Tiivistelmä
Viime päivien turvallisuuspoliittinen tilannekuva rakentuu kolmen pääteeman ympärille.
Ensimmäinen on Iranin ja Hormuzinsalmen kriisi. Hormuz ei ole enää vain öljymarkkinoiden pullonkaula, vaan laajempi strateginen väline, jossa yhdistyvät meriliikenteen valvonta, pakotteet, vakuutusriski, droonit, ohjukset ja Persianlahden valtioiden huoltovarmuus. Yhdysvallat pyrkii estämään Irania muuttamasta salmea yksipuolisesti säädellyksi kulkuväyläksi, mutta samalla alueen arabivaltiot yrittävät suojata omia markkinoitaan ja toimitusketjujaan.
Toinen pääteema on Ukraina. Ukrainan sota näyttäytyy yhä selvemmin järjestelmäsotana, jossa ratkaisevia tekijöitä ovat satelliittiyhteydet, droonit, elektroninen sodankäynti, maataistelurobotit, meridroonit ja kyky erottaa todellinen rintamatilanne propagandakartoista. Venäjä yrittää säilyttää aloitteen myös informaatiotilassa, mutta Ukrainan kokemus osoittaa, että avoimiin lähteisiin, geopaikannukseen ja sensoriverkkoihin perustuva tilannekuva on tullut pysyväksi osaksi sodankäyntiä.
Kolmas pääteema on sotateknologian ja sääntelyvallan murros. FIIA nostaa esiin tappavien autonomisten asejärjestelmien sääntelyn vaikeuden. Defense One raportoi Yhdysvaltain laivaston droonikokeista, joissa miehittämättömiä järjestelmiä käytettiin eläkkeelle jääneen sotalaivan upottamiseen. War on the Rocks puolestaan laajentaa kuvaa merialueiden hallintaan, Kiinan mineraaliverkostoihin, Pohjois-Korean strategiaan, avaruuteen, rautateihin, tekoälyyn, synteettiseen biologiaan ja datakeskeiseen tiedusteluun.
Johtopäätös on selvä: vuoden 2026 turvallisuusympäristössä voima ei ole enää vain alusten, panssarivaunujen tai hävittäjien määrää. Se on kykyä hallita salmia, dataa, toimitusketjuja, energiareittejä, sensoriverkkoja, tuotantoa ja poliittista kestävyyttä samanaikaisesti.
Iran ja Hormuz: salmesta tulee pakotteiden, vakuutusten ja pelotteen taistelukenttä
Iranin kriisin keskipiste on edelleen Hormuzinsalmi. Geopolitical Dispatchin mukaan Teheran on pyrkinyt esittämään omaa sopimuskehystään, mutta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump torjui sen ja uhkasi koventaa painetta myös Omaniin, mikäli maa tukisi Iranin kaavailemaa Hormuzin läpikulkujärjestelyä.
GeopoliticsUnpluggedin Rapid Read -katsauksessa tilanne kuvataan vielä jyrkemmin. Yhdysvaltain valtiovarainministeriön kerrotaan asettaneen pakotteita Iranin Persian Gulf Strait Authority -rakenteelle ja sellaisille toimijoille, jotka osallistuvat maksuihin perustuvaan meriliikenteen kontrolliin. Samassa katsauksessa kerrotaan Kuwaitin ilmatorjunnan torjuneen iranilaisia ohjuksia ja drooneja Kuwait Cityn luoteispuolella sekä Yhdysvaltain joukkojen iskeneen iranilaiseen maaohjausasemaan ja pudottaneen neljä droonia.
Tärkein havainto ei ole yksittäinen isku, vaan merellisen toimintaympäristön muuttuminen juridiseksi ja taloudelliseksi taistelukentäksi. Pakotteet eivät fyysisesti sulje salmea, mutta ne voivat tehdä salmen käytöstä kaupallisesti ja oikeudellisesti riskialtista. Jos vakuutusyhtiöt, varustamot ja energiayhtiöt joutuvat arvioimaan, rikkovatko ne Yhdysvaltain pakotteita noudattaessaan Iranin vaatimuksia, Hormuzin hallinta siirtyy osin merivoimilta juristeille, vakuuttajille ja rahoituslaitoksille.
