Tiivistelmä
Viime päivien turvallisuuspoliittinen kokonaiskuva rakentuu kolmen samanaikaisen kehityslinjan ympärille.
Ensimmäinen on Iranin, Yhdysvaltojen ja Israelin ympärille kiristynyt kriisi, jossa Hormuzinsalmi on muuttunut energialogistiikan pullonkaulasta strategisen painostuksen välineeksi. Tulitauosta ja neuvotteluista puhutaan edelleen, mutta samaan aikaan alueella nähdään iskuja, vastaiskuja, drooni- ja ohjusuhkia, miinavaroituksia sekä uhkauksia Hormuzinsalmen ja Bab el-Mandebin salmen sulkemisesta. Tämä ei ole rauhoittumista, vaan pelotteen ja neuvottelun samanaikaista käyttöä.
Toinen on Ukrainan sodan teknologinen muutos. Ukraina on pystynyt iskemään syvälle Venäjän alueelle, häiritsemään öljynjalostusta ja logistiikkaa sekä toteuttamaan historiallisen mittaluokan droonioperaation Venäjän strategista pommikonekalustoa vastaan. Samalla Venäjän maahyökkäysten hyötysuhde näyttää heikkenevän: hyökkäysten määrä kasvaa, mutta alueelliset voitot jäävät vähäisiksi.
Kolmas on Kiinan ympärille rakentuva järjestelmäkilpailu. Peking ei kilpaile vain sotilaallisella voimalla, vaan myös teknologiastandardeilla, tekoälyn hallintamalleilla, mineraalitoimitusketjuilla, siruomavaraisuudella, avaruusohjelmalla ja Taiwanin ympärille rakennettavalla painostuksella. Kiinan ja Yhdysvaltojen suhdetta kuvataan yhä useammin pakotetuksi rinnakkaiseloksi, jossa kumpikaan ei kykene helposti syrjäyttämään toista.
Yhteinen nimittäjä on järjestelmäkestävyys. Vuoden 2026 turvallisuusympäristössä ei ratkaise yksittäinen asejärjestelmä, vaan kyky pitää merireitit, energialogistiikka, datayhteydet, droonituotanto, puolustusteollisuus, liittolaissuhteet ja päätöksenteko toimintakykyisinä jatkuvan paineen alla.
Iran ja Hormuz: tulitauko ei ole ratkaisu, vaan neuvottelun ja pelotteen välitila
Iranin kriisissä tulitauko näyttää enemmän väliaikaiselta neuvottelurakenteelta kuin varsinaiselta rauhanprosessilta. Geopolitical Dispatchin analyysi korostaa, että Iranin, Yhdysvaltojen ja Israelin välinen asetelma muistuttaa tilannetta, jossa väkivalta on törmännyt poliittisiin rajoihin mutta yksikään osapuoli ei ole vielä saavuttanut hyväksyttävää lopputulosta. Tämä tekee tulitauosta hauraan: se ei ratkaise ydinkysymyksiä, vaan siirtää ne diplomaattisen ja sotilaallisen painostuksen rajapintaan.
GeopoliticsUnpluggedin 29. ja 31. toukokuuta sekä 1. kesäkuuta julkaistut Rapid Read -katsaukset kuvaavat tilannetta, jossa merellinen painostus ja sotilaallinen toiminta jatkuvat rinnakkain. Yhdysvaltojen kerrotaan iskeneen saarronmurtajaksi kuvattuun alukseen ja Iranin droonien johto- ja tutkajärjestelmiin. Iran puolestaan on käyttänyt ohjuksia ja drooneja, uhannut Hormuzinsalmen sulkemisella sekä viitannut myös Bab el-Mandebin salmen aktivoimiseen osaksi laajempaa painostusta.
OSINT Communityn Iran Daily Update vahvistaa saman peruskuvan: huhtikuun tulitauko on käytännössä murentunut suorien sotilaallisten vaihtojen ja vastatoimien sarjaksi. Yhdysvaltain iskut Qeshmin saaren ja Gorukin alueen kohteisiin sekä Iranin vastaiskut Kuwaitiin nostavat Persianlahden riskitason uudelle tasolle. Kuwaitin mukanaolo on merkittävä, koska se isännöi Yhdysvaltain joukkoja ja on tähän asti pyrkinyt välttämään muuttumista näkyväksi sotilaalliseksi maaliksi.
