Johdanto
Iranin sisäisen järjestelmäkriisin merkit ja samanaikaisesti kiihtyvä alueellinen voimankäyttö muodostavat Lähi-idän turvallisuusympäristöön kokonaisuuden, jossa sisäinen epävakaus ei alenna sotilaallista riskitasoa, vaan pikemminkin kannustaa hallintoa ulkoiseen eskalaatioon. Samanaikaisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu kuluttavana, tykistö- ja droonivetoisena kampanjana, jossa rintamalinjat liikkuvat vain marginaalisesti, mutta tappiot ja materiaalinkulutus pysyvät korkeina.
Nämä kehityskulut kietoutuvat toisiinsa asejärjestelmäyhteistyön, miehittämättömien järjestelmien leviämisen sekä länsimaiden resurssi- ja tuotantopaineiden kautta.
1. Iranin sisäisen epävakauden indikaattorit ja turvallisuusulottuvuus
Institute for the Study of War (ISW) ja sen kumppani Critical Threats Project (CTP) luonnehtivat Iranin poliittista järjestelmää hauraasti vakautuneeksi: muodollinen valtion kontrolli säilyy, mutta sen alla kytee laaja-alainen tyytymättömyys ja institutionaalinen jännite, joka voi purkautua nopeasti ja arvaamattomasti.
Keskeiset epävakausindikaattorit ovat:
Toistuvat protestiaallot eri väestöryhmissä, mukaan lukien taloudelliset mielenilmaukset, etnisten vähemmistöjen protestit ja naisliikkeen aktivoituminen.
Pitkittynyt talouskriisi, korkea inflaatio ja työttömyys, jotka heikentävät järjestelmän legitimiteettiä erityisesti nuorison ja kaupunkikeskiluokan keskuudessa.
Vallan sisäinen fragmentoituminen, jossa turvallisuusorganisaatiot (IRGC, Basij, tavanomainen armeija) ja poliittiset fraktiot kilpailevat vaikutusvallasta, lisäten koordinaatio- ja lojaliteettiongelmien riskiä kriisitilanteessa.
ISW arvioi, että Iranin johdon ensisijainen tavoite on järjestelmän säilyminen. Tämä heijastuu sekä sisäisen repression kiristymisenä että ulkoisen käyttäytymisen koventumisena. Sisäisen legitimiteetin heikkeneminen nostaa niin sanotun vastarinta-akselin – Iranin tukemien aseellisten toimijoiden verkoston – keskeiseksi ideologiseksi ja propagandistiseksi välineeksi.
ISW:n analyysi korostaa, että sisäinen hauraus ei vähennä Iranin halua tai kykyä käyttää väkivaltaa ulospäin. Päinvastoin se voi lisätä eskalaatiopainetta tilanteissa, joissa johto pyrkii kompensoimaan sisäistä heikkoutta ulkoisella voimannäytöllä ja kovan retoriikan avulla.
2. Iranin ulkoinen toiminta: proxy-verkosto ja eskalaatioportaat
ISW:n Iran-päivitys 29. tammikuuta 2026 kuvaa laajaa ja useilla rintamilla toimivaa proxy-verkostoa, jonka avulla Teheran pyrkii vaikuttamaan alueelliseen voimatasapainoon ja länsimaiden toimintavapauteen.
Raportin mukaan Iranin liittoutuneet toimijat ovat viime aikoina:
Jatkaneet Irakin ja Syyrian alueilla hyökkäyksiä Yhdysvaltain joukkoja ja tukikohtia vastaan miehittämättömillä ilma-aluksilla ja ohjuksilla.
Ylläpitäneet Jemenissä uhkaa Punaisenmeren meriliikenteelle pitkän kantaman drooneilla ja ohjusjärjestelmillä, pakottaen länsimaat vahvistamaan merivoimiaan ja ilmapuolustusta.
Testanneet Libanonissa eskalaation ja de-eskalaation rajoja Hizbollahin kautta, samalla kun Iran hyödyntää tilannetta omien alueellisten tavoitteidensa edistämiseen.
ISW arvioi Iranin hyödyntävän proxy-verkostoaan kontrolloidun eskalaation välineenä: tarkoituksena on aiheuttaa vastapuolelle kustannuksia ja poliittista painetta ilman suoraa, Irania itseään kuluttavaa täysimittaista sotaa. Tämä esikalibroitu epäsuora sodankäynti sisältää kuitenkin jatkuvan virhearvioiden riskin, erityisesti silloin, kun iskujen vaikutukset ylittävät osapuolten ennakko-odotukset.