CSIS Middle East Notes and Comment täydentää tätä kuvaa alueellisten seurausten kautta. Persianlahden valtiot eivät tarkastele mahdollista Yhdysvaltain ja Iranin sopimusta vain Washingtonin ja Teheranin välisenä kysymyksenä. Ne arvioivat, suojaako sopimus niiden omia energia-, elintarvike- ja huoltovarmuusetuja. CSIS mukaan Hormuzin liikenteen käytännössä pysähtyminen on jo pakottanut alueen hallituksia suojaamaan kotimarkkinoita. Kuwait on rajoittanut keskeisten elintarvikkeiden vientiä, Qatar on tukenut ruokahuoltoa ja järjestellyt toimitusketjujaan uudelleen, ja Egypti sekä Jordania kärsivät polttoaine- ja elintarvikekustannusten noususta.
Tämä tekee Hormuzista paljon laajemman kuin merisotilaallisen kysymyksen. Se on energia-, elintarvike-, vakuutus-, pakote- ja liittolaiskysymys. Jos salmen läpi kulkeva liikenne pysyy epävarmana, Persianlahden maat joutuvat rakentamaan vaihtoehtoisia toimitusketjuja ja varautumaan siihen, ettei normaali globaali logistiikka toimi kriisin aikana.
Iranin sisäinen hauraus: vallankumouksen perintö, IRGC ja uusi peloteajattelu
Lawrence Freedmanin Comment is Freed -julkaisun haastattelu Bozorgmehr Sharafedinin ja Yeganeh Torbatin kanssa avaa Iranin kriisiä sisältäpäin. Haastattelun perusviesti on, että Iranin nykyinen järjestelmä ei ole vain ideologinen valtio, vaan vuosikymmenten aikana rakentunut valta- ja talousverkosto, jossa ylimmän johtajan ympärille kytkeytyvät säätiöt ja vallankumouskaarti hallitsevat suurta osaa taloudesta.
Haastattelussa korostuu Iranin islamilaisen tasavallan alkuperäinen ristiriita. Vuoden 1978–1979 vallankumous kokosi yhteen islamistit, vasemmistolaiset, nationalistit ja liberaalit, mutta vallankumouksen jälkeen valtaa alettiin jakaa hyvin kapeasti. Khomeinin ja myöhemmin Khamenein järjestelmä sulki asteittain ulos muut vallankumouksen osapuolet. Tämä kavensi hallinnon tukipohjaa ja loi pitkän aikavälin legitimiteettiongelman.
Talouspuolella keskeinen muutos oli vallankumouskaartin nousu valtavaksi taloudelliseksi toimijaksi. Haastattelussa arvioidaan, että ylimmän johtajan säätiöiden ja vallankumouskaartin yhteinen taloudellinen paino voi kattaa suurimman osan Iranin taloudesta. Kun sotilaallisella organisaatiolla on oma tiedustelu-, turvallisuus- ja liiketoimintakoneistonsa, poliittinen ideologia ja taloudellinen oma etu sekoittuvat.
Tämä auttaa selittämään, miksi Iranin hallinto voi olla samanaikaisesti heikko ja sitkeä. Talous on heikossa kunnossa, protestiperinne on vahva, internetyhteyksiä rajoitetaan ja tyytymättömyys kasvaa. Silti totalitaarinen järjestelmä voi säilyä pitkään, jos turvallisuuskoneisto pysyy yhtenäisenä ja hallinto kykenee tukahduttamaan opposition. Haastattelun mukaan sodan jälkeen Iranissa voi syntyä uusi demokraattisen liikehdinnän aalto, mutta se ei automaattisesti tarkoita hallinnon nopeaa kaatumista.
Erityisen kiinnostava on ajatus, että Iran on saattanut nähdä alueelliset liittolaisverkostonsa aiempaa heikompina. Hamas, Hizbollah, Houthit ja Assadin Syyria eivät ole toimineet sellaisena pelotteena kuin Teheran oli toivonut. Tässä tilanteessa Hormuzinsalmi voi näyttäytyä Iranin hallinnolle uutena tehokkaampana pelotevälineenä: jos liittolaisverkostot eivät riitä, meriliikenteen ja energiareittien painostaminen voi tarjota korvaavan vaikutuskeinon.
