ei ole vain se, kulkeeko yksittäinen tankkeri salmen läpi, vaan se, millä riskihinnalla liikenne kulkee. Aineistossa toistuva havainto vakuutusmaksujen ohjaavasta vaikutuksesta on uskottava: merikuljetusten todellinen pullonkaula ei välttämättä ole fyysinen saarto, vaan sotariskivakuutuksen, saattosuojan, miinantorjunnan ja satamalupien muodostama kokonaiskustannus. Reutersin ja AP:n raportointi vahvistaa, että Yhdysvallat on samanaikaisesti käyttänyt sekä sotilaallista voimaa että talouspakotteita Iranin pyrkimyksiä vastaan kontrolloida salmen liikennettä.

Operatiivisesti tämä tarkoittaa, että Hormuz on muuttunut merellisestä kapeikosta taloudellis-sotilaalliseksi vipupisteeksi. Iran ei tarvitse täydellistä sulkua tuottaakseen strategista vaikutusta. Riittää, että riskipreemio, miehistöjen turvallisuusehdot, vakuutusten saatavuus ja varustamojen päätökset muodostavat pullonkaulan. Tämä on myös syy, miksi Kanadan LNG-hankkeet, Euroopan energiantuonnin hajauttaminen ja vaihtoehtoiset merireitit ovat osa samaa turvallisuuskokonaisuutta.

Ukraina: Venäjän kaukovaikutus kiihtyy, mutta vaikutus jää osin symboliseksi

Ukrainan osalta keskeinen tapahtuma on Venäjän 23.–24.5. tekemä massiivinen isku, jossa Ukrainan ilmavoimien mukaan käytettiin noin 90 ohjusta ja 600 droonia. ISW:n mukaan Venäjä teki tuolloin tuhoisan ohjus- ja drooni-iskun Ukrainaa vastaan, mukaan lukien Oreshnik-välitason ballistinen ohjus.

Oreshnikin käyttö on sotilaallisesti kaksijakoinen signaali. Fyysinen vaikutus voi jäädä rajoitetuksi, jos kohteet ovat hajautettuja, kovennettuja tai siirretty maan alle. Poliittis-strateginen vaikutus on toinen: Venäjä käyttää ydinasekykyiseksi luokiteltavaa järjestelmää muistuttaakseen länsimaita eskalaatiosta ja murtaakseen päätöksentekoa pelotevaikutuksella. Tässä mielessä Oreshnik ei ole vain asejärjestelmä, vaan psykologisen ja refleksiivisen kontrollin väline.

Ukrainan kannalta tärkeämpi kehitys on kuitenkin taktis-operatiivisen sodankäynnin muutos. Aineistossa esiin noussut teema Ukrainan “techno-warista” on linjassa laajemman avoimen raportoinnin kanssa: sensorit, droonit, taistelukentän datan yhdistäminen, tulenkäytön sovellukset ja pienet miehittämättömät maa-ajoneuvot muuttavat etenkin puolustusta, tiedustelua ja tulenkorjausta. Defense One nostaa samassa uutisvirrassa esiin sekä erikoisjoukkojen AI-tarpeet että tapauksen, jossa ukrainalainen maadrooni puolusti asemaa venäläistä hyökkäystä vastaan.

Taktinen johtopäätös: Ukrainan mahdollinen menestys ei todennäköisesti perustu vuoden 2023 kaltaiseen syvään panssaroituun läpimurtoon, vaan toistuviin rajattuihin onnistumisiin, joissa tiedustelu, droonit, tykistö, elektroninen sodankäynti ja nopea tulenkäyttö kuluttavat Venäjän kykyä pitää aloite. Venäjän etuna on massa; Ukrainan etuna on adaptiivinen verkottunut sodankäynti.

Eurooppa ja pohjoinen ulottuvuus: drooniraja, ydinpelote ja tykistön paluu

Latvia vahvistaa droonintorjuntaansa Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisella rajalla luvattomien drooniloukkausten jälkeen. Reutersin mukaan Latvia aikoo sijoittaa rajalle torjuntatiimejä, joilla on tappajadroonikyky noin 10 kilometrin vaikutusetäisyydelle. Tämä on merkittävä signaali: Baltian alueella droonipuolustus ei ole enää vain Ukrainan sodan oppi, vaan kotimaan aluepuolustuksen arkinen osa.

