Johdanto
Tammikuun 2026 kolmas viikko tiivistää hyvin nykyisen turvallisuusympäristön perusjännitteet: Venäjä kiristää pitkän kantaman isku- ja pelotevoimaa, Ukraina vastaa drooni‑ ja täsmäasekampanjoilla, länsi etsii uusia keinoja pakotteiden ja aseavun tehostamiseen, Iran tasapainoilee sisäisen epävakauden ja ulkoisen eskalaation välillä – ja suurvaltojen Davos‑keskusteluissa hahmottuu “kolmen vallan” neuvottelumalli, joka herättää epäluuloa Euroopassa.
Alla oleva raportti jäsentää viikon kehityskulut kolmeen alateemaan: sotateknologia ja asejärjestelmät, geopolitiikka ja kansainväliset suhteet sekä sotilasliitot ja laajempi turvallisuusympäristö. Kaikki faktaväitteet nojaavat annettuihin uutiskirjeisiin, niissä linkattuihin analyyseihin sekä avoimiin lähteisiin.
1. Sotateknologia ja asejärjestelmät
1.1 Venäjän pitkän kantaman iskukyky: Oreshnik, Iskander ja droonisota
Presidentti Volodymyr Zelenskyi käytti Davosin puheensa kovimpana ”kovan voiman” viestinä väitettä, että Venäjä tuottaa jo noin 500 hyökkäysdroonia ja ”kymmeniä” ballistisia ohjuksia päivässä. Tämä on poliittinen arvio, jota ei voi avoimista lähteistä täsmällisesti verifioida, mutta se vastaa länsianalyysien kuvaa Venäjän teollisuuden pitkäkestoisesta käänteestä sotatalouteen: droonit ja ohjukset korvaavat osin perinteistä tykistöylivoimaa.
Samaan kuvaan istuu Venäjän uuden Oreshnik‑keskipitkän kantaman ballistisen ohjuksen käyttö. Zelenskyi muistutti Davosissa, että Oreshnik-järjestelmiä on sijoitettu Valko-Venäjälle, mikä asettaa valtaosan Euroopan pääkaupungeista niiden kantaman piiriin; ohjusta käytettiin toistamiseen 9. tammikuuta Lviviin kohdistuneessa iskussa noin 60 kilometrin päässä Puolan rajasta. Reutersin mukaan useat länsianalyytikot, kuten entinen australialainen kenraalimajuri Mick Ryan, tulkitsevat Oreshnikin käytön ennen kaikkea psykologiseksi signaaliksi Yhdysvalloille ja Euroopalle: Venäjä haluaa muistuttaa, että se on edelleen ydinaseistettu suurvalta, vaikka maavoimat ovat kuluneet Ukrainassa. Ryanin mukaan kyse on ”kognitiivisesta sodankäynnistä” – mielikuvavaikuttamisesta – enemmän kuin massiivisen fyysisen tuhon välineestä.
Instituutti for the Study of War (ISW) ja sen kumppani Critical Threats Project (CTP) kuvaavat Venäjän pitkän kantaman iskukampanjaa järjestelmällisenä pyrkimyksenä lamauttaa Ukrainan energiaverkkoa ja luoda painetta neuvotteluihin. 19.–20. tammikuuta Venäjä laukaisi ISW:n mukaan yhdellä iskuaallolla 18 Iskander‑M‑ballistista ohjusta, S‑300‑ilmatorjuntaohjuksia maamaaleja vastaan, yhden Zircon‑hyperääniohjuksen, 15 Kh‑101‑risteilyohjusta sekä noin 339 droonia, joista arviolta 250 oli Shahed‑tyyppisiä iranilaisperäisiä lennokkeja. Ukrainan ilmavoimien mukaan suurin osa maaleista torjuttiin, mutta osumat energiainfrastruktuuriin katkaisivat sähköt muun muassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksen syöttöasemia palvelevista muuntajista – toistamiseen tammikuun aikana.
