Viimeaikaiset analyysit ja sotapelit viittaavat huolestuttavaan muutokseen ilmasodankäynnin voimasuhteissa. WION Newsin tuore artikkeli nostaa esille hypoteettisen, mutta realistisen skenaarion: voiko Venezuelan 1 000 iranilaisvalmisteista itsemurhadroonia voittaa Yhdysvaltain huippumodernin F-35-hävittäjälaivueen? Vastaus on yllättävä ja se paljastaa nykyaikaisen sodankäynnin taloudellisen ja taktisen akileen kantapään.
Kun ajattelemme ilmasotaa, kuvittelemme usein huippunopeita hävittäjiä ja tarkkoja ohjuksia. Kuitenkin tuore raportti Venezuelan "haamulaivastosta" (Ghost Fleet) osoittaa, että sodankäynnin tulevaisuus ei välttämättä ole korkeammassa teknologiassa, vaan raa'assa määrässä ja taloudellisessa kestävyydessä.1. Taloudellinen itsemurha: Matematiikka ei ole puolellamme
Yksi merkittävimmistä artikkeleissa esiin nousseista seikoista on ns. "matematiikkaongelma". Venezuelan käyttämä ANSU-200 (iranilaisen Shahed-droonin klooni) maksaa arviolta 20 000 dollaria. Sitä vastoin F-35-hävittäjän käyttämä AIM-120 AMRAAM -ohjus maksaa noin 1,2 miljoonaa dollaria.
Tämä luo kestämättömän yhtälön. Jos F-35 ampuu alas yhden halvan droonin, hyökkääjä "voittaa" taloudellisesti yli miljoona dollaria. Jos vastassa on tuhannen droonin parvi, puolustaja joutuu käyttämään miljardeja dollareita ammuksiin torjuakseen uhan, joka maksoi hyökkääjälle vain murto-osan. Tämä on taloudellista sodankäyntiä puhtaimmillaan: ilmavoimat eivät välttämättä tuhoudu taistelussa, vaan ne ajautuvat vararikkoon.2. "IKEA-malli" ja logistinen näkymättömyys
Toinen merkittävä muutos on tapa, jolla näitä aseita hankitaan. Raportti kuvaa Venezuelan käyttävän "IKEA-mallia". Valmiiden aseiden sijaan maahan tuodaan laatikoittain moottoreita ja hiilikuitulevyjä, jotka tullissa näyttävät siviiliajoneuvojen varaosilta. Nämä kootaan paikallisissa tehtaissa (kuten EANSA Maracayssa) toimintavalmiiksi drooneiksi.
Tämä tekee tiedustelusta painajaista. Satelliitit eivät voi laskea kiitoradalla olevia koneita, sillä "autonosien" varasto voi muuttua 1 000 droonin hyökkäysvoimaksi viikoissa.3. Teknologian sokeat pisteet: Tutkat ja ammuskapasiteetti
F-35 on suunniteltu laatua, ei määrää varten. Sen häiveominaisuudet (Stealth Mode) tarkoittavat, että se kantaa sisäisesti vain neljää ilmataisteluohjusta. Jos vastassa on 50 droonin aalto, pilotti voi pudottaa neljä ensimmäistä sekunneissa, mutta sen jälkeen kone on aseeton ja loput 46 droonia pääsevät läpi.
Lisäksi huipputeknologia voi kääntyä itseään vastaan. Modernit tutkat on viritetty havaitsemaan nopeita metallisia kohteita. Hidas, muovista ja hiilikuidusta tehty drooni voi näyttää tutkassa rekalta moottoritiellä tai lintuparvelta, jolloin järjestelmät saattavat suodattaa sen pois "häiriönä". Kun pilotti vihdoin näkee parven silmillään, on usein jo liian myöhäistä.4. Strateginen muutos: Tukikohdat ovat uusi etulinja
Drooniparvien tavoite ei ole taistella hävittäjiä vastaan ilmassa, vaan tuhota ne maassa. Strategia keskittyy kiitoratojen ja polttoainevarastojen tuhoamiseen. F-35 ei voi nousta ilmaan kraatterin täyttämältä kiitoradalta.
Lisäksi droonit voivat hyödyntää ns. "loitering"-taktiikkaa. Hävittäjän polttoaine riittää vain pariksi tunniksi, kun taas drooni voi kiertää aluetta vuorokauden ympäri. Parvi voi yksinkertaisesti odottaa taistelualueen ulkopuolella, kunnes hävittäjien on pakko palata tankkaamaan, ja iskeä silloin.Yhteenveto: Uusi aikakausi on jo täällä
Tämä analyysi osoittaa, että ilmasodankäynti on murroksessa. Vaikka Yhdysvallat kehittää vastatoimia, kuten suuritehoisia mikroaaltoaseita (esim. THOR), ne ovat vielä kokeellisia ja lyhyen kantaman ratkaisuja.
Lyhyellä aikavälillä halvat drooniparvet tarjoavat pienemmille valtioille "köyhän miehen ilmavoimat", jotka voivat haastaa maailman kehittyneimmät armeijat. Se pakottaa suurvallat miettimään uudelleen, kannattaako jokaista uhkaa vastaan käyttää miljoonien dollarien ohjuksia, vai onko määrä sittenkin laatua tärkeämpi ominaisuus nykysodankäynnissä.