Ukraina: Starlink, rintamakartat ja Venäjän informaatiokuva
Ukrainan suunnalla keskeisin sotilaallinen havainto liittyy jälleen järjestelmiin, ei yksittäisiin aseisiin. Russia Analyzedin julkaisemassa kenraali Andrii Biletskyin arviokoosteessa nostetaan esiin Venäjän suuri ongelma satelliittiviestinnässä. Venäjällä on hyviä navigointiratkaisuja, kuten Kometa-järjestelmä, jota käytetään esimerkiksi Shahed-drooneissa ja liitopommeissa, mutta sillä ei ole Starlinkin kaltaista matalan kiertoradan satelliittiviestintäjärjestelmää. Biletskyin arvion mukaan vain Starlink voi tällä hetkellä aidosti korvata Starlinkin.
Tämä on Ukrainan kannalta ratkaiseva etu. Modernissa sodassa viestiyhteys, sensoridata ja komentoketju ovat yhtä tärkeitä kuin itse asejärjestelmä. Jos Venäjä pystyy navigoimaan mutta ei kykene yhtä tehokkaaseen hajautettuun viestintään, sen kyky johtaa drooneja, yksiköitä ja tulenkäyttöä jää epätasaiseksi.
War Mapperin analyysi Venäjän puolustusministeriön kartasta liittyy samaan informaatiokamppailuun. Venäjän julkaisema kartta esitti venäläisen kontrollin huomattavasti laajempana kuin useimmat riippumattomat kartoittajat arvioivat. War Mapperin mukaan ero voi johtua joko tarkoituksellisesta liioittelusta tai siitä, että Venäjän viranomaiset käyttävät eri määritelmää kontrollista kuin ulkopuoliset tarkkailijat.
Tärkein selitys on kuitenkin käytännöllinen: komentoketjussa voi olla kannustin ylikorostaa etenemistä. Jos yksikkö näyttää saavuttavan menestystä, se voi saada lisää vahvistuksia, huoltoa ja kalustoa. Lyhyellä aikavälillä onnistumisten liioittelu voi palvella komentajia, mutta pitkällä aikavälillä se vääristää ylemmän johdon tilannekuvaa.
Kupjanskin tapaus havainnollistaa ongelmaa. Venäjä väitti aiemmin hallitsevansa kaupungin, mutta useimmat kartoittajat pitivät suuria osia kaupungista vähintään kiistanalaisina ja osin Ukrainan hallussa. Myöhempi kehitys osoitti, ettei Venäjän väite täydestä hallinnasta pitänyt. Tämä heikentää propagandavoiton arvoa ja vaikeuttaa myöhemmin resurssien perustelemista samaan suuntaan, jos ylempi johto uskoo kaupungin jo olleen käytännössä vallattu.
Rintamatilanne ei ole vain maastoa, vaan määrittelykamppailua
War Mapperin analyysi nostaa esiin laajemman ongelman: mitä “rintamalinja” tarkoittaa droonien, harmaan vyöhykkeen ja hajautuneen taistelukentän aikakaudella?
Täysimittaisen hyökkäyksen alkuvaiheessa rintaman määrittely oli joillain alueilla melko suoraviivaista. Vanha Donbasin rintamalinja oli vuosien aikana linnoitettu ja suhteellisen staattinen. Sen sijaan raja-alueilta alkaneet hyökkäykset olivat vaikeammin kartoitettavia, koska venäläiset kolonnat etenivät nopeasti teitä pitkin ilman, että ne välttämättä todella hallitsivat ympäröivää maastoa.
Vuonna 2026 ongelma on entistä vaikeampi. Harmaa vyöhyke voi laajentua, droonit voivat hallita aluetta ilman pysyvää jalkaväkiläsnäoloa, ja molemmat osapuolet voivat vaikuttaa alueelle, jota kumpikaan ei fyysisesti hallitse. Siksi kartat eivät ole vain teknisiä tuotteita, vaan poliittisia ja operatiivisia väitteitä.
