PLA kiristää sotilaallista kuristusotettaan Taiwanista, Venäjä hiottaa droonisotaa Ukrainassa ja Iran lujittaa vallankumouskaartia sisäisen levottomuuden keskellä. Näiden kolmen rintaman kehitys muokkaa globaalin turvallisuusympäristön seuraavan vuoden riskikarttaa – erityisesti Euroopan ja Aasian merialueilla.
Kiinan ”Justice Mission 2025” – harjoituksesta käytännön blokkiskenaarioon
Joulukuun lopussa toteutettu Justice Mission 2025 -harjoitus vei Kiinan asevoimien saarronharjoittelun uudelle tasolle, simuloiden energiansaannin katkaisua ja ulkopuolisen avun torjuntaa kahdeksassa harjoitusvyöhykkeessä Taiwanin ympärillä. Harjoituksen ydin ei ollut vain symbolinen painostus, vaan monidomainen testiajo järjestelmälliselle toimintamallille, jolla Taiwan voitaisiin nopeasti eristää meritse, ilmateitse ja informaatiossa.
Kiinan merivoimien (PLAN) ja rannikkovartioston (CCG) yhteistoiminta oli keskeisessä roolissa: 14 CCG-alusta operoi lähellä Taiwania, osin vain 1–2 meripeninkulman päässä Taiwanin hallitsemista Wuqiu- ja Matsu-saarista, mikä käytännössä testaa ”lainvalvonnan” varjolla toteutettavaa merisaartoa. Rannikkovartiosto on tarkoitettu kohtaamaan erityisesti siviili- ja ei-sotilaalliset alukset, kun taas PLAN luo ulomman suoja- ja torjuntavyöhykkeen mahdollisia Yhdysvaltain ja liittolaisten joukkoja vastaan – samaa mallia on hiottu Etelä-Kiinan merellä.
Harjoituksessa keskityttiin erityisesti Taiwanin energia- ja satamainfrastruktuurin haavoittuvuuksiin: Kaohsiungin kautta kulkevat energiatuonnit nostettiin toistuvasti esiin, ja propagandassa viitattiin suoraan ”sähkön katkaisemiseen” sotilaallisen painostuksen välineenä. Laajennetut harjoitusalueet leikkasivat lähes koko Taiwaninsalmen, katkaisivat suorat yhteydet ulkosaariin ja ulottuivat osin Taiwanin aluevesille, mikä muistuttaa vuoden 2022 Pelosi-kriisin jälkeisestä eskalaatiotasosta, mutta nyt operatiivisesti tiiviimpänä saartorengasharjoituksena.
Blokki, vastatoimet ja alueellinen pelotearkkitehtuuri
Justice Mission 2025:n kokoonpano paljasti Kiinan prioriteetit tulevassa kriisissä: mukana oli ohjuksin aseistettuja H-6-pommittajia, Type 075 -maihinnousutukialus Hainan sekä Type 071 -maihinnousualus, jotka yhdessä mahdollistavat sekä amfibiset että helikopterivälitteiset ilmahyökkäykset Taiwanin itärannikolle. Tämä viittaa siihen, että saarto nähdään osana ”ketjutettua” kampanjaa, jossa yhteistulenkäyttö (joint firepower strike) lamauttaa johtamisen ja ilmapuolustuksen ennen mahdollista maihinnousuyritystä.
Harjoituksen huomionarvoinen piirre oli myös sukellusveneentorjunnan korostaminen: ainakin viisi Type 054 -fregattia ja Hainanin helikopterikyvykkyys viittaavat siihen, että Kiina pyrkii estämään Yhdysvaltain ja liittolaisten sukellusveneiden pääsyn saarrorenkaan sisäpuolelle. Tämä kertoo Pekingin tietoisuudesta länsimaisten sukellusveneiden roolista vastasaarron, täydennysreittien turvaamisen ja mereltä tapahtuvan pitkän kantaman tulenkäytön kannalta.