Suomen osalta ydinaselainsäädäntö on noussut turvallisuuspoliittiseksi signaaliksi. Suomen hallitus on esittänyt ydinenergialain ja rikoslain muuttamista niin, että ydinaseiden tuontia, kuljettamista, hallussapitoa tai luovuttamista koskeva ehdoton kielto ei estäisi Suomen omaa puolustusta, Naton kollektiivista puolustusta tai puolustusyhteistyötä. Valtioneuvoston mukaan nykyinen sääntely kieltää ydinlaitteiden maahantuonnin, kuljetuksen, luovutuksen ja hallussapidon Suomessa; muutoksen tarkoitus on vahvistaa Naton pelotetta ja puolustusta.

Tätä ei pidä tulkita suoraksi päätökseksi sijoittaa ydinaseita Suomeen rauhan aikana. Reutersin mukaan presidentti Alexander Stubb totesi maaliskuussa, ettei Suomella ole aikomusta isännöidä ydinaseita rauhan aikana, vaan kyse on Naton pelotteen mahdollistavasta lainsäädännöllisestä yhteensopivuudesta.

Samalla tykistö palaa Euroopan puolustuksen kovaan ytimeen. Britannian päätös hankkia 72 RCH 155 -haupitsia noin miljardin punnan kokonaisuudessa kertoo samasta kehityksestä: Ukrainan sota tuottaa reaaliaikaista taistelukokemusta järjestelmistä, joita Nato-maat ovat vasta tilaamassa. Ensimmäisiä toimituksia Britannialle odotetaan vuodesta 2028 alkaen.

Valko-Venäjä ja Venäjän ydinharjoitukset: pelotteen normalisointi

Valko-Venäjä–Venäjä-akselilla ydinpelotteen näkyvyys kasvaa. OSW:n mukaan Venäjän asevoimat toteutti 19.–21.5. laajat harjoitukset, jotka koskivat sekä strategisia että taktisia ydinasekomponentteja, mukaan lukien yhteistoiminta Valko-Venäjän asevoimien kanssa taktisten ydinaseiden valmistelussa ja simuloidussa käytössä.

Tällä on kaksi vaikutusta. Ensinnäkin Venäjä pyrkii tekemään ydinaseulottuvuudesta jatkuvan osan normaalia sotilaallista painostusta. Toiseksi se pakottaa Naton itäisen ja pohjoisen sivustan ottamaan ydinpelotteen, ilmatorjunnan, väestönsuojelun ja kriittisen infrastruktuurin suojauksen entistä käytännöllisempänä kokonaisuutena.

Indo-Pacific: merireitit, mineraalit, tekoäly ja avaruus samaan koriin

Indo-Pacificin osalta aineisto nostaa esiin Kiinan, Korean niemimaan, merireittien, kriittisten mineraalien ja tekoälyhallinnan yhteenkytkennän. Tämä on oikea kehys: alueella turvallisuus ei rajoitu Taiwaninsalmeen tai Etelä-Kiinan mereen, vaan ulottuu satamainfrastruktuuriin, kaapeliyhteyksiin, puolijohteisiin, harvinaisiin maametalleihin, tekoälyyn ja avaruusjärjestelmiin.

Yhdysvaltain avaruusvoimien vuoden 2026 uhkafakta korostaa, että Kiina on Yhdysvaltain “pacing challenge” avaruudessa ja kehittää kykyjä seurata ja maalittaa Yhdysvaltain sotilaallisia voimia; sekä Kiina että Venäjä kehittävät vastasatelliittikykyjä Yhdysvaltain avaruuskykyjen häiritsemiseksi ja heikentämiseksi.

Tekoälyn osalta kehitys on kaksijakoinen. Toisaalta sääntely- ja hallintamallit kehittyvät, toisaalta sotilaallinen ja taloudellinen kilpailu pakottaa toimijat etenemään nopeasti.