Ukrainalle tämä on kaksiteräinen tilanne. Avoimiin lähteisiin perustuva kartoitus auttaa torjumaan Venäjän propagandaa, mutta samalla se paljastaa sodan epävarmuuden. Täsmällinen tilannekuva vaatii geopaikannusta, ajallista varmistusta, lähdekritiikkiä ja ymmärrystä siitä, mitä “hallinta”, “kiistanalainen alue” ja “eteneminen” käytännössä tarkoittavat.
Droonit merellä: Yhdysvaltain laivasto testaa samaa murrosta, jonka Ukraina osoitti käytännössä
Defense One raportoi, että Yhdysvaltain laivasto käytti drooneja eläkkeelle jääneen sotalaivan upottamiseen SINKEX-harjoituksessa. Tällä on suuri merkitys, koska kokeilu ei ollut vain tekninen näyttö, vaan osa laivaston hankinta- ja taistelutapojen kehittämistä.
Ukraina on jo Mustallamerellä osoittanut, että miehittämättömät pinta-alukset voivat muuttaa merisodankäynnin kustannussuhdetta. Halpa, vaikeasti havaittava ja riskittömästi menetettävä järjestelmä voi pakottaa kalliin sota-aluksen vetäytymään, muuttamaan reittejä tai käyttämään merkittäviä resursseja lähitorjuntaan. Yhdysvaltain laivaston testit osoittavat, että myös suuret merivallat ottavat tämän kehityksen vakavasti.
War on the Rocksin Richard Dunleyn “A Sea Control Revolution?” -nosto täydentää kuvaa. Dunleyn mukaan valtiot kohtelevat talousvyöhykkeitään yhä enemmän suvereenina alueena, vaikka laivastoja ei ole alun perin rakennettu puolustamaan näin laajoja merialueita. Tämä on keskeinen havainto myös Itämeren kannalta. Merialueiden hallinta ei tarkoita vain avomeritaistelua, vaan kaapeleita, satamia, talousvyöhykkeitä, energiainfrastruktuuria, meridroonien torjuntaa ja valvontaa.
Tappavat autonomiset aseet: sääntely etenee hitaammin kuin teknologia
FIIA uutiskirje nostaa esiin Katja Creutzin analyysin tappavien autonomisten asejärjestelmien sääntelymahdollisuuksista. YK pääsihteeri António Guterres on vaatinut oikeudellisesti sitovaa sopimusta vuoteen 2026 mennessä. Useimmat valtiot kannattavat jonkinlaista sääntelyä, mutta suurvallat ovat varovaisia sitovien rajoitusten suhteen.
Esillä on kaksitasoinen malli. Sen mukaan kiellettäisiin järjestelmät, joita ei voida käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti. Muita autonomisia asejärjestelmiä puolestaan säädeltäisiin niin, että ihmisen osallistuminen päätöksentekoon säilyisi.
Tämä on välttämätön mutta vaikea kompromissi. Täyskielto voi olla suurvalloille poliittisesti ja sotilaallisesti mahdoton, mutta sääntelyn puute voi johtaa tilanteeseen, jossa tappavaa voimaa käyttävät järjestelmät leviävät nopeasti ilman riittävää vastuuketjua. Tuore 42 valtion aloite neuvottelujen käynnistämiseksi viittaa siihen, että sääntelyyn on poliittista halua, mutta ratkaiseva kysymys on, suostuvatko teknologisesti johtavat valtiot rajoittamaan omaa toimintavapauttaan.
Kiina, mineraalit ja sääntelyvalta
War on the Rocksin May 28 -koosteessa Kiina näkyy usean eri teeman kautta. Audrye Wongin ja Ryan Fedasiukin artikkeli Kiinan tekoälyn hallintamallista nostaa esiin ajatuksen, että Peking ei kilpaile vain tekoälyteknologialla vaan myös sääntelyvallalla. Jos Kiina kykenee määrittämään normit, standardit ja hallintamallit, se voi vaikuttaa siihen, millä ehdoilla muut valtiot ja yritykset joutuvat toimimaan.