Samalla ISW raporton mukaan Venäjä on alkanut käyttää myös koulutuskäyttöön tarkoitettuja RM‑48U‑ilmatorjuntaohjuksia maaiskuissa, muuntamalla ne eräänlaisiksi ”ersatz‑ballistisiksi ohjuksiksi”. Tämä viittaa joko haluun hämätä Ukrainan ilmatorjuntaa uusilla lentoradoilla tai yksinkertaisesti tarvepohjaiseen improvisointiin ohjusvarastojen kuluessa.
Analyysi: Venäjä yhdistää volyymin (halvat droonit) ja pelotevaikutuksen (Oreshnik, Zircon) luodakseen jatkuvaa strategista epävarmuutta. Ryanin ja muiden havaintojen perusteella tarkoitus ei ole yksinomaan sotilaallinen vaikutus, vaan länsiyleisöön ja päättäjiin kohdistuva psykologinen paine – erityisesti keskustelussa maajoukkojen mahdollisesta lähettämisestä Ukrainaan tai Grönlantiin.
1.2 Ukrainan vastateknologia: droonit, tappovyöhykkeet ja vastaiskut
Samaan aikaan Ukraina on kehittänyt omasta miehittämättömään sodankäyntiin nojaavasta puolustuksestaan monikerroksisen järjestelmän, joka alkaa näkyä operatiivisella tasolla. ISW:n mukaan Ukrainan lennokkijoukot ovat luoneet Kupjanskin suunnalla ”tappovyöhykkeen”, joka estää Venäjän ajoneuvojen toiminnan 20–25 kilometrin säteellä etulinjasta ja rajoittaa jalkaväen etenemistä noin kilometrin päähän ukrainalaisasemista. Ukrainalaislähteiden mukaan tämä mahdollistaa 70–90 prosentin osuuden hyökkääjistä tuhoamisen ennen kuin he saavuttavat omat asemat, kun droonit valvovat ja iskevät sekä ajoneuvoihin että jalkaväkeen.
Mikäli tällainen doktriini kyetään monistamaan muihin rintamalohkoihin, Venäjän kyky toteuttaa laajamittaisia läpimurtoja heikkenee nopeasti: ajoneuvot pakotetaan pysymään kaukana ja jalkaväki joutuu liikkumaan pitkiä matkoja jalan ilman mekaanista suojaa. Tämä sopii yhteen Mick Ryanin laajempien analyysien kanssa siitä, miten halvat droonit, tykistötuli ja elektroninen sodankäynti muovaavat nykyaikaisen sodankäynnin luonnetta – tehden kalliista panssarimassoista haavoittuvia, ja korostaen hajautetun, sensoriverkottuneen puolustuksen merkitystä.
Hyökkäyskyvyssä Ukraina jatkaa syväiskuja Venäjän sotatalouteen. Kiovan itsenäisen mukaan Ukrainan drooni‑isku osui 22. tammikuuta Tamanneftegazin öljyterminaaliin Tamanin niemellä, aiheuttaen useiden polttoainesäiliöiden syttymisen ja infrastruktuurin vaurioitumisen; kyse oli jo toisesta iskusta samaa kohdetta vastaan kuukauden sisällä. Samassa yhteydessä Ukraina raportoi iskeneensä myös Venäjän ilmavalvontatutkiin Krimillä sekä sotilaskohteisiin Hersonin ja Donetskin alueilla.
Analyysi: Ukrainan sotateknologinen etu on tällä hetkellä taitava drooni‑, tykistö‑ ja tiedusteluyhdistelmä, joka kompensoi miehistö‑ ja tykistövajetta. Taktinen ”tappovyöhyke” on konkreettinen esimerkki siitä, miten länsimaiden toimittama sensori‑ ja drooniteknologia sekä kotimainen innovaatiokyky kääntyvät operatiiviseksi eduksi. Kysymys on, kyetäänkö tämä etu säilyttämään, jos Venäjän teollisuus jatkaa Tatarigami‑analyytikon mukaan puolustustuotannon maksimointia läpi vuoden 2026, myös mahdollisten neuvotteluprosessien aikana.
