Tammikuu 2026 paljastaa kolme kriittistä kehityssuuntaa, jotka muokkaavat sotilasstrategioita ja kansainvälisiä suhteita:
-
Ukrainan kehittämät puolustustaktiikat, joita ohjaavat droonien integraatio ja tehokkuusperiaatteet;
-
Venäjän jatkuvat hyökkäysoperaatiot, joiden edistys on rajallista mutta tappiot kasvavat; sekä
-
Iranin nopeasti syvenevä sisäinen kriisi, jossa repressiivinen digitaalinen valvonta, kybersodankäynnin laajeneminen ja ydinaseisiin liittyvät riskit kietoutuvat toisiinsa.
Ukrainan ”Rope-a-Dope”-puolustus: systemaattinen tappioiden minimointi
Ukrainan puolustusstrategia kääntää perinteisen sotilasopin sisäänpäin. Kuten Wes O’Donnell (entinen 101. maahanlaskudivisioonan jalkaväkisotilas ja nykyinen sotateknologian analyytikko) dokumentoi tammikuussa 2026, Ukraina on omaksunut niin sanotun rope-a-dope-taktiikan – nimetty Muhammad Alin legendaarisen vuoden 1974 Rumble in the Jungle -ottelun mukaan George Foremania vastaan.
Strategian ydin on seuraava: Ukrainan joukot pitävät tarkoituksellisesti kevyesti miehitettyjä etulinjoja, antavat venäläisten hyökkäysosastojen (tyypillisesti 50–60 miehen vahvuiset laskuvarjojoukot) vallata ne ja vetäytyvät välittömästi ennen suoraa sitoutumista. Kun venäläiset miehittävät aseman, Ukrainan tiedustelu-, valvonta- ja tiedonkeruujärjestelmät (ISR) vahvistavat vihollisen tiheyden ja sijainnin. Tämän jälkeen Ukraina käynnistää koordinoidut tulenkäytöt ennalta suunnitelluille kohdealueille käyttäen kranaatinheittimiä, putkitykistöä, pommidrooneja ja pysyvää tulivaikutusta.
Prosessi toistuu: venäläiset vahvistukset kasaantuvat, tappiot kasvavat, huolto muuttuu kestämättömäksi ja pakollinen vetäytyminen alkaa. Tämän jälkeen Ukrainan jalkaväki miehittää alueen uudelleen, palauttaa esteet ja nollaa tappioalueen seuraavaa hyökkäystä varten.
Tappioalueen arkkitehtuuri
Ukrainan tappioalueet eivät ole passiivisia maa-alueita, vaan systemaattisesti suunniteltuja tiloja, joissa puolustajan aika, geometria ja laukaisutekijät mahdollistavat maksimaalisen vaikutuksen minimaalisella henkilövoimalla. Panssariesteet, piikkilangat, betonirakenteet ja miinakentät palvelevat kahta tarkoitusta: ne hidastavat hyökkääjää ja kanavoivat sen päätösalueelle.
Hyökkääjä joutuu joko kokoamaan joukkonsa esteiden murtamiseen, hajaantumaan ja menettämään koheesion tai yrittämään kiertoa ja ajautumaan toiseen miinakenttään. Yksikään vaihtoehdoista ei ole houkutteleva, kun droonipartiot valvovat aluetta ylhäältä lähes tauotta.
Droonikerros kääntää perinteisen puolustusongelman päälaelleen. Suurimman osan modernia sotahistoriaa puolustajan haasteena oli havainto: jos näki, saattoi vaikuttaa; jos ei nähnyt, arvasi. Ukraina näkee. Droonit tarjoavat pysyvää havainnointia, nopeaa tulenkorjausta ja välitöntä taisteluvahinkojen arviointia.
Tämä ulottuu myös huoltoverkkoihin. Ukraina miinoittaa huoltoreittejä ja sijoittaa drooneja odottaviin asemiin. Näin syntyy toinen tappioalue, joka on edullisempi kuin perinteinen väijytys mutta monessa tapauksessa tehokkaampi. Tavoitteena ei ole pelkästään kuljettajien tai kuormien tuhoaminen, vaan hyökkäysosaston eristäminen, sen huollon katkaiseminen ja vastikään vallatun aseman tekeminen kestämättömäksi.