Poliittisessa viestinnässä harjoitus kehystettiin vastauksena Yhdysvaltojen asevienteihin, Japanin tiukempaan Taiwan-linjaan ja presidentti William Lain ”itsenäisyysmyönteisyyteen”. Kiinan propagandatuotanto – mm. saartokuvastoa, hirttosilmukkaa muistuttavia visuaaleja ja Taiwanin ”vihreään terroriin” viittaavia symboleja – pyrkii murtamaan Taiwanin siviiliväestön ja opposition tahtotilan sekä lisäämään epäluottamusta hallitusta kohtaan.
Venäjän droonisodan kehitys ja Ukrainan puolustuksen kulumissota
Vuonna 2025 Venäjä nopeutti keskimääräistä etenemistään Ukrainassa yhdistämällä uutta teknologiaa ja hyökkäystaktiikoita: ISW:n arvion mukaan Venäjä valtasi 4 831 km² Ukrainan alueita sekä vielä 473 km² aiemmin Ukrainan hallussa ollutta maata Kurskin alueelta, mikä vastaa noin 0,8 prosenttia Ukrainan pinta-alasta. Samalla tappiot pysyivät erittäin korkeina – noin 416 570 henkilötappion tasolla – mikä tarkoittaa keskimäärin 78 kaatunutta tai haavoittunutta jokaista vallattua neliökilometriä kohden.
Keskeisin operatiivinen muutos oli laajamittainen battlefield air interdiction (BAI) -kampanja droonien avulla, jossa Venäjä käytti kuituoptisella ohjauksella varustettuja UAV-järjestelmiä Ukrainan huoltoreittien ja tykistöaselmien häirintään jopa 20–60 kilometrin etäisyyksille. ”Emolaiva”-droonit (mothership drones) pidentävät FPV-kamikazedroonien toimintasädettä ja tehostavat tarkkuusiskuja, mikä vaikeuttaa Ukrainan kykyä kiistää ilmatilaa etulinjan takana erityisesti metsittyneillä alueilla, joissa tavanomaiset radio-ohjatut droonit kärsivät.
Taktisesti Venäjä siirtyi 2025 kesän jälkeen laajoista, kuluttavista jalkaväkihyökkäyksistä pieniin, infiltraatioon perustuvien iskuosastojen hyökkäyksiin, jotka pyrkivät löytämään heikot kohdat linjoista ja luomaan ”karttavoittoja” minimaalisella näkyvällä joukkokeskittymällä. Tämä on lisännyt etenemisnopeutta paikallisesti – esimerkiksi Pokrovskin suunnalla, jossa Venäjä hallitsi vuoden loppuun mennessä arviolta kaksi kolmasosaa kaupungista – mutta ei ole palauttanut laajamittaista liikkuvaa sodankäyntiä, vaan sota pysyy edelleen hitaasti etenevänä kulutussotana.
Ukrainalainen vastaiskutaktiikka ja Venäjän iskukyvyn laajentuminen
Ukraina on reagoinut käynnistämällä oman BAI-tyyppisen kampanjansa syksyllä 2025: miehittämättömien järjestelmien joukot iskivät joulukuun lopussa 25–100 kilometrin syvyydessä venäläisiin tukikohtiin, ammusrakenteisiin ja polttoainevarastoihin miehitetyillä alueilla ja Krimillä. Esimerkiksi Rovenkyn öljyvarastoon Luhanskin alueella ja Rubikon-erikoisyksikön kohteisiin Donetskin alueella kohdistetut iskut heijastavat pyrkimystä iskeä Venäjän hyökkäyslogistiikan hermopisteisiin kaukana etulinjan takana.
Venäjän kaukovaikutuskyky on kuitenkin laajentunut vielä voimakkaammin: vuonna 2025 Venäjä laukaisi yli 5 400 pitkän kantaman droonia ja yli 1 900 ohjusta Ukrainaan, mukaan lukien ennätyksellinen 810 droonin ja 13 ohjuksen yhdistelmäisku syyskuussa. Iskupaketit – joista 18 sisälsi yli 500 projektiilia – ovat kohdistuneet ennen kaikkea Ukrainan energiainfrastruktuuriin ja rautatieverkkoon, mikä on heikentänyt maan huoltovarmuutta ja siviiliyhteiskunnan resilienssiä talvikaudella.
