Etelä-Amerikan pisimmälle kehitetyn ilmatorjuntaverkoston piti olla läpäisemätön linnake. Kun Yhdysvaltojen operaatio alkoi, taivas kuitenkin pysyi hiljaisena. Uudet tiedot viittaavat siihen, että ratkaiseva isku ei tullut taivaalta, vaan bunkkerin sisältä.
Kun pöly laskeutui Yhdysvaltojen viimeisimmän operaation jälkeen Venezuelassa, sotilasasiantuntijat ympäri maailmaa kysyivät yhteen ääneen saman kysymyksen: Miksi S-300 ei laukaissut?
Venezuelalla oli paperilla hallussaan yksi maailman tiheimmistä ja edistyneimmistä ilmapuolustusjärjestelmistä. Venäläiset S-300VM "Antey-2500" -järjestelmät, Buk-M2 -patteristot ja kiinalaiset valvontatutkat olisivat teoriassa kyenneet havaitsemaan ja tuhoamaan lähestyvät uhkat satojen kilometrien päästä. Silti Yhdysvaltain joukot operoivat ilmatilassa lähes täydellisessä rauhassa.
Virallinen länsimainen narratiivi korostaa teknologista ylivoimaa – elektronista sodankäyntiä (EW) ja kyberhyökkäyksiä, jotka "sokaisivat" tutkat. Mutta Caracasin kaduilla ja sotilaslähteiden syväkurkuissa kiertää toinen, synkempi versio totuudesta: järjestelmät eivät kaatuneet, ne sammutettiin.
Troijan hevonen komentokeskuksessa
Analyytikot ovat alkaneet kiinnittää huomiota Venezuelan hallinnon omiin reaktioihin heti iskujen jälkeen. Merkittävin todiste sisäisestä petoksesta on Nicolás Maduro Guerran – presidentin pojan ja hallinnon avainhahmon – julkaisema ääniviesti, jossa hän puhui katkerasti "pettureista".
Teorian mukaan Venezuelan ilmatorjunnan lamauttaminen oli klassinen human intelligence (HUMINT) -operaatio, ei pelkkä tekninen suoritus.
Väitteiden mukaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelu tai yksityiset toimijat (kuten Erik Princen kaltaiset vaikuttajat) olivat soluttaneet tai lahjoneet ilmatorjuntajärjestelmiä vartioivat erikoisjoukkojen yksiköt. Nämä eliittisotilaat, joiden tehtävänä oli suojella maan kalleinta kalustoa, olisivatkin toimineet "kill switchinä" – ei digitaalisesti, vaan fyysisesti.
Miksi erikoisjoukot kääntyisivät omiaan vastaan?
Jos teoria pitää paikkansa, kyseessä on yksi modernin sotahistorian tehokkaimmista lahjontaoperaatioista. Motiivit ovat todennäköisesti pragmaattisia:
Lupaus turvapaikasta: Upseereille on voitu luvata syytesuojaa ja uusi elämä lännessä vastineeksi passiivisuudesta.
Taloudellinen romahdus: Venezuelan armeijan uskollisuus on rakoillut vuosia maan talouden syöksykierteen vuoksi. Dollari on vahvempi konsultti kuin ideologia.
Vakuutus: Kun vallanvaihto alkoi näyttää vääjäämättömältä, ilmapuolustuksesta vastaavat komentajat saattoivat laskea, että vastarinta johtaisi vain heidän omaan tuhoonsa.
Teknologia on vain niin vahva kuin sen käyttäjä
Tapaus on kylmäävä muistutus kaikille valtioille, jotka nojaavat raskaaseen sotilasteknologiaan. Vaikka valtio käyttäisi miljardeja dollareita venäläisiin ohjuksiin tai kiinalaisiin tutkiin, koko järjestelmä on haavoittuvainen, jos sen käyttäjä päättää olla painamatta nappia.
Elektroninen häirintä, kuten EA-18G Growler -koneiden käyttö, oli varmasti osa Yhdysvaltojen palettia. Mutta täydellinen, maanlaajuinen hiljaisuus viittaa siihen, että joku avasi oven sisältä päin. Kuten Maduro Guerra viestissään ennusti: "Historia tulee kertomaan, ketkä olivat pettureita."
Näyttää siltä, että Venezuelan taivaan valloitti raha ja petos, ei pelkkä teknologia.
Lähdeluettelo ja tausta-aineisto
Tämä artikkeli perustuu seuraaviin julkisiin tietoihin, lausuntoihin ja analyyseihin tammikuun 2026 tapahtumista:
Nicolás Maduro Guerran ääniviesti (Tammikuu 2026): Viestipalveluissa levinnyt nauhoite, jossa viitataan armeijan sisäisiin pettureihin ja salaliittoon heti operaation jälkeen.
Sotilastekniset analyysit (Janes / ISW): Raportit S-300VM- ja Buk-M2 -järjestelmien teknisestä suorituskyvystä, jotka tukevat teoriaa siitä, että pelkkä elektroninen häirintä ei riitä selittämään järjestelmien täydellistä passivoitumista ilman kineettistä tuhoamista.
Open Source Intelligence (OSINT) -havainnot: Satelliittikuvat ja maahavainnot, jotka osoittivat tutka-asemien ja ohjuslavettien olevan ehjiä, mutta passiivisia hyökkäyksen aikana.
Washington Post / Reuters (Taustoittavat artikkelit): Aiemmat raportit Yhdysvaltain tiedustelupalvelun ja yksityisten turvallisuusalan toimijoiden (kuten Erik Princen "Ya Casi Venezuela" -hanke) pyrkimyksistä vaikuttaa Venezuelan upseeristoon lahjonnan ja loikkaustarjousten kautta.
