Yhdysvaltain merellinen ydinpelote, Ruotsin ilmavoimien seuraava hävittäjä ja EU:n uudet puolustusteknologiat piirtävät yhdessä kuvan turvallisuusympäristöstä, jossa suurvaltakilpailu, ydinaseiden rooli ja droonisodankäynti kietoutuvat yhteen. Samalla Euroopan sotilasliitot ja kumppanuudet joutuvat päivittämään doktriinejaan vastaamaan nopeasti kehittyviä uhkakuvia – aina Itämereltä Mustanmeren ja Tyynenmeren suuntaan.
Yhdysvaltojen uusi niin sanottu Trump-luokan “taistelulaiva” on noussut kiistan keskiöön suunnitelmista varustaa se uusilla mereltä laukaistavilla ydinkärkisillä risteilyohjuksilla (SLCM-N), joita ajavat presidentti Donald Trumpin hallinnon kovemman pelotteen kannattajat. Andrew C. Weber, entinen Pentagonin joukkotuhoaseista vastannut apulaisministeri, argumentoi Defense Onen kommentaarissa, että uuden merellisen ydinohjuksen tuotanto heikentäisi Yhdysvaltojen turvallisuutta lisäämällä eskalaatioriskiä ja hajauttamalla rajallisia resursseja jo olemassa olevista järjestelmistä.
Weberin keskeinen kritiikki kohdistuu siihen, että ydinaseistetut risteilyohjukset hämärtävät rajan tavanomaisten ja ydinaseiden välillä, mikä voi kriisitilanteessa vaikeuttaa vastapuolen arvioita ja lisätä “laukaise tai häviä” -paineita. Hänen mukaansa mereltä laukaistavat ydinristeilyohjukset ovat erityisen ongelmallisia, koska ne muistuttavat ulkoisesti konventionaalisia ohjuksia ja voivat siten johtaa väärintulkintoihin ja hallitsemattomaan eskalaatioon jo varhaisessa vaiheessa.
Taustalla on myös laajempi strateginen kiista siitä, tarvitaanko uusia taktisen tason ydinjärjestelmiä vastaamaan Venäjän ja Kiinan alueellisiin haasteisiin vai heikentävätkö ne pikemminkin Naton “laadukasta pelotetta”, joka nojaa strategisiin triadin järjestelmiin, B61‑ydinpommeihin ja liittouman yhteiseen komentorakenteeseen. Weber varoittaa, että merellinen SLCM-N voisi houkutella vastustajia hajauttamaan omaa pelotettaan ja panostamaan liikkuviin, vaikeammin havaittaviin järjestelmiin, mikä tekisi asevalvonnasta ja kriisinhallinnasta entistä vaikeampaa.
Ruotsin seuraava hävittäjä ja Gripenin vastadrone-rooli
Ruotsin ilmavoimien komentaja kuvaa Defense Newsin haastattelussa vuotta 2026 “päätösten vuodeksi”, jolloin maalla on ratkaistava tie eteenpäin seuraavan sukupolven hävittäjäohjelmassa. Ruotsilla on käytössään moderni JAS 39 Gripen E/F -kalusto, jonka kykyjä, erityisesti elektronista sodankäyntiä (EW) ja vastadronetoimintaa, kehitetään jatkuvasti, mutta samaan aikaan Stolkin mukaan on pidettävä auki optiot sekä kansalliselle seuraajalle että mahdolliselle osallistumiselle suurempiin kansainvälisiin ohjelmiin.
Haastattelussa painotetaan, että Gripen E:n yksi vahvuus on sen kyky operoida hajautetusti pieniltä maantietukikohdilta ja verkottua osaksi laajaa sensorikenttää, mukaan lukien passiiviset sensorit ja miehittämättömät järjestelmät. Tämä tekee siitä luontevan alustan vastadrone‑kyvyille: Gripen voi toimia “taivasportaalina”, joka yhdistää maanpinnan ilmapuolustusjärjestelmät, tutkat ja droonintorjuntajärjestelmät yhdeksi, reaaliaikaiseksi tilannekuvaksi ja käyttää suurtehoista elektronista häirintää vihollisen UAV-parvia vastaan.