Hormuzin merkitys on tässä kokonaisuudessa ratkaiseva. Jos Iran pystyy tekemään salmen käytöstä vakuutuksellisesti, poliittisesti tai sotilaallisesti epävarmaa, se voi vaikuttaa maailman öljy- ja kaasumarkkinoihin ilman, että sen tarvitsee voittaa perinteistä merisotaa. Jo pelkkä kelluvan miinan varoitus, epäselvä saattotarve tai epävarmuus laivojen vakuutuskelpoisuudesta voi hidastaa liikennettä ja nostaa kustannuksia.
CSIS Middle East Notes and Comment nostaa esiin Persianlahden arabivaltioiden näkökulman. Ne eivät tarkastele mahdollista Iran-sopimusta vain Yhdysvaltojen ja Iranin välisenä asiana, vaan oman energia-, ruoka- ja huoltovarmuutensa kautta. Kuwaitin vientirajoitukset, Qatarin ruokahuollon tukitoimet ja alueellisten toimitusketjujen uudelleenjärjestelyt kertovat, että Hormuzin kriisi on jo siirtynyt poliittisesta riskistä konkreettiseksi huoltovarmuuskysymykseksi.
Iranin sisäinen tilanne tekee kokonaisuudesta entistä arvaamattomamman. Comment is Freedin haastattelussa Bozorgmehr Sharafedin ja Yeganeh Torbati kuvaavat Iranin järjestelmää vallankumouksen alkuperäisen legitimiteetin, vallankumouskaartin taloudellisen vallan ja tukahduttamiskoneiston yhdistelmänä. Vallankumouskaarti ei ole enää vain sotilaallinen organisaatio, vaan merkittävä taloudellinen ja poliittinen valtakeskus. Tämä selittää, miksi Iran voi olla samanaikaisesti hauras ja sitkeä: talous kärsii, tyytymättömyys kasvaa ja järjestelmän legitimiteetti kapenee, mutta turvallisuuskoneisto pysyy toistaiseksi yhtenäisenä.
Strategisesti Iran näyttää etsivän uutta pelotemallia. Sen alueelliset liittolaiset, kuten Hizbollah, Hamas, Houthit ja Syyrian aiempi Assad-järjestelmä, eivät ole tuottaneet Teheranille sellaista pelotearvoa kuin se on tavoitellut. Hormuzinsalmen painostus voi siksi näyttäytyä Iranin johdolle korvaavana pelotevälineenä: jos välilliset toimijat eivät riitä, meriliikenteen ja energiareittien uhkaaminen voi tuottaa suoremman vaikutuksen.
Ukraina: droonisodan mittakaava muuttuu strategiseksi
Ukrainan suunnalta nousee kaksi suurta kehitystä: syväiskujen kasvu ja droonisodan institutionaalinen muutos.
Ukraine Decodedin kuvaama Operaatio Spiderweb on tästä merkittävin esimerkki. Julkaisun mukaan Ukrainan turvallisuuspalvelu toteutti 1. kesäkuuta 2025 poikkeuksellisen laajan droonioperaation Venäjän strategista pommikonekalustoa vastaan. Operaatiossa käytettiin 117 FPV-droonia, jotka oli viety Venäjän sisälle pitkän ajan kuluessa ja piilotettu erityisiin avattavakattoisiin kontteihin tai rakennelmiin. Droonit laukaistiin yhtäaikaisesti useiden tukikohtien läheisyydestä.
Iskujen kohteiksi mainitaan muun muassa Olenjan tukikohta Murmanskin alueella, Djagilevo Rjazanin alueella, Ivanovo Severnyi, Belaja Irkutskin alueella sekä Ukrainka. Lähteen mukaan Ukraina väitti 41 sotilaskoneen osuneen iskuissa, kun taas riippumattomat arviot ja satelliittikuvat vahvistivat ainakin osan vaurioista ja arvioivat tuhottujen koneiden määrän pienemmäksi. Keskeistä ei ole yksin lukumäärä, vaan menetelmä: Ukraina ei tukeutunut vain pitkän kantaman drooneihin, vaan vei laukaisualustat Venäjän sisälle ja iski sieltä käsin.
Tämä on operatiivisesti merkittävä muutos. Se osoittaa, että Venäjän strateginen syvyys ei enää tarjoa samaa suojaa kuin aiemmin. Jos Ukraina kykenee valmistamaan, kuljettamaan, piilottamaan ja laukaisemaan droonijärjestelmiä Venäjän sisällä, Moskova joutuu suojaamaan paitsi rintamaa ja rajaa myös syvällä sijaitsevia tukikohtia, öljynjalostamoja, komentopaikkoja, rautateitä ja lentokenttiä.