1.3 Merellinen pakoteoperaatio: Ranska iskee ”varjolaivastoon”
Artorias‑uutiskirje raportoi 22. tammikuuta, että Ranskan laivasto – osana monikansallista operaatiota – pysäytti ja nousi Venäjään kytkeytyneelle öljytankkerille Välimerellä epäiltynä pakoterikkomuksista ja väärän lipun käytöstä. Presidentti Emmanuel Macron kuvasi X‑palvelussa operaatiota kansainvälisen oikeuden ja Venäjää vastaan suunnattujen pakotteiden toimeenpanon osoitukseksi, ja viittasi Venäjän ”varjolaivastoon”, joka kiertää öljypakotteita ja rahoittaa sotaa Ukrainaa vastaan.
Myöhemmät uutislähteet yksilöivät aluksen Grinch‑nimiseksi tankkeriksi, joka oli lähtenyt Murmanskista ja purjehti Comorien lipun alla; alus pysäytettiin Espanjan Almerían edustalla ja se ohjattiin liittolaismaiden tuella satamaan jatkotutkintaa varten. Macronin mukaan operaatio oli ensimmäinen venäläisen tankkerin pakotepohjainen pysäytys sitten lokakuun 2025, ja Ranska aikoo jatkaa samankaltaisia toimia yhdessä kumppaneiden kanssa.
Ajankohta on merkittävä: Artorias huomauttaa, että onnistuneesta operaatiosta ilmoitettiin samana päivänä, kun Zelenskyi Davosissa vaati Eurooppaa takavarikoimaan Venäjän tankkereita, jotka rikkovat pakotteita ja kuljettavat öljyä Euroopan rannikoiden läheisyydessä. Zelenskyi kiitti Macronia operaatiosta ja totesi sen ilmentävän ”tarvittavaa päättäväisyyttä, jotta Venäjän öljy ei enää rahoita sotaa”.
Analyysi: Tankkerin pysäytys on sotateknologisesti vähäriskinen, mutta geopoliittisesti painava esimerkki ”kovan voiman” käytöstä talouspakotteiden toimeenpanossa. Se osoittaa, että merivoimia ollaan valmiita käyttämään pakotevalvonnan instrumentteina, mikä voi ajan myötä nostaa varjolaivaston toiminnan kustannuksia ja riskejä – edellyttäen, että operaatiot laajenevat ja lippuvaltioiden kanssa tehdään ennakkosopimuksia.
1.4 Kiinan drooniekosysteemi ja teknologinen riippuvuus
Suomenkielinen uutiskirje ”#177 – Kiina-imiöt” tiivistää lännen teknologisen dilemma-aseman: länsi ”tähyää nyt Kiinaan Yhdysvallat‑riskejä hajauttaakseen”, samalla kun Kiinan droonituotanto ”tasapainottelee Ukrainan ja Venäjän välissä”. Vaikka sähköpostiversiosta ei ole saatavilla koko artikkelia, jo otsikkotaso kertoo kahdesta trendistä:
Drooniekosysteemin kaksisuuntaisuus: Kiinalaiset komponentit ja kaupalliset droonit ovat sekä Ukrainan että Venäjän sotakoneistojen keskeisiä rakennuspalikoita, vaikka molemmat osapuolet pyrkivät eriasteiseen omavaraisuuteen.
Digitaalinen järjestys ja tiedonhallinta: Samaan aikaan länsi on päässyt alustavaan sopuun TikTok‑sovelluksen omistajuudesta – uutiskirjeen mukaan ”TikTok-diili saatiin vihdoin valmiiksi” – pyrkien rajaamaan kiinalaisalustojen pääsyä länsiyhteiskuntien datavirtoihin.
Analyysi: Kiinan rooli on sotateknologisesti ambivalentti: se on sekä kriittinen komponenttitoimittaja (mm. droonielektroniikka, akkuteknologia) että turvallisuusriski, joka vaatii datavetoista vastasääntelyä. Tämä jännite heijastuu sekä Ukrainan sodan droonidynamiikkaan että laajempaan teknologia‑ ja tietoturvakeskusteluun.