Ahmad Syarifin artikkeli Indonesian mineraalitoimitusketjuista tuo saman logiikan raaka-aineisiin. Indonesia kielsi nikkelimalmin viennin vahvistaakseen omaa teollista kapasiteettiaan, mutta War on the Rocksin mukaan suuri osa syntyneestä tuotantokapasiteetista on kiinalaisomisteista, kiinalaisrahoitteista ja Pekingiin kytkeytynyttä. Tämä on klassinen kontrollin muoto ilman muodollista omistusta koko valtion tasolla: maa voi omistaa resurssit, mutta arvoketju, rahoitus, jalostus ja vientikanavat voivat silti olla toisen vallan ohjauksessa.
Tämä on strategisesti tärkeää, koska droonit, akut, ohjukset, sähköautot, sensorit ja puolustusteknologia tarvitsevat mineraaleja ja jalostuskapasiteettia. Se, joka hallitsee toimitusketjun pullonkauloja, voi vaikuttaa myös sotilaalliseen tuotantoon.
Pohjois-Korea ja Venäjä: kumppanuus ei ole enää tilapäinen poikkeama
War on the Rocks nostaa esiin myös Pohjois-Korean jälleenyhdistämisstrategian ja Venäjä-suhteen. Hyunseung Leen artikkeli käsittelee Pohjois-Korean perustuslaillisia muutoksia ja sitä, mitä ne todella viestivät. Choong-Koo Leen analyysi puolestaan tarkastelee Pohjois-Korean ja Venäjän sotakumppanuutta.
Kokonaiskuva on, että Pjongjangin ja Moskovan suhde on muuttunut tilapäisestä transaktiosta pysyvämmäksi strategiseksi järjestelyksi. Venäjä tarvitsee ampumatarvikkeita, työvoimaa, poliittista tukea ja vaihtoehtoisia kanavia länsipaineen kiertämiseen. Pohjois-Korea puolestaan saa rahaa, teknologiaa, kansainvälistä painoarvoa ja kokemusta siitä, miten sen järjestelmät toimivat todellisessa sodassa.
Tämä kytkee Korean niemimaan entistä suoremmin Euroopan sotaan. Pohjois-Korea ei ole vain alueellinen uhka Etelä-Korealle ja Japanille, vaan osa laajempaa Venäjän, Kiinan, Iranin ja muiden lännen haastajien verkostoa. Se ei välttämättä ole muodollinen liittouma, mutta se toimii käytännössä kriisien toisiaan vahvistavana rakenteena.
Avaruus, rautatiet ja kaksikäyttöteknologiat
War on the Rocks nostaa esiin useita teemoja, jotka näyttävät ensi silmäyksellä erillisiltä mutta kuuluvat samaan kokonaisuuteen.
Avaruusylivoimaa käsittelevä artikkeli korostaa, ettei Yhdysvaltojen avaruusstrategia voi rakentua yksin. Avaruusjärjestelmät ovat yhä tärkeämpiä tiedustelulle, viestinnälle, navigoinnille ja ohjusvaroitukselle, mutta samalla ne ovat haavoittuvia ja riippuvaisia liittolaisista, maa-asemista, napa-alueiden yhteyksistä ja kaupallisista toimijoista.
Ukrainan rautateitä käsittelevä nosto muistuttaa, että kulutussota kulkee raiteilla. Molemmat osapuolet ymmärtävät rautateiden merkityksen huollolle, joukkojen siirroille ja ampumatarvikkeiden kuljetuksille. Tästä seuraa, että rautateistä tulee väistämättä iskujen, sabotaasin ja tiedustelun kohde.
Synteettistä biologiaa, drooneja ja tekoälyä käsittelevä kokonaisuus nostaa esiin kaksikäyttöteknologian uuden riskitason. Kun tekoälyagentti voi periaatteessa suunnitella, tilata ja automatisoida biologisia tai teknisiä prosesseja pilvilaboratorioiden avulla, perinteinen vientivalvonta ja turvallisuusseuranta eivät enää riitä. Sama teknologia, joka voi tuottaa lääketieteellisiä tai teollisia läpimurtoja, voi väärissä käsissä tuottaa myös uusia uhkia.
