Helmikuun 2026 alussa maailman geopolitiikan päälavalla tapahtuu peräkkäisiä seismisiä siirtymiä, jotka merkitsevät selkeää irtautumista kylmän sodan jälkeisestä turvallisuusarkkitehtuurista kohti epävakaampaa, välineellisempää ja suorempaan konfrontaatioon nojaavaa järjestelmää. Yhdysvaltojen Trumpin hallinto kartoittaa aktiivisesti uutta sotilaallista strategiaa, joka samanaikaisesti viestii vetäytymisestä ja aggressiivisesta hallinnan laajentamisesta. Konfliktin uudet rajapinnat näkyvät erityisen selvästi perinteisesti vakaiksi tai neutraaleiksi mielletyillä alueilla – Kanadasta Eurooppaan – joissa turvallisuuspoliittiset oletukset joutuvat uudelleenarvioinnin kohteeksi.
Yhdysvaltojen uudelleenpositiointi ja imperiumin hallinnan logiikka
Pentagonin uusi kansallinen puolustusstrategia (2026) rakentuu neljän keskeisen teeman varaan: kotimaan puolustus, Kiinan vastainen pelote, liittolaisten painostaminen niin sanotun kuormanjaon kautta sekä puolustusteollisen perustan määrätietoinen vahvistaminen. Strategian retorisen pinnan alla hahmottuu kuitenkin synkempi kokonaiskuva. Asiakirja piirtää maailman, jossa Yhdysvallat vetää sitoumuksiaan sisäänpäin, kohtelee kumppaneitaan taloudellisten velvoitteiden kaltaisina suoritteina ja pyrkii hallitsemaan keskeisiä vastustajiaan ennen kaikkea signaalipolitiikan avulla – ei suoran sotilaallisen voiton kautta.
Tämä yhdistelmä ei synnytä kestävää pelotetta. Se synnyttää strategisia aukkoja.
Presidentti Trump on nopeasti kiihdyttänyt Yhdysvaltojen uudelleensitoutumista Venezuelaan avaamalla ilmatilan, myöntämällä lisenssejä amerikkalaisille öljy-yhtiöille, palauttamalla takavarikoidun megasupertankkerin sekä mahdollistamalla American Airlinesin lennot ensimmäistä kertaa vuoden 2019 jälkeen. Samalla Trump on uhannut tulleilla kaupunkeja ja valtioita, jotka toimittavat öljyä Kuuballe, sekä vaatinut Panamaa mitätöimään Hongkong-pohjaisen CK Hutchisonin satamakonsession. Panaman korkein oikeus on sittemmin julistanut konsession perustuslain vastaiseksi, mikä on laukaissut Kiinan vastareaktion.
Nämä toimet muodostavat johdonmukaisen pyrkimyksen palauttaa Yhdysvaltojen hegemoninen asema läntisellä pallonpuoliskolla ja rajata Kiinan vaikutusvaltaa kriittisessä infrastruktuurissa.
Droonisodankäynnin murros ja Venäjän paradoksi
Perinteisen maasodankäynnin paradigma on ajautunut perustavanlaatuiseen murrokseen. Venäläiset sotilasajattelijat, kuten Ruslan Pukhov Strategioiden ja teknologioiden analyysikeskuksesta, kuvaavat Ukrainan sotaa avoimesti ”droonivallankumoukseksi”: siirtymäksi mekaanisesta sodankäynnistä digitaaliseen, informaatioon nojaavaan taisteluun. Kun järjestelmät pienenevät, halpenevat ja verkottuvat, ja kun tekoälypohjainen tilannekuva ohjaa päätöksentekoa, sodankäynti muotoutuu ympäristöksi, jossa massiiviset, heterogeeniset droneparvet kamppailevat ilmaherruudesta.
Ilmanhallinta on noussut taistelukentän ensisijaiseksi tavoitteeksi. Maan valtaus ja joukkojen liike ovat alisteisia ilmaherruudelle, mikä edellyttää puolustusorganisaatioiden perusteellista uudelleenjärjestelyä: siirtymää raskaista mekanisoiduista rakenteista dronisodankäyntiin optimoituihin joukkoihin.