Tappioiden tehokkuus
Venäläisten suhteettoman suuret tappiot johtuvat siitä, että hyökkäykset kohdistuvat järjestelmällisesti suunniteltua verkkoa vastaan. Ukraina ei puolusta yksittäistä linjaa, vaan kokonaisuutta. Venäjä pyrkii ratkaisemaan verkon massahyökkäyksillä ja laajoilla drooni-iskuilla – tuloksena on korkea kulutus ilman ratkaisevaa edistystä.
Ukrainan puolustus ei perustu yksinomaan drooneihin tai tykistöön, vaikka ne ovat kriittisiä. Se nojaa yhdistettyjen aselajien toimintamalliin: hajautettuihin pienyksiköihin, ennalta suunniteltuihin tulenkäyttöihin, pysyvään havainnointiin ja kurinalaiseen vastatoimintaan. Kun venäläiset drooniryhmät saavuttavat tilapäisen havaintoedun, Ukraina kohdistaa niihin iskuja palauttaakseen tasapainon. Tämä on kallista, mutta vaihtoehto – vihollisen pysyvä havainnointi ja tulenkäyttö Ukrainan selustaa vastaan – on vielä kalliimpi.
Logiikka heijastaa Yhdysvaltain armeijan jalkaväen komppaniatason oppia, jota opetettiin Ukrainassa vuosina 2017–2022. Ukraina joutuu kuitenkin soveltamaan sitä poikkeuksellisen vihamielisessä valvontaympäristössä, mikä on johtanut äärimmäiseen resurssitehokkuuteen, laajaan miehittämättömien järjestelmien käyttöön ja tarkkaan päätöksentekoon siitä, milloin taistellaan ja milloin annetaan tulen hoitaa vaikutus.
Venäjän hyökkäys: rajallinen edistys, kiihtyvät tappiot
Samaan aikaan kun Ukraina kehittää puolustustaan, Venäjän hyökkäysoperaatiot ovat edenneet vain vähän. Tammikuun 11.–19. päivän välillä Venäjän joukot jatkoivat hyökkäyksiä Harkovan, Kupjanskin, Donetskin ja Zaporižžjan suunnilla ilman vahvistettuja merkittäviä maavoittoja.
Pienyksikkötaktiikat ja droonisoitu sodankäynti
Venäjän strategia nojaa yhä enemmän pienyksikköhyökkäyksiin ja maastokelpoisiin miehittämättömiin järjestelmiin. Valinta on looginen: pienet yksiköt voivat kiertää osan puolustuksista ja vaikeuttavat kohdentamista, ja robotit voivat suorittaa korkean riskin tehtäviä ilman moraaliriskejä.
Rajoitukset ovat kuitenkin merkittäviä. Pienet yksiköt eivät kykene keskittämään riittävää tulivoimaa, ja vallatun maaston pitäminen katkaisee usein yhteydet. Ne edellyttävät myös pätevää alemman tason johtamista ja luotettavaa viestintää – osa-alueita, joissa Venäjän suorituskyky on heikko. Maastorobotit puolestaan kärsivät maaston, elektronisen sodankäynnin ja yksinkertaisesti sen vuoksi, että jopa keskinkertaisesti koulutettu ukrainalainen FPV-operaattori pystyy neutraloimaan ne nopeasti.
Droonihyökkäysten intensiteetti
Maahyökkäysten rajallisen edistyksen vastapainoksi Venäjä on lisännyt pitkän kantaman droonihyökkäyksiä. Ukrainan ilmavoimien mukaan Venäjä laukaisi yöllä 10.–11. tammikuuta 154 Shahed-tyyppistä ja muuta kamikazedroonia. Presidentti Zelenskyin mukaan noin viikon aikana Venäjä käytti lähes 1 100 pitkän kantaman droonia, yli 890 liitopommia sekä yli 50 risteily- ja ballistista ohjusta, joista suurin osa kohdistui energia- ja siviili-infrastruktuuriin.