Sotilaallisesti tämä tarkoittaa, että AI ei ole enää vain komentokeskusten päätöksenteon tuki, vaan osa koko sensorista laukaisimeen -ketjua: tiedustelu, luokittelu, priorisointi, elektroninen sodankäynti, drooniparvet, logistinen optimointi ja informaatiovaikuttaminen.

Etelä-Aasia ja Afganistan: sivurintama, jossa Venäjä, Iran ja Pakistan kohtaavat

Pakistanin, Afganistanin ja Iranin suunnassa aineistossa korostuu Balochistanin epävakaus, Talibanin mahdollinen diplomaattinen vahvistuminen ja ISIS-K:n uhka. Iranin mahdollinen Taliban-hallinnon tunnustaminen on toistaiseksi käsiteltävä indikaattorina, ei varmistettuna lopputuloksena. Afghanistan International raportoi 26.5., että Afganistanin entinen tiedustelupäällikkö Rahmatullah Nabil arvioi Iranin liikkuvan kohti Talibanin virallista tunnustamista.

Jos Iran etenisi tähän, vaikutus olisi merkittävä: se vahvistaisi ei-länsimaista käytännön tunnustusrintamaa Afganistanissa, lisäisi Iranin vaikutusvaltaa itärajallaan ja antaisi Talibanille uutta diplomaattista hengitystilaa. Venäjän aiempi Taliban-tunnustus tekee tästä kehityksestä erityisen kiinnostavan, koska Moskova ja Teheran etsivät molemmat vaikutusvaltaa Keski- ja Etelä-Aasian turvallisuusarkkitehtuurissa.

Johtopäätös

Olennaisin viesti on, että sodankäynnin, energian, teknologian ja diplomatian rajat hämärtyvät. Hormuzissa vakuutusmaksu voi vaikuttaa enemmän kuin virallinen neuvottelulausunto. Ukrainassa drooni, sensorifuusio ja tulenkäytön ohjelmisto voivat muuttaa rintaman paikallista dynamiikkaa enemmän kuin yksittäinen panssariprikaati. Euroopassa drooniraja, ydinpelote ja tykistön tuotantokyky palaavat konkreettisiksi puolustussuunnittelun muuttujiksi. Indo-Pacificissa tekoäly, avaruus, kriittiset mineraalit ja merireitit muodostavat saman strategisen kilpailun eri kerrokset.

Suurvaltakamppailu ei enää etene yhtenä kriisinä kerrallaan, vaan rinnakkaisina painopisteinä, joissa energialogistiikka, teknologinen tuotantokyky, informaatioympäristö ja sotilaallinen valmius vaikuttavat toisiinsa lähes reaaliaikaisesti.

Lähteet:

Geopolitical Dispatch. The desert of the deal. Substack-uutiskirje, 25.5.2026.
Reuters. US carries out new strikes in Iran against a military site and drones, official says. 27.5.2026.
Reuters. US strikes Iran again, official says, after Trump denies deal on Strait of Hormuz. 27.5.2026.
Reuters. Oil surges after Iran and US trade air strikes. 27.5.2026.
Reuters. US military strikes Iranian boats, missile launch sites: CENTCOM. 25.5.2026.
Reuters. Latvia to strengthen anti-drone defences along its Russia and Belarus border. 27.5.2026.
Reuters. Drone incursions sow fear, chaos along NATO’s Baltic and Finnish borders. 27.5.2026.
Reuters. UK to spend $1.35 billion on new howitzers for the British Army. 13.5.2026.
Reuters. Finland does not intend to host nuclear weapons in peace time, president says. 13.3.2026.
Valtioneuvosto. Finnish Government proposes to amend Nuclear Energy Act and Criminal Code to strengthen NATO’s deterrence and defence. 27.5.2026.
Breaking Defense. Tim Martin: All guns blazing: The UK sets up $1.35 billion RCH 155 artillery order. 14.5.2026.
OSW — Centre for Eastern Studies. Nuclear force exercises in Russia and Belarus. 25.5.2026.
U.S. Space Force. Space Threat Fact Sheet. U.S. Space Force fact sheet.
Defense One. Patrick Tucker: A Ukrainian ground robot defended a position from Russian assault for six weeks. 19.5.2026.
Business Insider. Western arms makers are lining up to test their weapons on Ukraine’s battlefields. 28.5.2026.
Business Insider. Ukraine’s war robots are carrying a new type of payload: the elderly. 22.5.2026.
Afghanistan International. Iran Moving Towards Taliban Recognition, Says Former Afghan Intelligence Chief. 26.5.2026.
AP News. Russia holds nuclear drills on land, sea and air, joined by its ally Belarus. 22.5.2026.
ABC News. Russia launches severe, deadly missile attack on Kyiv, Zelenskyy says. 24.5.2026.