GeopoliticsUnpluggedin 31. toukokuuta katsaus täydentää tätä kuvaa raportoimalla Ukrainan iskuista Taganrogin sataman tankkeriin, Armavirin öljyvarastoon ja Saratovin Rosneftin jalostamoon. Näiden iskujen tarkoitus ei ole vain aiheuttaa paikallista vahinkoa, vaan pakottaa Venäjä hajauttamaan suojausta, kuluttamaan ilmatorjuntaa ja kantamaan logistisia häiriöitä kaukana rintamasta.
Russia Analyzedin “Ukraine Turns the Tide” kuvaa kehitystä Ukrainan kannalta myönteisenä. Julkaisun mukaan Venäjä valtasi toukokuussa vain hyvin vähän uutta aluetta, vaikka hyökkäysaktiivisuus kasvoi voimakkaasti. DeepState-projektin tietoihin viitaten Venäjän nettovoitot näyttivät jopa kääntyneen negatiivisiksi. Samalla Venäjän hyökkäysten ja saavutetun maa-alan välinen suhde heikkeni. Tämä viittaa siihen, että Venäjä käyttää enemmän voimaa, mutta saa siitä vähemmän operatiivista tuottoa.
Ukrainan strategia näyttää rakentuvan kolmen uuvuttavan kohteen ympärille: Venäjän henkilöstö, logistiikka ja taloudellinen kapasiteetti. Tämä ei ole nopean läpimurron strategia, vaan pitkän sodan kuluttava malli. Sen onnistuminen riippuu siitä, pystyykö Ukraina pitämään oman yhteiskuntansa, droonituotantonsa, ilmatorjuntansa ja länsituen riittävän vahvoina.
Tykistö, meridroonit ja robotiikka: halvempi järjestelmä haastaa kalliimman
Wes O’Donnellin analyysi pehmeän rekyylin tykistöteknologiasta nostaa esiin vähemmän näkyvän mutta tärkeän kehityksen. Pehmeä rekyyli tarkoittaa järjestelmää, jossa aseen rekyylivoimaa hallitaan niin, että tykki voidaan asentaa kevyemmälle alustalle ilman, että koko järjestelmä menettää vakautensa. Ukrainan sodassa tällainen teknologia voi olla tärkeä, koska se mahdollistaa liikkuvamman ja halvemman tykistön tilanteessa, jossa vastatykistö, droonit ja sensorit tekevät raskaista järjestelmistä haavoittuvia.
Sama kustannussuhteen muutos näkyy merellä. Defense News nostaa esiin hydrofoili- eli kantosiipidrooneja, jotka voivat odottaa vedessä, nousta lentoon tai liikkua matalalla veden pinnan tuntumassa. Aiemmat lähteet ovat jo kuvanneet Ukrainan meridroonien vaikutusta Mustallamerellä, ja nyt sama teknologinen logiikka laajenee Yhdysvaltain ja lännen puolustusteknologiaan.
War on the Rocks käsittelee samaa murrosta Persianlahden näkökulmasta artikkelissa “Fences Not F-35s”. Ajatus on yksinkertainen mutta tärkeä: Iran pystyy tuottamaan Shahed-tyyppisiä drooneja nopeammin kuin Yhdysvallat ja Persianlahden valtiot pystyvät tuottamaan tai hankkimaan niiden torjuntaan tarvittavia kalliita ohjuksia. Jos puolustus rakentuu hitaammin tuotettavan ja kalliimman järjestelmän varaan, hyökkääjä voi kuluttaa sen loppuun halvemman massan avulla.
Tämä on keskeinen opetus myös Ukrainasta. Korkean suorituskyvyn asejärjestelmät ovat välttämättömiä, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitaan kerroksellinen ratkaisu: halpoja sensoreita, elektronista sodankäyntiä, liikkuvia torjuntaryhmiä, droonien vastatoimia, hajautettua johtamista ja kykyä korvata järjestelmiä nopeasti.
Venäjän sota leviää Naton reunalle
Russia Analyzedin raportti venäläisen droonin osumisesta asuinrakennukseen Romaniassa nostaa esiin suoran Naton alueeseen liittyvän riskin. Jos venäläiset droonit tai ohjukset osuvat toistuvasti liittokunnan alueelle, vaikka vahingossa tai reititysongelman seurauksena, poliittinen paine vastata kasvaa.