Strategia kuvastaa Venäjän todellista tilannetta: perinteinen mekanisoitu voima on heikentynyt, ja sen tilalle on noussut pitkän kantaman, droonipohjainen kulutussodankäynti, jonka tavoitteena on Ukrainan taloudellinen ja yhteiskunnallinen väsyttäminen.
Iranin kriisi: valvonta, kyberoperaatiot ja ydinriskit
Samaan aikaan Lähi-idässä Iran ajautuu sisäisen ja ulkoisen paineen kierteeseen, jossa digitaalinen valvonta, kybersodankäynti ja ydinaseisiin liittyvät riskit yhdistyvät.
Internetin sulkeminen hallintakeinona
Tammikuun 8. päivänä 2026 Iranin hallinto toteutti laajan internetin sulkemisen – laajimman ja pisimpään kestäneen maan historiassa. Toimenpide seurasi joulukuun lopun ja tammikuun puolivälin välisten laajojen mielenosoitusten aaltoa, jota kiihdyttivät erityisesti taloudelliset paineet kauppiaiden ja käsityöläisten keskuudessa.
Ensimmäisten yli sadan tunnin aikana internet-yhteyksistä toimi vain noin yksi prosentti normaalista. Hallinto käytti useita teknisiä irrotusmenetelmiä eri operaattoreiden kautta, mikä osoittaa kehittynyttä kykyä kansallisen verkkoinfrastruktuurin hallintaan.
Täydellisen katkon sijaan Iran on kuitenkin siirtynyt vaiheittaiseen palauttamiseen: ensin tekstiviestit, sitten kansalliset palvelut ja lopuksi kansainvälinen internet – mutta vain valtuutetuille käyttäjille. Järjestelmä edellyttää turvallisuusselvityksiä ja mahdollistaa yksilöiden sulkemisen viestintäpalveluiden ulkopuolelle sekä aiempaa tarkemman valvonnan.
Tämä kuvastaa hallinnon syvää epäluottamusta väestöä kohtaan. Protestiliikkeen ei uskota olevan ohi, vaan uinuvassa tilassa, joka aktivoituu heti, jos organisointivälineet palautuvat.
Kybersodankäynnin laajeneminen
Kotimaisen internetin sulkemisen ohella Iran on laajentanut ulkoisia kyberoperaatioitaan. Iranilaisten kyberryhmien aktiivisuus kasvoi merkittävästi vuoden 2023 jälkeen, ja hyökkäysten määrä on moninkertaistunut verrattuna 2020-luvun alkuun. Kohteet ovat laajentuneet Israelista Albaniaan, Bahrainiin ja Yhdysvaltoihin, ja yhteistyö eri toimijaryhmien välillä on tehostunut.
Kyberkyky ei ole Iranille pelkkä tekninen suorituskyky, vaan valtiollinen vallankäytön väline. Yhdysvalloissa harkitaan kybertoimia, joilla heikennettäisiin Iranin kykyä hallita väestöään. Vastaavasti Iranilla on kyky iskeä vastatoimina energia-, rahoitus- tai kaupallisiin verkkoinfrastruktuureihin.
Ydinaseet ja turvallisuusarkkitehtuurin mureneminen
Iran jatkaa ydinohjelmaansa huolimatta kansainvälisestä painostuksesta. IAEA:n mukaan Iranilla on merkittäviä määriä rikastettua uraania, ja merkkejä ydinkelpoisen materiaalin kehittämisestä on edelleen. Samalla Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen New START -sopimus on raukeamassa helmikuussa 2026, eikä sen jatkosta ole varmuutta.
Ydinaseiden, tekoälyn, hyökkäävien kyberjärjestelmien ja antisatelliittikykyjen yhdistelmä murentaa kylmän sodan jälkeistä turvallisuusarkkitehtuuria ja luo uusia, vaikeasti hallittavia eskalaatioriskejä.