Hormuz, Ukraina ja Korean niemimaa: ISW tilannekuva näyttää sodan laajenevan useaksi rinnakkaiseksi järjestelmäkamppailuksi

Tiivistelmä

ISW viimeisimmät päivitykset muodostavat kuvan turvallisuusympäristöstä, jossa Lähi-idän merellinen eskalaatio, Ukrainan rintaman kulutussota, Venäjän sotateollinen kasvu ja Korean niemimaan turvallisuusasetelma kehittyvät samanaikaisesti. Päivän painopiste on selvästi Iranissa ja Hormuzinsalmessa, mutta Ukrainan sota säilyy operatiivisesti keskeisenä ja Korean niemimaa täydentää kuvaa laajemmasta Indo-Tyynenmeren turvallisuuspaineesta.

Yhteinen nimittäjä on järjestelmäkestävyys. Hormuzissa kyse on merireittien, energialogistiikan ja alueellisen pelotteen hallinnasta. Ukrainassa kyse on Venäjän sotateollisen massan, Ukrainan drooni- ja ilmatorjuntakyvyn sekä rintaman hajautetun paineen välisestä kilpailusta. Korean niemimaalla kyse on Pohjois-Korean uhasta, Etelä-Korean vastatoimista ja Yhdysvaltain laajemmasta Indo-Tyynenmeren strategiasta.

Lähi-itä: Hormuzinsalmi on jälleen kriisin keskipiste

ISW Iran Update Special Report -kokonaisuus nostaa Hormuzinsalmen takaisin alueellisen kriisin ytimeen. Karttasivujen perusteella ISW seuraa Yhdysvaltojen iskuja Iraniin 25.–26. toukokuuta 2026, Iranin väitettyä valvonnan laajentamista Hormuzinsalmessa sekä öljytankkeriin kohdistunutta hyökkäystä Omanin edustalla 26. toukokuuta.

Hormuzinsalmi on strategisesti poikkeuksellisen herkkä alue, koska sen kautta kulkee merkittävä osa maailman öljy- ja kaasukuljetuksista. Siksi Iranin mahdollinen pyrkimys vahvistaa valvontaansa salmessa ei ole vain alueellinen merivoimakysymys, vaan globaali energiaturvallisuusongelma. Jos tankkeriliikenne joutuu pysyvämmin sotilaallisen painostuksen, tarkastusten, saattotarpeiden tai vakuutusriskien kohteeksi, vaikutus näkyy nopeasti energiavirroissa, rahtihinnoissa ja liittolaisten päätöksenteossa.

ISW aineisto ei täsmennä, onko Hormuzissa kyse pysyvästä merellisen kontrollin muutoksesta vai lyhytaikaisesta eskalaatiovaiheesta. Varovainen arvio on, että Iran testaa toimintavapauttaan ja Yhdysvallat puolestaan pyrkii osoittamaan, ettei se hyväksy Hormuzin muuttamista Iranin yksipuolisesti säätelemäksi kulkuväyläksi.

Israel, Libanon ja Iranin liittolaisverkostot

Iran-päivitysten yhteydessä ISW käsittelee myös Israelin iskuja Libanoniin. Tämä viittaa siihen, että ISW pitää Israelin ja Iranin liittolaisverkostojen välistä dynamiikkaa edelleen keskeisenä osana Lähi-idän turvallisuustilannetta.