Ruotsin liittyminen Natoon on muuttanut kontekstia: ilmavoimien on kyettävä liittouman yhteistoimintaan, mutta samalla varmistettava, että Gripen ja mahdollinen seuraava hävittäjä tukevat pohjoisen NATO‑alueen erityistarpeita, kuten pitkien etäisyyksien, arktisten olosuhteiden ja voimakkaan venäläisen ilmatorjunnan huomioimista. Komentaja korostaa, että seuraavan sukupolven koneessa on ajateltava “järjestelmä järjestelmien joukossa” -logiikkaa: hävittäjä toimii yhä enemmän solmukohtana miehitettyjen ja miehittämättömien järjestelmien, datalinkkien ja tilannekuvajärjestelmien verkossa, ei pelkästään itsenäisenä hävittäjänä.
EU:n puolustuksen T&K 2026: hypersonic‑puolustus ja tuleva taistelupanssarivaunu
EU:n uusi “flagship defence R&D” -paketti vuodelle 2026 osoittaa, että unioni pyrkii systemaattisesti kuroimaan umpeen teknologista etumatkaa hypersonic‑aseiden torjunnassa, seuraavan sukupolven taistelupanssarivaunuissa ja droonisodankäynnissä. Defense Newsin ja Finovistan mukaan ohjelman kokonaistaso on noin miljardin euron luokkaa, ja sen puitteissa käynnistetään useita johtavia hankkeita, joista osa on luokiteltuja, mutta joiden painopisteiksi mainitaan hypersonic‑puolustus, tulevaisuuden “European Main Ground Combat System” -ratkaisut sekä integroitu ilmatorjunta ja droonipuolustus.
Hypersonic‑puolustuksen osalta EU pyrkii kehittämään sekä varhaisen varoituksen sensoreita että uusia interceptori‑ ja soft‑kill‑ratkaisuja, jotka kykenevät reagoimaan lyhyisiin varoitusaikoihin ja kompleksisiin lentoratoihin. Maan taistelukentällä taas tulevan taistelupanssarivaunun kehitystyö kytketään tiiviisti miehittämättömiin järjestelmiin ja tekoälyyn: tankin nähdään toimivan verkottuneena solmuna, joka ohjaa ja suojaa drooneja, käyttää kehittyneitä aktiivisuojajärjestelmiä (active protection systems, APS) ja operoi rinnakkain automaattisten miehistönkuljetus- ja tulitukialustojen kanssa.
EU:n ohjelmassa näkyy myös tarve parantaa ilmatorjuntaa ja vastadrone‑kykyjä keskikorkeuksien alla, mihin useat jäsenmaat ovat reagoineet kahdella satsauksella: hankkimalla nopeasti käyttöön otettavia järjestelmiä, kuten Rheinmetallin Skyranger‑järjestelmiä, sekä sijoittamalla pitkän aikavälin T&K-rahaa integroituihin sensoriverkkoihin ja automaattiseen tulenjohtoon. Tämä heijastaa Ukrainan sodan oppia: halpojen, massoittain käytettävien droonien torjunta edellyttää kustannustehokkaita, skaalautuvia ratkaisuja, joissa yhdistyvät tykistö, suunta-energia, häirintä ja tekoälypohjainen kohteiden tunnistus.
Droonisodankäynti, laivasto ja “Golden Dome”
Droonisodankäynnin kiihtyminen näkyy myös Atlantin molemmin puolin: Ukrainan “Sub Sea Baby” -alusdroonin ensimmäinen dokumentoitu hyökkäys venäläistä Kilo-luokan sukellusvenettä vastaan symboloi, kuinka halvat, etäohjattavat järjestelmät voivat uhata korkean arvon merikohteita. Defense Newsin mukaan videomateriaali, joka on julkaistu Ukrainan viralliseen viestintään kytkeytyvällä sivustolla, osoittaa alusdroonin iskun tallentuneen venäläiseltä valvontakameralta, mikä korostaa kyvykkyyden psykologista ja informaatiosodankäynnillistä ulottuvuutta.
