Rauhanhankkeet ja geopoliittinen asetelma
Yhdysvaltain ja Ukrainan valtuuskunnat kokoontuivat joulukuun lopussa Floridaan käymään yksityiskohtaisia neuvotteluja 20-kohtaisesta raukakehyksestä, johon liittyy sekä turvallisuustakuita että sodanjälkeisen taloudellisen jälleenrakennuksen järjestelyjä. Keskusteluissa käsiteltiin muun muassa Venäjän miehittämän Zaporizzjan ydinvoimalan tilannetta, turvallisuustakuita Ukrainan ja lännen välillä sekä mahdollista kansanäänestystä Ukrainan tulevasta rauhansopimuksesta.
Donald Trumpin, Volodymyr Zelenskyin ja eurooppalaisten johtajien väliset yhteydet ovat luoneet useita rinnakkaisia asiakirjoja: erillisiä turvallisuustakuita Yhdysvaltain ja Ukrainan välillä sekä laajemman järjestelyn, johon EU ja NATO-maat kytkeytyvät. Samalla Trumpin ja Vladimir Putinin keskustelut ovat nostaneet esiin Venäjän pyrkimyksen sitoa mahdollinen rauhansopimus laajempiin vaatimuksiin Naton laajentumisen pysäyttämisestä ja liittokunnan paluusta aiemmille rajoille, mikä on jyrkässä ristiriidassa lännen lähtökohtien kanssa.
Venäjän sotilaalliset tavoitteet ja todellinen etenemistahti
Venäjän asevoimien komentajat esittelivät joulukuun lopussa Putinille kunnianhimoisen tavoitteen valloittaa täysimääräisesti Luhanskin, Donetskin, Zaporizzjan ja Hersonin alueet, jotka Moskova on yksipuolisesti liittänyt itseensä. ISW:n analyysin mukaan Venäjän tämänhetkisellä etenemisnopeudella – keskimäärin arviolta 14,4 neliökilometriä päivässä – tavoitteen saavuttaminen kestäisi vähintään vuoteen 2029 saakka, eikä arvio edes kata suurten jokien ja kaupunkien (kuten Dnipron, Zaporizzjan ja Hersonin) ylittämisen ja valtaamisen lisähaasteita.
Erityisen paljastavaa on, että eräs venäläinen prikaatinkomentaja raportoi ”edistyksestä” enintään yhden kilometrin verran 24 päivän aikana, mikä kuvastaa hyökkäysoperaatioiden kuluttavaa ja hitaan kulumissodan luonnetta. Venäjän johto pyrkii esittämään tämän marginaalisen maastovoiton strategisena läpimurtona, mikä kertoo enemmän informaatio-operaatioista kuin tosiasiallisesta sotilaallisesta ylivoimasta.
Kognitiivinen sodankäynti ja lippuseremoniat
Venäjä on viime kuukausina kehittänyt järjestelmällistä kognitiivisen sodankäynnin kampanjaa, jonka keskeisenä elementtinä ovat tarkoin lavastetut lipunnostovideot kiistanalaisilla tai vain osittain hallituilla alueilla. Näissä videoissa pienet venäläisosastot pystyttävät Venäjän lippuja esimerkiksi Myrnohradissa, Rodynskessa ja Huljajpolessa, vaikka avoimet lähteet osoittavat Ukrainan joukkojen yhä toimivan näillä alueilla ja taistelukosketuksen jatkuvan.
Lipunnosto yhdistetään Kremlin, puolustusministeriön ja kenttäkomentajien julkilausumiin ”kaupunkien vapauttamisesta”, ja materiaalista tuotetaan visuaalisesti viimeisteltyä sisältöä kotimaiselle ja ulkomaiselle yleisölle. Tavoitteena on luoda mielikuva Ukrainan puolustuslinjojen romahtamisesta ja vahvistaa venäläisyleisölle narratiivia väistämättömästä voitosta, vaikka maastossa saavutetut tulokset ovat rajallisia ja usein vain tilapäisten tunkeutumisoperaatioiden seurausta.
Rintamatilanne: Donetsk, Huljajpole ja Kupjansk
Donetskin suunnalla Kreml väittää edenneensä ratkaisevasti ns. ”linnoitevöyhykkeeseen”, joka muodostuu neljästä vahvasti linnoitetusta kaupungista ja on ollut Ukrainan puolustuksen selkäranka Donetskin oblastissa vuodesta 2022 lähtien. Venäläiset komentajat puhuvat nopeasti etenevästä hyökkäyksestä, hallinnasta ”yli puolessa” Kostjantynivkan rakennuksista sekä suorasta etenemisestä kohti Slovjanskia, mutta riippumaton geopaikannettu näyttö kertoo Venäjän kontrollin olevan vain murto-osa näistä väitteistä.
Huljajpolen ympäristössä venäläisjoukot ovat ISW:n mukaan läsnä noin hieman yli puolessa taajaman alueesta, mutta Ukrainan eteläisen operatiivisen komentosuunnan mukaan ukrainalaiset pitävät edelleen merkittäviä puolustusasemia ylivoimaista vihollisvoimaa vastaan. Tämä kuvastaa sotateknistä asetelmaa, jossa Venäjä käyttää massaa – tykistöä, miehitettyjä joukkoja ja drooneja – pakottaakseen Ukrainan puolustuksen asteittaiseen vetäytymiseen, ilman että se kykenisi suorittamaan klassista mekanisoitua läpimurtoa.
Kupjanskin alueella tilanne on kääntynyt useassa vaiheessa Ukrainan eduksi, mikä heijastaa Ukrainan parantunutta kykyä yhdistää tiedusteludata, droonitoiminta ja maajoukkojen vastahyökkäykset. Joulukuun puolivälin jälkeen geopaikannettu video osoittaa Ukrainan joukkojen edenneen keskiseen Kupjanskiin ja vapauttaneen kokonaan Uvilei-mikrorajonin, minkä arvioidaan vaikeuttavan ratkaisevasti venäläisten puolustusta kaupungin eteläosissa.
Sotilaallinen strategia ja liittoumatason turvallisuus
ISW:n analyysin mukaan Venäjän sodankäynnin ytimessä yhdistyvät pitkän kulutussodan logiikka, painotus raskaaseen tulenkäyttöön sekä informaatioympäristön hallinta, joiden kautta Moskova pyrkii pakottamaan Ukrainan ja sen länsimaiset tukijat poliittisiin myönnytyksiin. Venäjän kyvyttömyys saavuttaa syviä operatiivisia läpimurtoja – esimerkiksi suurten kaupunkikeskusten nopeaa saarrostusta ja valtausta – on johtanut siihen, että poliittinen painopiste siirtyy yhä enemmän neuvottelupöytään ja psykologiseen paineeseen.
Lännen kannalta keskeinen strateginen kysymys on, pystyykö NATO ja EU ylläpitämään riittävän tason sotilaallisessa tuessa, jotta Ukraina voi jatkossakin toteuttaa rajoitettuja vastahyökkäyksiä ja kuluttaa Venäjän hyökkäysvoimaa nopeammin kuin tämä kykenee sitä uusiutuvalla ase- ja miehistöresursseilla korvaamaan. Samaan aikaan Venäjän vaatimukset Naton laajentumisen peruuttamisesta ja ns. puskurivyöhykkeiden luomisesta Ukrainan rajamaakuntiin osoittavat, että Moskova pyrkii neuvotteluratkaisulla paitsi alueellisiin, myös koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria koskeviin muutoksiin.