Libanonin suunta on tärkeä, koska Hizbollahin ja muiden Iranin tukemien toimijoiden toiminta voi laajentaa kriisin nopeasti Persianlahden ja Hormuzinsalmen ulkopuolelle. Jos Iranin, Israelin ja Yhdysvaltojen välinen paine kasvaa, Libanon voi toimia rinnakkaisena eskalaatiokanavana, jossa osapuolet testaavat toistensa rajoja ilman välitöntä täysimittaista alueellista sotaa.

Tässä kokonaisuudessa täsmäiskut, meriliikenteeseen kohdistuvat uhat, droonit, ohjukset ja alueelliset liittolaisverkostot muodostavat yhden turvallisuuspoliittisen verkon. Yksittäinen isku merellä, Libanonissa tai Iranin alueella voi muuttaa nopeasti koko alueen riskitasoa.

Ukraina: rintama pysyy hajautettuna, eikä yhtä ratkaisevaa läpimurtoa näy

Ukrainan osalta ISW tuorein julkaisu on Russian Offensive Campaign Assessment, May 27, 2026. Sen rinnalla julkaistut kartat kattavat useita rintamasuuntia, kuten Sumyn, Harkovan, Kupjanskin, Borovan, Donetskin, Slovjanskin, Pokrovskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueet.

Kartta-aineiston laajuus kertoo, että rintama säilyy hajautettuna. Sotaa ei tällä hetkellä määritä yksi selvä ratkaisutaistelu, vaan useiden samanaikaisten painopisteiden, paikallisten etenemisten, kuluttavien hyökkäysten ja alueellisen kontrollin jatkuva muutos. Tämä tukee kuvaa sodasta, jossa operatiivinen dynamiikka rakentuu asteittain eikä yksittäisen suuren läpimurron kautta.

ISW aiemman 26. toukokuuta katsauksen mukaan Venäjä jatkoi painetta useilla suunnilla, mutta vahvistettuja merkittäviä etenemisiä oli rajallisesti. Kupjanskin koillispuolella Petropavlivkan suunnalla havaittiin etenemistä, mutta esimerkiksi Harkovan, Siverskin, Tšasiv Jarin, Toretskin ja Avdijivkan suunnilla taistelut jatkuivat ilman laajoja varmistettuja läpimurtoja.

Venäjän taktiikka: pienryhmät, kulutus ja elektroninen sodankäynti

ISW mukaan Venäjän hyökkäystaktiikassa korostuvat pienissä ryhmissä toteutetut jalkaväkihyökkäykset. Ukrainalaislähteiden mukaan venäläiset hyökkäävät useilla sektoreilla ryhmäkoon osastoilla, usein ilman merkittävää panssaritukea. Joissakin tapauksissa hyökkäyksiä tuetaan elektronisen sodankäynnin järjestelmillä, joiden tarkoitus on vaikeuttaa ukrainalaisten droonien käyttöä.

Tämä kertoo taktisesta sopeutumisesta. Venäjä ei kykene kaikilla suunnilla käyttämään suuria mekanisoituja hyökkäyksiä ilman korkeita tappioita, joten se pyrkii kuluttamaan Ukrainan puolustusta hajautetummalla, jatkuvalla jalkaväkitoiminnalla. Tällainen taktiikka ei välttämättä tuota nopeita läpimurtoja, mutta se sitoo Ukrainan joukkoja, kuluttaa ampumatarvikkeita ja pakottaa ylläpitämään jatkuvaa valmiutta useilla rintamalohkoilla.

Ukrainan kannalta tämä korostaa droonien, sensorien, viestiyhteyksien, liikkuvan tulenkäytön ja paikallisen tilannekuvan merkitystä. Jos Venäjä hyökkää pieninä, hajautettuina ryhminä, puolustajan on kyettävä havaitsemaan ja tuhoamaan ne nopeasti ennen kuin ne pääsevät pesiytymään asemiin.