Paradoksaalisesti Venäjä on jäänyt jälkeen juuri siinä murroksessa, jonka se itse tunnistaa. Investoinnit painottuvat yhä raskaaseen kalustoon ja perinteisiin asejärjestelmiin, samalla kun Ukraina on sopeutunut nopeasti kevyisiin, älykkäisiin ja verkottuneisiin drooniratkaisuihin. Strateginen viive on muodostunut rakenteelliseksi ongelmaksi.
Länsiliittouman repeämät ja puolustusbudjettien kasvu
Yhdysvaltojen uusi puolustusstrategia herättää syvää huolta sekä Kanadassa että Euroopassa. Vaikka Kanadaa ei nimetä asiakirjassa vastustajaksi, se sijoittuu geopoliittisesti juuri siihen leikkauspisteeseen, jossa kotimaanpuolustus ja läntisen pallonpuoliskon hallinta kohtaavat. Viittaukset Monroe-doktriinin modernisoituun soveltamiseen – niin sanottuun Trump-korollariin – viestivät Yhdysvaltojen valmiudesta käyttää taloudellista ja sotilaallista painostusta liittolaistensa käyttäytymisen muokkaamiseen.
Euroopassa ja Kanadassa tunnistetaan yhä selvemmin joukko taloudellisia vipuvarsia, joita Yhdysvallat voisi periaatteessa käyttää: pilvi- ja datapalvelut, sähköposti- ja tuottavuusalustat, identiteetin- ja pääsynhallinta, tekoälymallit ja kehittäjärajapinnat, puolijohdesuunnittelun työkalut, sisällönjakelu ja DDoS-suojaus, kyberturvallisuusratkaisut sekä maksu- ja korttiverkot. Näiden katkaiseminen taloudellisesti aktiivisilta alueilta aiheuttaisi välittömän ja laaja-alaisen shokin.
FY26-puolustusbudjetin osalta Yhdysvaltain kongressi hyväksyi tammikuun 22. päivänä kompromissin, jonka kokonaismäärä on 839 miljardia dollaria. Hankinnat kasvoivat noin yhdeksän prosenttia, kun taas tutkimus- ja kehitysmenot nousivat vain noin kolme prosenttia. Tämä painotus on herättänyt kritiikkiä: sotilaallinen suorituskyky ratkaistaan kentällä, ei yksinomaan laboratorioissa.
Baltia ja muut pienemmät kriisialueet
Baltian maat – Liettua, Latvia ja Viro – ovat solmineet Baltic Military Mobility Area -sopimuksen, joka mahdollistaa sotilaallisen henkilöstön ja kaluston sujuvan liikkumisen maa-, meri-, ilma- ja kybertoimintaympäristöissä. Sopimus on suora vastaus Ukrainan sodan synnyttämiin uhkakuviin ja syventää alueellista puolustusintegraatiota.
Pakistanissa sisäinen turvallisuustilanne on heikentynyt erityisesti Balochistanissa, jossa aseelliset ryhmät ovat koordinoineet aiempaa laajempia hyökkäyksiä. Osa analyytikoista on nimennyt ilmiön ”Black Stormiksi”. Epävakaus heijastuu Afganistaniin ja laajemmin Keski-Aasiaan.
Katseet kohdistuvat myös Länsi-Afrikkaan ja Saheliin. Yhdysvallat arvioi sotilaallisten operaatioiden laajentamista al-Shabaabin torjumiseksi Somaliassa, samalla kun Turkki on ottanut vastuuta alueellisista F-16-operaatioista. Sahelin alueella tapahtuvat räjähdykset liitetään yhä useammin Venäjän tukemiin toimijoihin.
Iran, Hormuz ja kolmisuuntainen eskalaatio
Iranin ilmoitus Islamilaisen vallankumouskaartin laivaston live-ammuntaharjoituksista Hormuzin salmessa helmikuun alussa ajoittuu äärimmäisen jännittyneeseen tilanteeseen. Yhdysvallat on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan alueella ja viestinyt valmiudesta iskeä iranilaisiin kohteisiin. Samanaikaisesti Kiina on siirtänyt edistyneitä hävittäjiä alueelle, ja Teheran, Peking sekä Moskova valmistautuvat yhteisiin merivoimaharjoituksiin.
