Iranin IRGC:n johtama shiiamilitioiden siirtäminen Syyriasta Afganistaniin, Yhdysvaltain laivaston valmisteilla olevat uudet Fighting Instructions -ohjeet sekä Trumpin hallinnon BBGX-“taistelulaivakonsepti” piirtävät kuvaa nopeasti muuttuvasta sotilaallisesta ja geopoliittisesta toimintaympäristöstä. Suurvallat etsivät samanaikaisesti uusia pelotteen muotoja ja joustavampia sotilaallisia rakenteita. Iranin, Venäjän ja Kiinan toimet eri rintamilla – Lähi-idästä Ukraina–Nato-akselille ja Taiwanin ympäristöön – kytkeytyvät yhä tiiviimmin lännen puolustuspolitiikan prioriteetteihin ja teknologisiin ratkaisuihin.
Sotateknologia ja asejärjestelmät
Yhdysvaltain merivoimien komentaja (CNO) valmistelee uusia Fighting Instructions -linjauksia, joiden tarkoituksena on ohjata laivaston operatiivista painopistettä laajenevan laivaston, kiristyvän suurvaltakilpailun ja kasvavien logististen haasteiden oloissa. Strateginen visio ajoittuu vaiheeseen, jossa laivasto pyrkii yhtä aikaa kasvattamaan aluskantaansa ja pitämään olemassa olevat yksiköt korkeassa valmiudessa tilanteessa, jossa samanaikainen pelote Kiinaa, Venäjää ja Irania vastaan edellyttää jatkuvaa läsnäoloa useilla merialueilla.
Trumpin hallinnon BBGX-ohjelmana tunnettu “battleship”-konsepti voi muodostua Yhdysvaltain historian kalleimmaksi sota-alushankkeeksi, mikäli kongressin ja analyytikoiden esiin nostamat kustannusarviot ja riskit realisoituvat. Tavoitteena on luoda erittäin raskaasti aseistettu pinta-alus, joka nojaa pitkän kantaman täsmäaseisiin ja integroituihin sensorijärjestelmiin. Kritiikki kohdistuu kuitenkin erityisesti kustannus–hyötysuhteeseen, aluksen haavoittuvuuteen pitkän kantaman ohjusympäristössä sekä siihen, onko alustyyppi linjassa hajautetun, monidomainen taistelukenttä -ajattelun kanssa.
Samaan aikaan puolustusteollisuus ja konsulttitalot korostavat niin sanottuja future-ready capabilities -ratkaisuja: tekoälyyn perustuvia kyber- ja tiedustelukykyjä, verkottuneita sensori–ampumajärjestelmäkokonaisuuksia sekä kaupallisen teknologian nopeaa sotilaallista käyttöönottoa. Näitä pidetään vastauksena Kiinan johtaman “autokratia-akselin” aiheuttamaan paineeseen erityisesti Indo–Tyynenmeren alueella. Kehitykseen kytkeytyvät myös kriittisten mineraalien saatavuus, toimitusketjujen hajauttaminen ja kyky ylläpitää korkean teknologian asejärjestelmiä pitkissä konflikteissa – oppeja, jotka ovat nousseet keskeisiksi Ukrainan sodasta.
Geopolitiikka ja kansainväliset suhteet
Allekirjoitettu mutta whistleblower-lähteiden kautta julkisuuteen tullut kirje ja sen analyysi kuvaavat IRGC:n Quds-joukkojen koordinoimaa operaatiota, jossa liittolaismilitioiden – erityisesti Liwa Fatemiyounin, Liwa Zainabiyounin ja muiden hazara-taisteluyksiköiden – komentajia ja taistelijoita siirretään Syyriasta Afganistaniin Talibanin puolustusministeriön tukikohtiin kolmessa maakunnassa. Siirtojen kerrotaan alkaneen 5. tammikuuta 2026, kulkeneen Talibanin Teheranin-suurlähetystön kautta ja olevan osa IRGC:n varautumista skenaarioihin, joissa Iranin sisäinen epävakaus tai ulkoinen sotilaallinen painostus uhkaisi suoraan järjestelmän selviytymistä.
Institute for the Study of Warin Iran-päivitys tukee käsitystä siitä, että Iran käyttää järjestelmällisesti proxy-verkostojaan strategisena puskurina ja vipuvartena. Joukkoja hajautetaan alueille, joilla ne voidaan sekä säilyttää että tarvittaessa nopeasti reaktivoida eri rintamille. Tässä logiikassa Afganistan toimii paitsi reservialueena myös yhteytenä Keski-Aasiaan sekä Pakistanin ja Persianlahden suuntaisiin reitteihin, mikä vaikeuttaa länsimaiden ja alueellisten vastapelureiden mahdollisuuksia ennakoida tai rajata IRGC:n toimintaa.