Venäjän sotateollinen mittakaava kasvaa

ISW nostaa esiin RUSI raportin, jonka mukaan Venäjä on kasvattanut ammustuotantoaan erityisesti 152 millimetrin ja 122 millimetrin tykistöammuksissa sekä raketinheitinjärjestelmien ampumatarvikkeissa. Lisäksi tuotantoa on kasvatettu Kh-101-risteilyohjuksissa ja Iskander-M-ballistisissa ohjuksissa.

Tämä on yksi tärkeimmistä strategisista havainnoista. Venäjä pyrkii rakentamaan pitkän sodan kestävää teollista perustaa. Vaikka osa tuotannosta perustuu varastoista kunnostettuun kalustoon eikä täysin uuteen valmistukseen, kokonaiskuva osoittaa, että Moskova valmistautuu jatkamaan kulutussotaa pitkään.

Ukrainan ja lännen näkökulmasta tämä tarkoittaa, ettei Venäjän sotakykyä voi arvioida vain rintamatappioiden perusteella. Olennaista on, kuinka nopeasti Venäjä kykenee korvaamaan menetyksiä, kuinka hyvin se pystyy kiertämään pakotteita ja kuinka kauan sen teollinen pohja kestää nykyistä tuotantotahtia.

Ukraina institutionalisoi droonisodan

Ukrainan puolella merkittävä kehitys on miehittämättömien järjestelmien aseman vahvistuminen. Presidentti Volodymyr Zelenskyi on allekirjoittanut asetuksen, jolla Unmanned Systems Forces perustetaan erilliseksi puolustushaaraksi. Tämä on selvä merkki siitä, että droonisodankäynti ei ole enää tilapäinen lisä perinteisiin joukkoihin, vaan oma institutionaalinen suorituskykyalueensa.

ISW mukaan Ukraina kehittää myös Magura V5 -meridrooneja, joista on muokattu versioita R-73-ilmataisteluohjusten laukaisuun. Lisäksi ukrainalainen johto pyrkii rakentamaan useista drooneista koostuvia ryhmiä, joilla voitaisiin suorittaa tehtäviä, jotka aikaisemmin olisivat edellyttäneet yksittäistä sota-alusta.

Tämä on merisodankäynnin kannalta merkittävä muutos. Jos miehittämättömät pinta-alukset kykenevät kuljettamaan aseita, toimimaan ryhminä ja uhkaamaan ilma- tai merimaaleja, ne muuttavat rannikkosodankäynnin kustannussuhdetta. Halpa ja vaikeasti havaittava järjestelmä voi pakottaa kalliin sota-aluksen varovaiseksi tai sitoa merkittäviä torjuntaresursseja.

Ilmatorjunta pysyy Ukrainan kriittisenä pullonkaulana

Ukrainan ilmatorjuntatilanne on edelleen vaikea. ISW mukaan DTEK johto on arvioinut, että Venäjällä on käytössään selvästi enemmän iskuaseita kuin Ukrainalla sieppausohjuksia. Tämä heikentää Ukrainan kykyä suojata kriittistä infrastruktuuria, erityisesti sähköverkkoa ja energiakohteita.

Tämä on kulutussodan ytimessä. Venäjä voi yrittää pakottaa Ukrainan käyttämään kalliita ilmatorjuntaohjuksia halvempiin drooneihin tai suuria määriä laukaistuihin ohjuksiin. Jos torjuntavälineitä ei ole riittävästi, osa iskuista pääsee läpi, vaikka torjuntaprosentti olisi korkea.

Siksi Ukrainan tuleva puolustuskyky riippuu paitsi länsimaisten ilmatorjuntajärjestelmien määrästä myös halvemmista torjuntaratkaisuista, elektronisesta sodankäynnistä, liikkuvista torjuntaryhmistä ja kyvystä suojata vain kaikkein kriittisimmät kohteet silloin, kun kaikkia kohteita ei voida suojata.

Venäjän kumppanit: Pohjois-Korea ja Iran osana sotataloudellista verkostoa

ISW mukaan Venäjä jatkaa yhteyksien rakentamista valtioihin, jotka voivat tukea sen sotataloutta tai geopoliittista asemaa. Pohjois-Korean mahdollinen insinööri- ja rakennusjoukkojen lähettäminen miehitettyyn Donetskiin sekä Venäjän ja Iranin energiayhteistyötä koskevat muistiot viittaavat laajempaan verkostoon, jonka tarkoituksena on kiertää länsimaista painetta.