2. Geopolitiikka ja kansainväliset suhteet
2.1 Davos 2026: rauhasta, Grönlannista ja talousjärjestyksestä
GeopoliticsUnpluggedin Davos‑koosteet kuvaavat, miten 2026:sta muodostuu eräänlainen neuvotteluvuosi, jossa kova turvallisuus, talous ja teknologia kietoutuvat yhteen.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump määritteli Day 3 ‑puheessaan Grönlannin ”ydin kansallisen turvallisuuden intressiksi” Yhdysvalloille ja Natolle, mutta korosti, ettei turvautuisi voimaan, vaan tavoitteena olisi neuvoteltu järjestely Tanskan kanssa arktisen alueen turvaamiseksi. Samalla hän alleviivasi Yhdysvaltain johtavaa roolia tekoälyssä ja energiassa ja suhtautui kriittisesti EU:n vihreän siirtymän sääntelyyn, jonka katsottiin heikentävän liittolaisten kilpailukykyä.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz puolestaan kritisoi Euroopan unionia ”ylisääntelyn maailmanmestarina”, peräänkuulutti deregulaatiota ja pääomamarkkinauudistuksia sekä ilmoitti huippukokouksesta Italian pääministeri Giorgia Melonin kanssa deregulaation edistämiseksi. Argentiinan presidentti Javier Milei puolusti Davosissa vapaita markkinoita ja varoitti valtiontalouden kroonisen ylisääntelyn ja korruption vaikutuksista.
Analyysi: Davos‑keskustelut vahvistavat kuvaa kolmipolaarisesta maailmasta (Yhdysvallat, Kiina, laaja eurooppalainen blokki), jossa talous‑, energia‑ ja turvallisuuskysymykset neuvotellaan yhä enemmän kahden- tai kolmenvälisissä puitteissa – G7:n ja G20:n rinnalla tai ohi. Tämä näkyy myös Ukrainan sodan ympärillä viritteillä olevissa trilateraalisissa hankkeissa.
2.2 Ukrainan sota neuvottelupöydässä: Abu Dhabin trilateraalihanke
Geopolitical Dispatch raportoi, että Kremlin mukaan presidentti Vladimir Putinin tapaaminen liikemies Steve Witkoffin, Jared Kushnerin ja Valkoisen talon hankintavirkamies Josh Gruenbaumin kanssa oli ”kaikin puolin hyödyllinen”, ja että saman kolmikon on määrä johtaa Yhdysvaltain delegaatiota trilateraalisiin Ukrainan–Venäjän–Yhdysvaltain neuvotteluihin Abu Dhabissa. Dispatch kuvaa, kuinka ukrainalaisjohto suhtautuu epäluuloisesti asetelmaan, joka näyttää yhä enemmän Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseltä ”liikediililtä”, jossa Ukraina on riskissä jäädä kolmanneksi pyöräksi.
Azernewsin analyysi taustoittaa, että lähes neljä vuotta jatkunut sota on uuvuttanut molemmat osapuolet ilman, että kumpikaan kykenee sanelemaan lopputulosta: Venäjän drooni‑ ja ohjushyökkäykset energiainfrastruktuuriin, ankara talvi ja Yhdysvaltain tuen politisoituminen ovat ajaneet Ukrainan takaisin ”selviytymismoodiin”, kun prioriteetti on talven yli selviäminen, ei täydellinen territoriaalinen voitto. Samaan aikaan Moskova ei ole kyennyt merkittäviin rintamaläpimurtoihin, mutta testaa Naton hermoja muun muassa toiminnalla Puolan rajan läheisyydessä.
Analyysi: Abu Dhabin trilateraalihanke on looginen jatke Davosin viestille sodan ”järjettömyydestä” pitkän päälle, mutta se nostaa esiin kolme riskiä:
Ukrainan autonomia: jos neuvottelut henkilöityvät liiaksi Trumpin epäviralliseen ”kolmikkoon”, Ukrainan viralliset instituutiot voivat jäädä sivurooliin.