Koordinaattien yhdistäminen: teknologia, strategia ja geopolitiikka
Tammikuun 2026 kriisit osoittavat, että sotilaallinen kilpailu yhdistää kolme toisiinsa kytkeytyvää ulottuvuutta:
-
Teknologinen integraatio – drooni- ja kyberkyvyt eivät ole erillisiä, vaan kytkeytyvät perinteisiin puolustusjärjestelmiin.
-
Tehokkuusperiaate – ratkaisevaa ei ole joukkojen määrä vaan järjestelmien suunnittelun laatu.
-
Valvonnan käyttö – digitaalinen infrastruktuuri on sekä sotilaallinen että poliittinen väline.
Johtopäätökset
Tammikuu 2026 osoittaa maailman, jossa sotilaallinen kilpailu on liittänyt uudet välineet – droonit, kyberoperaatiot ja tekoälykyvyt – vanhaan strategiseen ajatteluun. Peruslogiikka ei ole muuttunut: puolustaja pyrkii maksimoimaan vihollisen tappiot minimaalisin omat menetyksin, hyökkääjä tavoittelee maa-alueita tai poliittisia päämääriä. Uutta on digitaalinen ulottuvuus, joka läpäisee kaiken.
Ukraina on osoittanut, että järjestelmällisesti suunniteltu, yhdistetty puolustus voi kompensoida määrällisen alivoiman. Venäjä on oppinut, että massahyökkäykset eivät ratkaise verkostomaista puolustusta, ja on siirtynyt kuluttavaan droonistrategiaan. Iran puolestaan osoittaa, miten digitaalinen valvonta, kybersodankäynti ja ydinasepolitiikka voivat sulautua yhdeksi epävakaaksi kokonaisuudeksi.
Kaikki raportin väitteet perustuvat käytettyihin lähteisiin ja avoimiin lähdemateriaaleihin.
Lähteet
Wes O'Donnell, "Ukraine's 'Rope-a-Dope' Defense Makes US Army Infantrymen Smile," Eyes Only with Wes O'Donnell (Substack), 19. tammikuuta 2026.
Institute for the Study of War, "Russian Offensive Campaign Assessment, January 11, 2026," Critical Threats, 10. tammikuuta 2026, https://www.criticalthreats.org/analysis/russia-offensive-campaign-assessment-january-11-2026.
Institute for the Study of War, "Russian Offensive Campaign Assessment, January 2, 2026," Critical Threats, 2. tammikuuta 2026, https://www.criticalthreats.org/analysis/russian-offensive-campaign-assessment-january-2-2026.
Suzanne Kianpour, "Iran's latest internet blackout extends to phones and Starlink," The Conversation, 16. tammikuuta 2026, https://theconversation.com/irans-latest-internet-blackout-extends-to-phones-and-starlink-273439.
Institute for the Study of War, "Iran Update, January 17, 2026," Critical Threats, 16. tammikuuta 2026, https://www.criticalthreats.org/analysis/iran-update-january-17-2026.
Al Jazeera, "Iran, US at possible precipice of renewed conflict as protests continue," Al Jazeera, 13. tammikuuta 2026, https://www.aljazeera.com/news/2026/1/13/iran-us-at-possible-precipice-of-renewed-conflict-as-protests-continue.
Cyfirma, "Iran Cyber Warfare: Threats to Infrastructure & Commerce," Cyfirma Research, 22. toukokuuta 2025, https://www.cyfirma.com/research/iran-contributes-to-the-escalating-geo-political-threat-landscape/.
CNN, "Trump weighs potential military intervention in Iran," CNN, 11. tammikuuta 2026, https://www.cnn.com/2026/01/11/politics/trump-weighs-potential-military-intervention-in-iran.
Stimson Center, "Top Ten Global Risks for 2026," Stimson Institute, 4. tammikuuta 2026, https://www.stimson.org/2026/top-ten-global-risks-for-2026/.
Lisälähdeaineisto: War on the Rocks Daily Newsletter, 19. tammikuuta 2026; Institute for the Study of War, "Iran Update, January 14, 2026" ja "Iran Update, January 18, 2026"; International Crisis Group, "Iran in Crisis: Time for a Change from Within," 13. tammikuuta 2026.