Pohjois-Korea tarjoaa Venäjälle työvoimaa, ammuksia, teknistä osaamista tai poliittista tukea. Iran puolestaan tarjoaa Venäjälle kumppanuutta energiassa, drooniteknologiassa ja lännen vastaisessa alueellisessa vaikuttamisessa. Nämä suhteet eivät vielä muodosta yhtenäistä sotilasliittoa länsimaisessa mielessä, mutta ne muodostavat käytännöllisen selviytymisverkoston.

Tämä on lännelle keskeinen haaste. Pakotteet voivat heikentää Venäjän kykyä hankkia teknologiaa, mutta ne eivät automaattisesti katkaise kaikkia vaihtoehtoisia kanavia. Venäjä pyrkii kehittämään, ostamaan, salakuljettamaan ja poliittisesti vaihtamaan tarvitsemiaan resursseja sieltä, mistä niitä on saatavilla.

Venäjän painostus länteen: uhkaviestintä ja reflexive control

ISW mukaan Venäjän uusi puolustusministeri Andrei Belousov käytti keskusteluaan Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austinin kanssa osana laajempaa painostuskampanjaa, jonka tavoitteena on horjuttaa lännen aseapua Ukrainalle. Tätä voidaan tulkita osana venäläistä reflexive control -ajattelua.

Reflexive control tarkoittaa vaikuttamismallia, jossa vastustaja pyritään ohjaamaan tekemään päätöksiä, jotka näyttävät sen omilta johtopäätöksiltä mutta palvelevat todellisuudessa Venäjän tavoitteita. Tässä tapauksessa Venäjä pyrkii käyttämään eskalaatiouhkia, diplomaattista painetta ja epävarmuutta saadakseen lännen rajoittamaan Ukrainan tukemista.

ISW huomauttaa, ettei Venäjä ole tähän mennessä vastannut länsiaseapuun niin voimakkaalla sotilaallisella eskalaatiolla kuin sen uhkaviestintä antaa ymmärtää. Tämä ei tarkoita, että eskalaatioriski olisi olematon, mutta se tarkoittaa, että Venäjän viestintä on myös psykologinen ja poliittinen työkalu.

Korean niemimaa ja Indo-Tyynenmeren laajempi paine

ISW Korean Peninsula Update -tuotelinjassa julkaistiin uusi päivitys 27. toukokuuta 2026. ISW kuvaa tämän tuotelinjan käsittelevän Korean niemimaan poliittisia, sotilaallisia ja turvallisuuskehityksiä, Pohjois-Korean uhkaa sekä Etelä-Korean vastatoimia.

Tämän vuorokauden koontisivun perusteella Korean niemimaan päivityksestä ei nouse yhtä selkeää yksittäistä kriisikäännettä kuin Iranin tai Ukrainan suunnalta. Sen merkitys on kuitenkin laajempi: Korean niemimaa on osa Yhdysvaltain Indo-Tyynenmeren strategiaa, jossa Kiina, Pohjois-Korea, Etelä-Korea, Japani ja Taiwan muodostavat toisiinsa kytkeytyvän turvallisuuskokonaisuuden.

Pohjois-Korean mahdollinen tuki Venäjälle Ukrainassa vahvistaa tätä yhteyttä. Korean niemimaa ei ole enää vain erillinen alueellinen kriisipiste, vaan osa Venäjän, Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean välille muodostuvaa käytännöllistä vastapainoverkostoa.

Venäjän sisäinen turvallisuus: Dagestanin varjo

ISW nostaa esiin myös Venäjän sisäisen haavoittuvuuden Pohjois-Kaukasiassa. Dagestanin terrori-iskut ovat lisänneet Venäjän informaatiotilassa pelkoa uusista iskuista ja alueellisesta epävakaudesta. Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrov pyrkii hyödyntämään tilannetta vahvistaakseen omaa kovan johtajan profiiliaan.

