Kremlin painostus, Ukrainan syväiskut ja Iranin strateginen käänne

ISW:n viimeisen vuorokauden julkaisuissa korostuu kolme toisiinsa kytkeytyvää kehitystä: Moskova kiristää julkisia rauhanehtojaan, Ukraina laajentaa pitkän kantaman iskujaan Venäjän huolto- ja energiajärjestelmiin, ja Iran pyrkii tekemään Hormuzin salmesta entistä keskeisemmän osan omaa pelote- ja hallintastrategiaansa. Yhteistä näille linjoille on, että ne kuvaavat sodankäyntiä, jossa teknologia, logistiikka ja poliittinen painostus limittyvät toisiinsa.

Neuvotteluasetelma kovenee

Kremlin viesti on ollut poikkeuksellisen jyrkkä: Venäjä vaatii Ukrainan vetäytymistä koko Donbasista ennen neuvottelujen jatkamista, ja ISW:n mukaan tämä linja on ristiriidassa taistelukentän todellisuuden kanssa. Reutersin viite kevään neuvotteluihin tukee samaa kuvaa siitä, että Moskova pyrkii ankkuroimaan mahdolliset tulitaukokeskustelut alueellisiin myönnytyksiin eikä ole valmis joustamaan ilman selkeää sotilaallista etua.

ISW:n mukaan Venäjän johto jatkaa myös optimistista poliittista viestintää mahdollisista aluevaltauksista, mutta lähteissä ei näy sellaista läpimurtoa, joka oikeuttaisi puheet nopeasta voitosta. Tämä tekee neuvottelulinjasta enemmän painostuskeinon kuin realistisen rauhakehyksen.

Pitkän kantaman iskut

Ukrainan pitkän kantaman iskutoiminta on jatkunut ja laajentunut sekä kohteiden että maantieteellisen ulottuvuuden osalta. ISW raportoi, että Ukraina on iskenyt Venäjän puolijohde- ja energiakohteisiin Moskovan alueella, mukaan lukien Angstremin mikroelektroniikkatehdas, öljynjalostamo Kapotnjassa sekä pumppuasemia, jotka tukevat polttoaineen jakelua. Raporttien mukaan Ukraina on käyttänyt kotimaisia droneja ja muita pitkän kantaman järjestelmiä, mikä korostaa maan omaa tuotantokykyä ja kykyä ylläpitää iskuoperaatioita pitkittyneessä sodassa.

ISW:n mukaan Venäjän kyky suojata keskeisiä kohteitaan on yhä puutteellinen, ja juuri tämä näkyy sekä Moskovan alueen iskuissa että Venäjän öljyinfrastruktuurin toistuvassa haavoittuvuudessa. Iskujen strateginen vaikutus ei ole vain fyysinen vahinko, vaan myös pakko hajauttaa Venäjän puolustusta laajalle alueelle.

Venäjän paine Ukrainaan

Venäjä puolestaan on jatkanut laajoja drooni- ja ohjusiskuja Ukrainaan useissa peräkkäisissä aaltoissa. ISW:n mukaan 13. toukokuuta Venäjä laukaisi satoja drooneja, joista suurin osa torjuttiin, mutta osa osui useille alueille ja aiheutti kuolonuhreja. 14. toukokuuta julkaistussa raportissa todetaan lisäksi, että Venäjä toteutti kahden päivän lähes yhtäjaksoisen pitkän kantaman iskujakson, jossa käytettiin yli 1 600 dronea ja ohjusta.

Tämä viittaa siihen, että Venäjä pyrkii kuluttamaan Ukrainan ilmapuolustusta määrällä ja jatkuvuudella ennemmin kuin yksittäisellä läpimurtoiskulla. Samalla Venäjä jatkaa maaoperaatioita useilla rintamalohkoilla ilman ratkaisevaa etenemistä, mikä tekee kokonaisasetelmasta edelleen kuluttavan asemasodan.