Defense News nostaa samassa kokonaisuudessa esiin Naton valmiuden puolustaa liittokunnan jokaista tuumaa. Tämä on periaatteellisesti selvä viesti, mutta käytännössä vaikea ongelma. Venäjä voi testata rajoja matalan kynnyksen häiriöillä, eksyneillä drooneilla, GPS-häirinnällä, kyberoperaatioilla ja sabotaasilla tavalla, joka jää alle perinteisen sotilaallisen vastauksen kynnyksen mutta kuluttaa silti liittokunnan uskottavuutta.
War on the Rocks käsittelee Naton kriittistä vedenalaista infrastruktuuria. Samu Paukkusen ja James Blackin artikkelin mukaan Natolla on laajoja merialueita ja valtava määrä kaapeleita, putkia ja vedenalaista infrastruktuuria, mutta ei riittävästi aluksia ja valvontakykyä kaiken suojaamiseen. Tämä on erityisen tärkeää Itämeren kannalta. Suomi, Ruotsi, Baltian maat, Puola, Saksa ja Tanska ovat riippuvaisia merenalaisesta tietoliikenteestä, energiainfrastruktuurista ja satamalogistiikasta.
Venäjän kannalta tämä tarjoaa harmaan alueen mahdollisuuden. Infrastruktuurin häirintä, sabotaasi tai epäselvät “onnettomuudet” voivat tuottaa strategista painetta ilman avointa sotilaallista hyökkäystä. Lännen kannalta vastaus edellyttää sensoreita, merivalvontaa, nopeaa korjauskykyä, kansainvälistä tilannekuvaa ja poliittista päätöksentekoa siitä, milloin häiriö katsotaan vihamieliseksi teoksi.
Kiina, Taiwan ja pakotettu rinnakkaiselo
Kiina-ilmiöt-uutiskirje nostaa esiin Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteiden uuden vaiheen. Foreign Affairsissa esitetty G2-tulkinta kuvaa asetelmaa, jossa kumpikaan suurvalta ei kykene helposti alistamaan toista tai sulkemaan toista ulos maailmanjärjestyksestä. Teknologinen, taloudellinen ja sotilaallinen kilpailu ajautuu pakotettuun rinnakkaiseloon.
Tämä näkyy myös Kiinan ja Venäjän suhteessa. Xi Jinpingin ja Vladimir Putinin tapaaminen oli seremoniallinen ja poliittisesti näyttävä, mutta Power of Siberia 2 -kaasuputken eteneminen jäi edelleen ratkaisematta. Venäjä tarvitsee Kiinaa energiamarkkinoidensa korvaajana, mutta Kiinalla on varaa neuvotella kovemmin. Tämä paljastaa suhteessa epäsymmetrian: Venäjä tarvitsee Kiinaa enemmän kuin Kiina tarvitsee Venäjää.
Taiwanin osalta tilanne on herkempi. Kiina-ilmiöt kertoo Donald Trumpin ilmoittaneen halukkuudesta puhua Taiwanin presidentti Lai Ching-ten kanssa. Puhelu olisi poikkeuksellinen, koska Yhdysvaltain ja Taiwanin presidenttien suorat yhteydet ovat diplomaattisesti äärimmäisen herkkiä. Samaan aikaan Taiwanille suunniteltu yli 14 miljardin dollarin asekauppa on uutiskirjeen mukaan epävarmassa tilassa, ja Yhdysvaltain merivoimaministeri on liittänyt tauon Iranin sodan vaatimuksiin.
Tässä näkyy kriisien keskinäinen riippuvuus. Jos Iran sitoo Yhdysvaltain asevarastoja, poliittista huomiota ja puolustusteollista kapasiteettia, Taiwan voi joutua odottamaan tarvitsemiaan järjestelmiä. Pekingille tämä tarjoaa mahdollisuuden seurata, miten Yhdysvaltain globaali priorisointi toimii todellisessa monikriisitilanteessa.
Kiina-ilmiöt nostaa esiin myös Nvidian H200-sirut. Vaikka Yhdysvallat hyväksyi niiden viennin Kiinaan, kiinalaiset yritykset eivät uutiskirjeen mukaan ole tilanneet niitä virallisesti. Tämä voi viitata Kiinan pyrkimykseen rakentaa omaa korkean laskentatehon kapasiteettiaan ja vähentää riippuvuutta yhdysvaltalaisesta huipputeknologiasta. Samalla Taiwanin kautta esiin nousseet epäilyt sirujen päätymisestä Kiinaan kiertoteitse muistuttavat, ettei teknologian vientivalvonta ole vain lakitekstiä, vaan jatkuvaa tiedustelu-, logistiikka- ja valvontatyötä.