Tämä muistuttaa, että Venäjän turvallisuusympäristö ei rajoitu Ukrainan rintamaan. Pohjois-Kaukasian epävakaus, etnisten vähemmistöjen asema, sisäinen turvallisuus ja sotaponnistelujen aiheuttama kuormitus voivat muodostaa Moskovalle rinnakkaisen riskin. Ne eivät todennäköisesti yksin muuta Ukrainan sodan kulkua, mutta ne sitovat huomiota ja paljastavat Venäjän sisäisen järjestelmän haavoittuvuuksia.

Lännen tuki ja puolustusteollinen kilpailu

ISW mukaan Ukrainan tukeminen jatkuu myös teollisella ja valtioiden välisellä tasolla. Liettua on päättänyt kohdentaa vähintään 0,25 prosenttia BKT Ukrainan turvallisuus- ja puolustusmenoihin. Tanska on luvannut uuden tukipaketin, ja puolustusteollisuuden toimijat, kuten Thales, Rheinmetall ja Northrop Grumman, ovat mukana vahvistamassa ilma- ja ammuskapasiteettia.

Tämä kertoo sodan muuttumisesta pitkän aikavälin teolliseksi kilpailuksi. Ukrainan kohtalo ei ratkea pelkästään tämänhetkisessä rintamatilanteessa, vaan siinä, kykenevätkö Ukraina ja sen liittolaiset rakentamaan tuotanto-, huolto- ja hankintajärjestelmän, joka kestää Venäjän teollisen massan.

Kokonaisarvio

ISW tuore tilannekuva osoittaa, että turvallisuusympäristö on samanaikaisesti alueellistunut ja globalisoitunut.

Lähi-idässä Hormuzinsalmi, Iran, Yhdysvaltojen iskut ja Israelin toiminta Libanonissa muodostavat merellisen ja alueellisen eskalaatioketjun. Yksittäinen tankkeri-isku tai valvontatoimi voi vaikuttaa energiavirtoihin, vakuutusmarkkinoihin ja sotilaalliseen pelotteeseen.

Ukrainassa sota jatkuu hajautettuna kulutussotana, jossa Venäjä kasvattaa sotateollista mittakaavaansa ja Ukraina institutionalisoi droonisodankäyntiä. Rintamalla ei näy yhtä ratkaisevaa läpimurtoa, mutta taustalla käydään yhä kovempaa kilpailua tuotannosta, ilmatorjunnasta, drooneista, ohjuksista ja liittolaisten kestävyydestä.

Korean niemimaalla näkyvä päivitys täydentää kuvaa siitä, että Indo-Tyynenmeren turvallisuus ei ole irrallinen Ukrainasta tai Lähi-idästä. Pohjois-Korean ja Venäjän yhteydet, Kiinan alueellinen asema ja Yhdysvaltain liittolaisverkosto sitovat kriisit samaan laajempaan turvallisuusjärjestelmään.

Johtopäätös on selvä: vuoden 2026 turvallisuusympäristössä voima ei ole vain rintamalla näkyvää etenemistä. Se on kykyä pitää merireitit auki, tuottaa ammuksia, torjua ohjuksia ja drooneja, rakentaa liittolaisverkostoja, kestää sisäisiä paineita ja estää vastustajaa muokkaamasta omaa päätöksentekoa uhkaviestinnällä.

Lähteet

Institute for the Study of War – Research Library – 27.5.2026
https://understandingwar.org/research/

Institute for the Study of War – Russian Offensive Campaign Assessment – 27.5.2026
https://understandingwar.org/analysis/russia-ukraine/russian-offensive-campaign-assessment/

Institute for the Study of War – Iran Update – 27.5.2026
https://understandingwar.org/analysis/middle-east/iran-update/

Institute for the Study of War – Korean Peninsula Update – 27.5.2026
https://understandingwar.org/analysis/china-taiwan/korean-peninsula-update/

Institute for the Study of War – Research Library – 26.5.2026
https://understandingwar.org/research/

Institute for the Study of War – Russian Offensive Campaign Assessment – 26.5.2026
https://understandingwar.org/analysis/russia-ukraine/russian-offensive-campaign-assessment/