Yhdysvaltain ja sen liittolaisten strategisissa linjauksissa tämä kehitys vahvistaa kuvaa monirintamaisesta kriisistä, jossa Iranin, Venäjän ja Kiinan toimet kytkeytyvät toisiinsa: Iran Lähi-idän ja Afganistanin akselilla, Venäjä Ukrainassa ja sen lähialueilla, Kiina erityisesti Taiwanin ja laajemman Indo–Tyynenmeren ympäristössä. Tämä pakottaa Washingtonin ja sen kumppanit tarkastelemaan samanaikaisesti sekä asejärjestelmien suorituskykyä että poliittista kestävyyttä – teemoja, jotka näkyvät BBGX-keskustelussa, laivaston Fighting Instructions -päivityksessä sekä Yhdysvaltain ja Etelä-Korean liittosuhteen uudelleenkalibroinnissa.
Sotilasliitot ja turvallisuusympäristö
Yhdysvaltain ja Etelä-Korean liittosuhdetta koskeva keskustelu korostaa tarvetta päivittää puolustusyhteistyötä vastaamaan sekä Pohjois-Korean ohjus- ja ydinuhkaa että Kiinan aiheuttamaa laajempaa painetta, mukaan lukien kyber-, avaruus- ja merialueiden hallintaan liittyvät ulottuvuudet. Recalibrating U.S.–ROK Alliance -teemassa painottuvat yhteinen tilannekuva, ohjuspuolustus, yhteensopivat komentorakenteet ja kyky toimia osana Yhdysvaltain laajempia alueellisia suunnitelmia yhdessä Japanin ja Australian kanssa.
Nato–Venäjä–Ukraina-akselilla ISW:n Russian Offensive Campaign Assessment korostaa Venäjän jatkavan kuluttavaa hyökkäyssotaa, jonka tavoitteena on murtaa Ukrainan puolustuskyky asteittain samalla kun Moskova testaa lännen poliittista yhtenäisyyttä ja aseavun kestävyyttä. Tämä pakottaa Naton jäsenet arvioimaan pitkän keston tukikykyä – ammuksia, ilmatorjuntaa ja panssaroituja järjestelmiä – tilanteessa, jossa samat tuotantolinjat ovat kriittisiä myös mahdollisissa Indo–Tyynenmeren skenaarioissa.
Kiinan ja Taiwanin ympäristöä koskeva analyysi osoittaa, että Peking jatkaa niin sanottua harmaan vyöhykkeen painostusta ilmatilaloukkausten, merivoimien läsnäolon sekä taloudellisen ja informaatiovaikuttamisen keinoin. Tavoitteena on horjuttaa Taiwanin poliittista järjestelmää ja testata Yhdysvaltain sitoutumisen uskottavuutta. Tässä kehyksessä Yhdysvaltain liittosuhteet – Japani, Etelä-Korea, Australia ja Filippiinit – sekä niiden välinen teknologinen ja operatiivinen integraatio ovat keskeisiä, mikä selittää myös Indo–Tyynenmeren vahvan painotuksen Defense One -uutiskirjeissä.
Yhteenveto
Esille nousee kolme keskeistä kehityslinjaa. Ensinnäkin Iranin IRGC pyrkii turvaamaan proxy-verkostonsa ja liikkumavaransa siirtämällä joukkoja Afganistaniin ja muihin “turvavyöhykkeisiin”. Toiseksi Yhdysvallat hakee vastauksia sekä laivaston uusista Fighting Instructions -ohjeista että kalliista ja kiistanalaisista aluskonsepteista, kuten BBGX:stä. Kolmanneksi liittorakenteet – Nato, Yhdysvallat–Etelä-Korea ja Indo–Tyynenmeren kumppanuudet – joutuvat kantamaan samanaikaisesti Ukrainan, Taiwanin ja Lähi-idän konfliktiriskien painon.
Keskeinen strateginen kysymys sekä sotilasjohdolle että poliittisille päättäjille on, pystytäänkö teknologinen kehitys, teollinen kapasiteetti ja liittolaisten poliittinen tahto sovittamaan yhteen siten, että ne muodostavat uskottavan, monidomainen pelotteen ilman, että yksittäiset, poikkeuksellisen kalliit hankkeet – kuten BBGX – murentavat koko järjestelmän resilienssiä.
Lähdeluettelo
Ajmal Sohail, “Intelligence Brief – Iran’s IRGC‑Directed Redeployment of Proxy Militias to Afghanistan”, Counterintelligence & Counterterrorism, Substack, 17.1.2026.
Defense One / Thomas Novelly, “Trump’s ‘battleship’ could be most expensive US warship in history”, Defense One Alert, 16.1.2026.
Defense One / Meghann Myers, “CNO drops hints about forthcoming ‘Fighting Instructions’ strategy”, Defense One Alert, 16.1.2026.
CSIS, “Recalibrating U.S.–ROK Alliance: Strategic Priorities for 2026” (The Impossible State podcast, newsletter episode announcement), 2026.
Institute for the Study of War & Critical Threats Project, “Iran Update, January 16, 2026”.
Institute for the Study of War, “Russian Offensive Campaign Assessment, January 16, 2026”.
Institute for the Study of War, “China–Taiwan Update, January 16, 2025”.
FMSO, “Iran Praises Revolutionary Guards’ Proxy Afghan Brigade”, 26.6.2024.
Novyny Live, “US National Security Strategy — America’s priorities for 2026”, 4.12.2025.
LinkedIn (James Simons tms.), “Strategic Brief: Navigating the 2026 Global Operating Environment”, 5.1.2026.