3. Venäjän hyökkäyskampanja Ukrainassa: kulutussodan logiikka
ISW:n Venäjän hyökkäyskampanjaa koskeva arvio 29. tammikuuta 2026 kuvaa sotaa, jossa Venäjä jatkaa hyökkäyksiä useilla rintamalohkoilla, mutta saavuttaa vain rajallista alueellista edistystä suurin tappioin.
Keskeiset operatiiviset piirteet ovat:
Aaltohyökkäysten käyttö, jossa heikommin koulutettuja joukkoja käytetään kuluttamaan Ukrainan puolustusta, samalla kun paremmin varustettuja yksiköitä pyritään säästämään.
Tykistön ja miehittämättömien järjestelmien keskeinen rooli: lennokit paikantavat kohteita ja ohjaavat tulenkäyttöä, jonka toteuttavat tykistö, raketinheittimet ja ohjukset.
Ukrainan puolustuksen nojaaminen linnoitettuihin asemiin, liikkuvaan pienyksikkötoimintaan sekä länsimaiseen ilmapuolustus- ja vastatykistöteknologiaan, joiden saatavuus on ratkaisevaa sodan jatkon kannalta.
Venäjän strateginen tavoite on kuluttaa Ukrainan henkilöstöä, länsimaista tukea ja poliittista tahtoa pitkän sodan keinoin. Tämä näkyy hyökkäysten jatkamisena myös tilanteissa, joissa paikallinen sotilaallinen hyöty on rajallinen, mutta kuluttava vaikutus arvioidaan strategisesti merkittäväksi.
4. Iran–Venäjä-akseli: drooniteknologia ja kerrannaisvaikutukset
Iranin sisäistä epävakautta ja Ukrainan sotaa yhdistää Iranin ja Venäjän syvenevä sotilastekninen yhteistyö. ISW on dokumentoinut Iranin toimittaneen Venäjälle miehittämättömiä iskujärjestelmiä ja teknistä tukea, joita Venäjä on käyttänyt Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan.
Tällä on kolme keskeistä seurausta:
Teknologinen palautesilmukka: Iran saa Ukrainan rintamakokemuksen kautta suoraa palautetta järjestelmiensä suorituskyvystä.
Sanktioiden kiertopaine: Kaksoiskäyttöteknologian valvonta vaikeutuu, kun samat komponenttiketjut palvelevat useita konfliktialueita.
Strateginen sidonnaisuus: Molemminpuolinen riippuvuus voi vaikuttaa päätöksentekoon myös muilla alueilla, erityisesti Lähi-idässä ja Euroopan turvallisuuskysymyksissä.
5. Paine sotilasliitoille ja alueellisille järjestelyille
Venäjän hyökkäyssota ja Iranin proxy-toiminta asettavat samanaikaisia vaatimuksia länsimaiden sotilaallisille resursseille. ISW:n analyysit korostavat, että Ukrainan tukeminen ja Lähi-idän eskalaation hillitseminen kuormittavat samoja puolustusteollisia ja poliittisia kapasiteetteja.
Tämä lisää painetta puolustustuotannon tehostamiseen ja priorisointiin, jotta useiden kriisien yhtäaikaisuus ei johda kriittiseen ammus- ja järjestelmävajeeseen.
6. Epäsuora sodankäynti ja kulutussodan paluu
Iranin proxy-strategia ja Venäjän kulutussota edustavat nykyaikaisen sodankäynnin kahta rinnakkaista mallia. Molemmissa teknologia – erityisesti miehittämättömät järjestelmät ja elektroninen sodankäynti – on keskeisessä roolissa, mutta lopputuloksen ratkaisee edelleen poliittinen tahto ja kyky ylläpitää pitkää konfliktia.
Yhteenveto
ISW:n analyysit piirtävät kuvan turvallisuusympäristöstä, jossa sisäinen epävakaus ei vähennä sotilaallista riskinottoa, vaan voi päinvastoin lisätä sitä. Iranin proxy-verkoston laajeneminen ja Venäjän kulutussota haastavat länsimaiden ja liittoumien kyvyn hallita samanaikaisia kriisejä ilman resurssien kriittistä ylikuormitusta.
Ratkaisevaa ei ole pelkästään sotateknologinen kehitys, vaan strateginen päätöksenteko ja kyky priorisoida rajallisia resursseja useilla turvallisuusakselilla samanaikaisesti.
Lähteet
Institute for the Study of War / Critical Threats Project. Indicators of Iranian Regime Instability. ISW, päivittyvä analyysi, 2026.
Institute for the Study of War / Critical Threats Project. Iran Update, January 29, 2026. ISW, 29.1.2026.
Institute for the Study of War. Russian Offensive Campaign Assessment, January 29, 2026. ISW, 29.1.2026.