Yhdysvaltain merivoimat puolestaan on testannut LUCAS-itsemurhadroonin laukaisua mereltä, littoral combat ship USS Santa Barbaran kannelta, mikä heijastaa pyrkimystä integroida laivastoon uusia pitkän kantaman, suhteellisen edullisia “one-way attack” -järjestelmiä. Samanaikaisesti Pentagonin vastadrone-tehtäväjoukko (Joint Interagency Task Force 401) rakentaa Golden Dome -nimistä konseptia, joka pyrkii yhdistämään eri puolustushaarojen ja virastojen datan suurten UAV‑järjestelmien torjuntaan; tavoitteena on luoda Yhdysvaltojen sisäinen “Iron Dome” -tyyppinen arkkitehtuuri nimenomaan miehittämättömiä uhkia vastaan.
Euroopassa vastaavaa suuntausta edustaa esimerkiksi Alankomaiden päätös hankkia Skyranger‑ilmatorjuntatykkiin perustuvia liikkuvia ja kiinteitä kokonaisuuksia alle miljardin euron sopimuksella, mikä tarjoaa NATO‑liittokunnalle konkreettisen lisän matalalla lentävien droonien ja risteilyohjusten torjuntaan. Näiden ratkaisujen ytimessä on ajatus kerrostetusta ilmapuolustuksesta (layered air defence), jossa pitkiä kantamia hoidetaan ohjuksilla, keskikerrosta tykillä ja lyhyitä etäisyyksiä elektronisella häirinnällä ja suunta‑energialla – kaikki kytkettyinä yhteiseen, dataa jakavaan verkkoon.
Geopolitiikka ja sodan kuva: Ukraina, Saksa ja 2026
War on the Rocksin podcasteissa ja artikkeleissa korostuu, että vuoden 2025 lopussa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu ilman lähiajan loppua, mikä pitää Euroopan puolustuskysymykset korkealla politiikan agendalla. Analyytikot, kuten Dara Massicot ja Michael Kofman, näkevät rintamatilanteen vakaana mutta kuluttavana, jossa kumpikin osapuoli etsii tapoja hyökätä syvemmälle toistensa logistiikkaan pitkän kantaman iskuilla ja droonisodankäynnillä.
Saksan puolustuspolitiikassa uusi askel asevelvollisuuden suuntaan ja laajempi “Zeitenwende”-keskustelu heijastavat sitä, että Euroopan suurimmat taloudet joutuvat tekemään pitkäjänteisiä päätöksiä joukkojen koosta, kaluston modernisaatiosta ja roolista Naton sisällä. Tämä kytkeytyy myös EU:n T&K-ohjelmaan: hypersonic‑puolustuksen ja tulevan taistelupanssarivaunun kaltaiset hankkeet nähdään keinona sekä vahvistaa omaa teollista perustaa että syventää transatlanttista yhteensopivuutta.
War on the Rocksin keskustelu “alialiarvostetuista globaaleista riskeistä 2026” muistuttaa, että Ukrainan lisäksi on huomioitava myös lähi-idän jännitteet, Taiwanin salmen tilanne ja teknologinen kilpailu tekoälyssä ja kvanttilaskennassa, jotka voivat muuttaa sotilaallista tasapainoa nopeasti ja ennakoimattomasti. Samalla joulun aikaiset historialliset kertomukset – kuten 1914:n joulurauha ja Bastognen “NUTS!” – nousevat War on the Rocksin teksteissä muistutukseksi siitä, että sodan inhimillinen ulottuvuus ja johtamisen moraaliset dilemmat pysyvät ajankohtaisina teknologisesta kehityksestä huolimatta.
Lähteet
War on the Rocks: WOTR Daily Newsletter, December 24–26, 2025 (mm. Ukraina-analyysit, Saksan asevelvollisuuskeskustelu, globaalit riskit 2026, historialliset sotajutut).
Defense One Alert: “Trump’s new ‘battleship’ should not carry nukes” – Andrew C. Weber.
Defense News Unmanned Report: “Swedish air chief talks next-gen warplane, Gripen’s anti-drone role”; “EU flagship defense R&D in 2026 covers hypersonic defense, future tank”; artikkeleita Ukrainan alusdroonista, Alankomaiden Skyranger-hankinnasta ja Golden Dome -konseptista.
Taustamateriaali ydinkalustosta ja risteilyohjuksista.