Sisäpoliittinen sotatalous

ISW nostaa esiin myös Venäjän sisäisen talous- ja omistuspoliittisen kiristyksen. Raporttien mukaan korruptiosyytteitä käytetään yhä useammin suuryritysten kansallistamisen perusteena, mikä viittaa valtion pyrkimykseen vahvistaa budjettitulojaan ja kasvattaa kontrollia sodan rahoittamiseksi. Samassa kokonaisuudessa Venäjän duuma hyväksyi lain, joka laajentaa presidentin valtuuksia käyttää sotilaallista voimaa ulkomailla Venäjän kansalaisten suojelemiseksi.

Kokonaiskuva on, että Kremlin juridiset, taloudelliset ja sotilaalliset työkalut kytkeytyvät yhä avoimemmin samaan turvallisuuslogiikkaan. Tämä ei ole vain sodan hallintaa, vaan myös valmistelua tuleville ulkoisille painostusoperaatioille.

Iranin Hormuz-strategia

Irania koskevissa ISW:n julkaisuissa keskeinen teema on Hormuzin salmen aseman vahvistuminen Teheranin strategisessa ajattelussa. Raporttien mukaan Iranin johto ja lähipiiri ovat alkaneet painottaa salmea entistä enemmän keinona tuottaa vipuvoimaa, kerätä mahdollisia tuloja ja rakentaa uutta pelotejärjestelmää tilanteessa, jossa muut voimapilarit ovat heikentyneet.

ISW:n mukaan tämä muutos liittyy laajempaan arvioon siitä, että Iranin aiempi nojaaminen ohjuksiin, droneihin ja proxy-verkostoihin ei enää yksin riitä tuottamaan samaa painostusvaikutusta kuin ennen. Hormuzista on näin tullut eräänlainen korvaava strateginen vipu, joka vaikuttaa sekä meriliikenteeseen että alueelliseen turvallisuusympäristöön.

Yhdysvaltain ja Iranin pattitilanne

ISW-CTP:n Iran-raporteissa näkyy edelleen pysyvä neuvottelupatto Yhdysvaltojen ja Iranin välillä. Yhdysvallat vaatii muun muassa uraanin siirtoa ja ydinohjelman rajaamista, kun taas Iran vaatii pakotteiden poistamista, korvauksia ja turvallisuustakuita. Lähteissä ei näy sellaista kompromissia, joka poistaisi välittömän eskalaatioriskin.

Samassa kokonaisuudessa ISW on kuvannut Iranin pyrkimystä ankkuroida neuvotteluasemaansa myös alueellisen painostuksen kautta, kuten drone-toiminnan ja meriliikenteen kontrollointivihjeiden avulla. Tämä tekee Persianlahdesta edelleen sekä energiapoliittisen että sotilaallisen jännitealueen.

Yhteinen kuva

Näiden raporttien yhteinen nimittäjä on sotilaallisen ja poliittisen paineen kasvu usealla rintamalla yhtä aikaa. Ukrainassa tämä näkyy pitkän kantaman iskujen ja ilmapuolustuksen kulutuksen dynamiikkana, Venäjällä neuvottelukiristyksenä ja sisäisen kontrollin vahvistamisena, ja Iranissa strategisen pullonkaulan eli Hormuzin salmen aseman korostumisena.

Sotateknologisesti olennaista on, että halvat ja pitkän kantaman järjestelmät, hajautettu tuotanto ja infrastruktuurin haavoittuvuus määrittävät nyt sotaa enemmän kuin yksittäiset maahyökkäykset. Samalla alueellinen turvallisuus kytkeytyy yhä tiukemmin energiavirtoihin, logistiikkaan ja merireitteihin.

Lähteet

Institute for the Study of War – Russian Offensive Campaign Assessment, May 13, 2026 –

Institute for the Study of War – Russian Offensive Campaign Assessment, May 14, 2026 –

Institute for the Study of War – Russian Offensive Campaign Assessment, May 17, 2026 –

19/05/2026