Kolmisuuntainen koordinaatio syventää Venäjän, Kiinan ja Iranin sotilaallista yhteistyötä. Riski väärinymmärryksistä on korkea: strategisesti kriittisellä meriväylällä pienikin virheellinen tulkinta voi laukaista hallitsemattoman eskalaation.
Tšekki ja Ukrainan kevennetty ilmavoima
Tšekin poliittinen johto on antanut ristiriitaisia viestejä mahdollisesta kevyiden taistelukoneiden toimittamisesta Ukrainalle droonien torjuntaan. Presidentti Petr Pavel, entinen kenraali, esitti julkisesti ajatuksen L-159-koneiden luovuttamisesta. Pääministeri Andrej Babiš ja puolustusministeri Jaromír Zůna kuitenkin torjuivat ehdotuksen vedoten koneiden tarpeellisuuteen kansallisessa puolustuksessa pitkälle 2040-luvulle.
Epäjohdonmukaisuus paljastaa laajemman jännitteen: sotilasammatillinen arvio ja poliittinen päätöksenteko eivät ole linjassa, ja ristiriita näkyy avoimesti julkisessa keskustelussa.
Kohti uutta turvallisuuskehystä vai hallitsematonta kaaosta?
Nämä tapahtumat eivät ole irrallisia shakkisiirtoja, vaan osa syvempää rakennetta, jossa julkilausutut strategiset tavoitteet törmäävät energiajärjestelmien, logistiikan ja talouden hitaaseen mutta armottomaan fysiikkaan.
Yhdysvaltojen Venezuela-käännös, Panaman oikeusratkaisut, EU:n LNG-diversifikaatio, Kiinan raakaöljyvarastointi, Intian ja Venäjän Su-57E-yhteistyö sekä hajanaiset proxy-eskalaatiot Somaliasta Saheliin kytkeytyvät toisiinsa. Pääoma ei siirry hetkessä, energiajärjestelmiä ei rakenneta tyhjästä, eikä liittoumia voi kirjoittaa uusiksi yhdessä yössä.
Venäjä ja Kiina hyödyntävät lännen sisäisiä ristiriitoja. Moskovan tavoitteena ei ole yksittäinen kaupunki, vaan hajautettu ja epäyhtenäinen länsi. Jos Yhdysvallat vihjaa tukensa ehdollistamisesta, Venäjän propaganda saa itse kirjoittavan käsikirjoituksen.
Ukraina on järjestelmän keskipiste. Jos aggressio palkitaan, jokainen autoritaarinen hallinto tekee muistiinpanonsa.
Helmikuun 2026 murros on merkittävä. Droonisodankäynti, talouden aseellistaminen, strategisten vahvuuksien uudelleenarviointi ja liittoumien haurastuminen määrittävät siirtymää vaarallisempaan maailmaan. Lopullinen kysymys on kuitenkin yksinkertainen: kykeneekö länsi puolustamaan perusperiaatteitaan – sitä, ettei rajoja muuteta väkivallalla ja etteivät liittolaiset ole kauppatavaraa?
Lähteet
Geopolitics Unplugged Rapid Read, Venezuela Unlocked + Trump Targets Cuba Next, 30. tammikuuta 2026.
Defense Tech and Acquisition (Substack), FY26 Defense Approps Bill Within Sight, 30. tammikuuta 2026.
Artorias Daily Hotspots, China/Panama-ratkaisu ja Hormuz Naval Drills, 30. tammikuuta 2026.
Russia Analyzed (Substack), How Russia Sees the Drone War in Ukraine, Ruslan Pukhov analyysi, 30. tammikuuta 2026.
Eyes Only with Wes O'Donnell (Substack), Canada and Europe in the Crosshairs: Trump's Pentagon Is Signaling Retreat and Attack, 30. tammikuuta 2026.
Artorias Daily Hotspots, Baltic Military Mobility ja Hormuz-tilanteen seuraannos, 29-30. tammikuuta 2026.
Artorias/SITREP, Black Storm Over Balochistan – A Coordinated Insurgency Shakes Pakistan to Its Core, 1. helmikuuta 2026.
Afghanistan Internationals Round Table Debate, My Televised Analysis After the Black Storm, 1. helmikuuta 2026.
Eyes Only with Wes O'Donnell (Substack), Could Ukraine Get 4 of These Czech Attack Aircraft, 1. helmikuuta 2026.