Eurooppa, ydinpelote ja puolustusteollinen vastuu
Defense Newsin Europe Brief nostaa esiin Norjan liittymisen yhdeksänneksi maaksi Ranskan ydinpelotteen ympärille rakentuvaan keskusteluun. Samassa yhteydessä Saksa osallistuu ranskalaisiin ydinhyökkäysharjoituksiin tarkkailijana. Tämä on tärkeä signaali Euroopan turvallisuuspolitiikassa. Yhdysvaltain sitoutumisen epävarmuus pakottaa eurooppalaiset pohtimaan, mitä Ranskan ydinpelote voisi käytännössä merkitä laajemmalle Euroopalle.
Puola puolestaan käyttää 16,5 miljardia dollaria EU tukemia lainoja raskaaseen maavoimien aseistukseen, kuten taisteluajoneuvoihin, haupitseihin ja ampumatarvikkeisiin. Tämä on osa samaa suurempaa trendiä: Euroopan puolustus ei voi enää nojata vain Yhdysvaltain nopeaan apuun, vaan sen on kasvatettava omaa varastointia, tuotantoa, ilmatorjuntaa, ohjuskykyä ja maavoimien suorituskykyä.
Defense News nostaa myös esiin Gripen–Meteor-yhdistelmän mahdollisen merkityksen Ukrainalle. Venäjä on käyttänyt ennätysmääriä liitopommeja vuonna 2026, mikä kuluttaa Ukrainan etulinjan asemia. Jos Ukraina saisi käyttöönsä Gripen-hävittäjiä ja Meteor-ilmataisteluohjuksia, se voisi vaikeuttaa venäläisten pommituslentojen toteuttamista pidemmältä etäisyydeltä. Kyse ei olisi yksin ilmataistelusta, vaan kyvystä työntää Venäjän ilmakalustoa kauemmas laukaisualueilta.
Kybervoima, henkilöstö ja puolustushallinnon kapasiteetti
Defense One raportoi Yhdysvalloissa esitetystä ajatuksesta perustaa erillinen kybervoimahaara armeijan yhteyteen. Ajatus ei ole uusi, mutta se kertoo kyberulottuvuuden asemasta sodankäynnin pysyvänä taistelutilana. Jos kyberoperaatiot ovat samalla tasolla maa-, meri-, ilma- ja avaruusoperaatioiden kanssa, organisaatiorakenne alkaa väistämättä nousta poliittiseksi kysymykseksi.
Samaan aikaan Defense One kertoo GAO havainnoista, joiden mukaan Pentagonin työvoimaleikkauksia tehtiin ilman riittävää ennakko- tai jälkianalyysia. Tämä on puolustushallinnon kannalta vakava huomio. Moderni sota vaatii teknologiaa, mutta myös osaavia hankinta-, analyysi-, kyber-, logistiikka- ja hallintoresursseja. Jos organisaatiosta leikataan henkilöstöä ilman ymmärrystä vaikutuksista, se voi heikentää juuri niitä tukirakenteita, joiden varassa asejärjestelmät toimivat.
Kyse on samasta järjestelmäkestävyyden ongelmasta, joka näkyy rintamalla ja merellä. Droonit, ohjukset, satelliitit ja tekoäly eivät yksin ratkaise mitään, jos hankinta, henkilöstö, ylläpito, kyberpuolustus ja johtaminen eivät pysy mukana.
Kokonaisarvio
Turvallisuusympäristö osoittaa nyt selvästi, että kriisit eivät enää pysy erillisissä lokeroissa.
Iranin kriisi vaikuttaa Hormuzin kautta energiaan, merivakuutuksiin, Persianlahden valtioiden huoltovarmuuteen ja Yhdysvaltojen kykyyn tukea muita kriisialueita.
Ukrainan sota vaikuttaa Venäjän sisäiseen turvallisuuteen, Naton itäiseen reunaan, drooniteknologiaan, ilmatorjunnan kulutuslaskelmaan ja Euroopan puolustusteolliseen suunnitteluun.
Kiinan järjestelmäkilpailu vaikuttaa Taiwanin aseapuun, puolijohteisiin, tekoälyyn, mineraaleihin, avaruuteen, teknologiasääntelyyn ja Euroopan taloudelliseen riippuvuuteen.