Kokonaisarvio
Tämän tilannekuvan tärkein johtopäätös on, että turvallisuusympäristön painopiste on siirtymässä alustoista järjestelmiin.
Hormuzissa ratkaisee, kuka pystyy yhdistämään merivoiman, pakotteet, vakuutukset, energiahuollon ja alueelliset kumppanit toimivaksi kokonaisuudeksi.
Ukrainassa ratkaisee, kuka hallitsee paremmin satelliittiyhteydet, droonit, rintamakuvan, elektronisen sodankäynnin ja kuljetusverkot.
Merellä ratkaisee, kuka kykenee puolustamaan laajoja talousvyöhykkeitä, kaapeleita, satamia ja energiainfrastruktuuria miehittämättömien järjestelmien aikakaudella.
Aasiassa ratkaisee, kuka hallitsee sääntelyä, mineraaleja, datavirtoja ja alueellisia kumppanuuksia.
Teknologisesti ratkaisee, kuka ehtii ensin rakentaa toimivat pelisäännöt autonomisille aseille, tekoälylle, avaruusjärjestelmille ja kaksikäyttöteknologioille.
Vuoden 2026 turvallisuusympäristö ei siis ole vain sarja erillisiä kriisejä. Se on verkottunut järjestelmäkamppailu, jossa merireitit, energiavirrat, droonit, tekoäly, satelliitit, mineraalit, rautatiet ja poliittinen kestävyys vaikuttavat samaan kokonaisuuteen. Voittaja ei ole välttämättä se, jolla on yksi paras asejärjestelmä, vaan se, joka pystyy pitämään koko järjestelmänsä toimintakykyisenä pidempään kuin vastustaja.
Lähteet
Lawrence Freedman / Comment is Freed – Stolen Revolution – 28.5.2026
https://samf.substack.com/p/stolen-revolution
Michael Feller / Geopolitical Dispatch – The sincerest form of flattery – 28.5.2026
https://www.geopoliticaldispatch.com/p/the-sincerest-form-of-flattery
Justin James McShane / GeopoliticsUnplugged – Trump Threatens to “Blow Up” Oman Over Hormuz Control; More Sanctions Levied | Rapid Read 28 May 2026 – 28.5.2026
https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/trump-threatens-to-blow-up-oman-over
Mona Yacoubian ja Will Todman / CSIS Middle East Program – How Arab Gulf States View the Emerging Iran Deal – 28.5.2026
CSIS Middle East Notes and Comment -uutiskirje
Defense Priorities / Foreign Affairs – Trump’s least bad option in Iran – 28.5.2026
https://www.foreignaffairs.com/iran/trumps-least-bad-option-iran
Ukraine Decoded – The Rise and Fall of Pavlo Lazarenko – 28.5.2026
https://ukrainedecoded.substack.com/p/the-rise-and-fall-of-pavlo-lazarenko
War Mapper – Why the Russian MoD map is wrong – 28.5.2026
https://warmapper.substack.com/p/why-the-russian-mod-map-is-wrong
Giorgi Revishvili / Russia Analyzed – General Biletskyi’s Strategic Assessment of Russia-Ukraine War – 28.5.2026
https://russiaanalyzed.substack.com/p/general-biletskyis-strategic-assessment-767
Katja Creutz / FIIA – Can regulation of lethal autonomous weapons be achieved? – 28.5.2026
https://www.fiia.fi/
Lauren C. Williams / Defense One – Navy used drones to sink a retired warship – 28.5.2026
https://www.defenseone.com/defense-systems/2026/05/navy-used-drones-sink-retired-warship/413818/
War on the Rocks – WOTR Daily Newsletter: May 28 – 28.5.2026
Sisältää viitteet muun muassa merialueiden hallintaan, Pohjois-Korean jälleenyhdistämisstrategiaan, Kiinan mineraaliverkostoihin, avaruusylivoimaan, Ukrainan rautateihin sekä synteettisen biologian, droonien ja tekoälyn kaksikäyttöriskeihin.