Venäjän puolustusministeriön yritys esittää laajaa ukrainalaisdrooni-iskua presidentti Putinin residenssiä vastaan myöhään joulukuussa kärsi kuitenkin uskottavuusongelmista: virallisesti alas ammuttujen droonien lentoreitit eivät vastanneet riippumatta raportoituja havaintoja ja Smolenskin kaltaisilta alueilta puuttuivat tavanomaiset paikallistodisteet. Tämä episodi kuvastaa, miten informaatio-operaatiot ja sisäpoliittinen narratiivinrakennus kietoutuvat fyysiseen sodankäyntiin Venäjän puolella – samalla kun presidentti Putin julisti vuoden 2026 ”Kansojen yhtenäisyyden vuodeksi” korostaen kansalaiskansallista retoriikkaa, joka poikkeaa venäläisten äärinationalistien etnokeskeisestä linjasta.
Iran: sisäisen protestiaallon militarisoitu hallinta
Iranissa joulukuun lopulla alkanut protestiaalto on levinnyt vain muutamassa päivässä 17:ään maan 31 maakunnasta, CTP–ISW:n kirjaaman 31 erillisen mielenosoituksen yltäessä 12:een provinssiin. Viranomaiset ovat vastanneet kovenevin ottein: turvallisuusjoukot käyttivät elävää ammusta ainakin Fasassa (Farsin provinssi) ja Kuhdashtissa (Lorestan), ja vesitykkejä käytettiin Hamedanissa pakkasasteissa sekä Arakissa, vaikka maa kärsii akuutista vesikriisistä.
Samanaikaisesti turvallisuuskoneisto on tehostanut pidätyksiä – esimerkiksi Hamedanin alueella kurdiyhteisön jäseniä, Fasan ja Behbahanin alueella pidätettyjä sekä seitsemän Reza Pahlaviin kytkettyä henkilöä, joita syytetään aseiden salakuljetuksesta protestien militarisoimiseksi. Hallinto pyrkii myös ennaltaehkäisemään opiskelijaliikehdintää siirtämällä yliopistoja etäopetukseen ”sään vuoksi” ja puuttumalla yliopistoturvallisuusjohtoihin, vaikka opiskelijat onnistuivat osallistumaan protesteihin ainakin kymmenellä kampuksella.
Sotilaallisesti merkittävin liike on ali Khamenein tekemä IRGC:n (Vallankumouskaartin) varakomentajan vaihdos: prikaatikenraali Ahmad Vahidi nimitettiin sekä asevoimien esikunnan varapäälliköksi että IRGC:n varakomentajaksi joulukuun lopussa. Vahidi on kokenut kaartin sisäisen turvallisuuden toimija ja Yhdysvaltojen sekä EU:n pakotelistoilla muun muassa Mahsa Amini -protesteihin liittyvän tukahduttamisen vuoksi, mikä viestii, että Teheran priorisoi kovaa turvallisuusotetta ja joukon yhtenäisyyttä tilanteessa, jossa mielenosoitukset haastavat hallinnon legitimiteettiä.
Raporttien mukaan Khamenei harkitsee myös asevoimien yleisesikunnan (AFGS) ja Khatam al-Anbiya -keskuskomentokeskuksen välistä uudelleenjärjestelyä tai mahdollista uudelleenfuusiota erottamisen jälkeen vuodelta 2016. Jos sotilasjohtorakenteita yhdistetään, seurauksena olisi entistä keskitetympi ja nopeampi käskyketju sisäiseen turvallisuuteen, ohjusjoukkoihin ja alueellisiin operaatioihin, mikä voi lisätä Iranin kykyä reagoida sekä kotimaisiin levottomuuksiin että ulkoisiin kriiseihin joustavammin – mutta myös kasvattaa eskalaatioriskiä Persianlahden ympärillä.
Lähteet
Institute for the Study of War (ISW) & Critical Threats Project (CTP):
”Special Report: Surprise PRC Military Exercise Around Taiwan (Justice Mission 2025)”, 31.12.2025.
”Russian Offensive Campaign Assessment, December 31, 2025”.
”Iran Update, December 31, 2025”.