Kaikkia yhdistää sama perusoppi: moderni sota on järjestelmäkamppailua. Siinä ei riitä, että maalla on hyvä hävittäjä, tehokas ohjus tai suuri laivasto. Sen on kyettävä suojaamaan datansa, tuottamaan ampumatarvikkeensa, valvomaan merialueensa, pitämään liittolaisensa mukana, säilyttämään poliittinen toimintakykynsä ja korvaamaan menetetty suorituskyky nopeasti.
Vuoden 2026 turvallisuusympäristössä voittaja ei välttämättä ole se, joka iskee kovimmin ensimmäisenä. Voittaja on se, joka kestää pisimpään ja sopeutuu nopeimmin.
Lähteet
Kiina-ilmiöt – #186: Soiko Lain puhelin lain? – 29.5.2026
https://kiinailmiot.substack.com/p/186-soiko-lain-puhelin-lain
Michael Feller / Geopolitical Dispatch – Engine in the ceasefire place – 29.5.2026
https://www.geopoliticaldispatch.com/p/engine-in-the-ceasefire-place
Michael Feller / Geopolitical Dispatch – Week signals: Versions of the truce – 30.5.2026
https://www.geopoliticaldispatch.com/p/week-signals-versions-of-the-truce
Justin James McShane / GeopoliticsUnplugged – Ceasefire Extension Deal Waits on Trump; Container Shipping Rates Explode | Rapid Read 29 May 2026 – 29.5.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/ceasefire-extension-deal-waits-on
Justin James McShane / GeopoliticsUnplugged – US Strikes Iran Blockade Runner, Ukraine Drills Russian Refineries | Rapid Read 31 May 2026 – 31.5.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/us-strikes-iran-blockade-runner-ukraine
Justin James McShane / GeopoliticsUnplugged – Fresh Clashes as Iran, US Trade Truce Terms; Israel Ramps Up Lebanon War | Rapid Read 1 June 2026 – 1.6.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/fresh-clashes-as-iran-us-trade-truce
All Source News & Artorias / OSINT Community – Iran Daily Update – 1.6.2026
https://osintcommunity.substack.com/p/iran-daily-update-f30
Lawrence Freedman / Comment is Freed – Stolen Revolution – 28.5.2026
https://samf.substack.com/p/stolen-revolution
Wes O’Donnell / Eyes Only – The Artillery Revolution Nobody Noticed: Soft Recoil Technology in Ukraine – 29.5.2026
https://www.wesodonnell.com/p/the-artillery-revolution-nobody-noticed
Ukraine Decoded – Operation Spiderweb: Swarm Drone Strike That Knocked Down Russia’s Bomber Fleet – 1.6.2026
https://ukrainedecoded.substack.com/p/operation-spiderweb-swarm-drone-strike
Giorgi Revishvili / Russia Analyzed – Ukraine Turns the Tide – 1.6.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/ukraine-turns-the-tide
Giorgi Revishvili / Russia Analyzed – Russian Drone Hits Residential Building in Romania – 29.5.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/russian-drone-hits-residential-building
Defense One / Thomas Novelly – Cyber Force? Senator pushes to create service branch under the Army – 29.5.2026
https://www.defenseone.com/policy/2026/05/cyber-force-service-branch-proposal/413863
Defense News – Norway becomes ninth country to sign up for French nuclear deterrence as trust in US falters – 2.6.2026
https://www.defensenews.com/global/europe/2026/06/01/norway-becomes-ninth-country-to-sign-up-for-french-nuclear-deterrence-as-trust-in-us-falters
Defense News – Ukraine would gain advantage over Russian glide bombs with Gripen-Meteor combo – 29.5.2026
https://www.defensenews.com/global/europe/2026/05/29/ukraine-would-gain-advantage-over-russian-glide-bombs-with-gripen-meteor-combo
War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: May 29 – 29.5.2026
Sisältää viitteet muun muassa Kiinan mineraaliverkostoihin, merialueiden hallintaan, avaruusylivoimaan ja Pohjois-Korean jälleenyhdistämisstrategiaan.
War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: June 1 – 1.6.2026
Sisältää viitteet muun muassa Persianlahden droonipuolustukseen, Naton vedenalaiseen infrastruktuuriin, Yhdysvaltojen puolustusteknologian vientivalvontaan ja Iranin sodan taloudellisiin vaikutuksiin.