Euroopan sivuuttaminen: EU:n rooli turvallisuusarkkitehtuurin takaajana voi heiketä, jos keskeiset ratkaisut tehdään Washingtonin ja Moskovan välillä, kuten Dispatch ja Azernews vihjaavat.
Asevoimien väärä signaali: Tatarigami huomauttaa Bluesky‑kanavallaan, että Venäjällä ei ole näkyviä merkkejä puolustustuotannon hidastamisesta edes neuvottelujen edetessä; tämä viittaa enemmän operatiiviseen taukoon kuin todelliseen de‑eskalaatioon.
2.3 Lähi-idän kiristyvä paletti ja Iranin sisäinen epävakaus
CSIS:n Middle East Notes and Comment ‑uutiskirje kokoaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan avainkysymyksiä: Syyrian väliaikaishallinnon ja Syyrian demokraattisten joukkojen (SDF) kärjistyvä kiista Koillis‑Syyriassa, Saudi‑Arabian ja Arabiemiirikuntien välinen uusi särö Jemenin ja Punaisenmeren kysymyksissä sekä Iranin sisäinen levottomuus ja sen heijastumat aluepolitikkaan.
CTP‑ISW:n Iran-päivitykset ja ”Indicators of Iranian Regime Instability” -tuotelinja arvioivat, että Iranin ennennäkemättömän raju protestiaalto on lyhyellä aikavälillä pääosin tukahdutettu, mutta järjestelmä kantaa edelleen syvää epävakauspotentiaalia. 16. tammikuuta julkaistu Iran‑analyysi ennakoi, että hallinto kiristää turvallisuustoimia kahden ajankohdan ympärillä: 40 päivän suruajan päättyessä helmikuun puolivälissä sekä Nowruz‑uudenvuoden aikana maaliskuussa. Laajat internetkatkot maksavat NetBlocksin arvion mukaan noin 1,5 miljoonaa dollaria tunnissa, mikä tarkoittaisi yli miljardin dollarin taloushaittaa helmikuun puoliväliin mennessä, jos katkot jatkuisivat yhtäjaksoisesti.
Samassa analyysissä todetaan, että Iranin johto on huolissaan kurdimilitanttien toiminnasta luoteessa, mikä pakottaa siirtämään turvallisuusjoukkoja rajaturvallisuuteen protestien tukahduttamisen ohella. Reutersin mukaan Turkin tiedustelu on varoittanut Iranin vallankumouskaartia kurdisissien pyrkimyksistä ylittää raja ”viime päivinä”. Lisäksi useat raportit viittaavat siihen, että Irakin puolelta saapuneita Iranin liittolaismilitioiden taistelijoita olisi käytetty protestien tukahduttamiseen; nämä joukot saattavat olla valmiimpia käyttämään väkivaltaa, koska niiltä puuttuu paikallinen side protestoiviin yhteisöihin.
Analyysi: Iranin sisäinen painetila rajoittaa sen kykyä eskaloida laajaa avointa konfliktia, mutta lisää houkutusta käyttää epäsymmetrisiä vaikutuskeinoja – Irakin, Syyrian ja Libanonin sijaissotilaiden, kyber‑ ja informaatiosodankäynnin kautta – samalla kun rajaseutujen militarisointi ohentaa reserviä kotimaisista levottomuuksista. Tämä tukee CSIS‑asiantuntijoiden arviota Lähi-idästä ”saranakohtana”, jossa pienetkin laukaisimet voivat sysätä alueen uuteen kriisikierteeseen.
2.4 Korean niemimaa ja Kiinan historiapolitiikka Japania vastaan
ISW:n uusi Korean Peninsula Update ‑tuotelinja raportoi 22. tammikuuta, että Pohjois‑Korea on lakkauttanut historiallisesti Etelä‑Korean asioista vastanneen organisaationsa, mikä tulkitaan osaksi laajempaa strategiaa katkaista institutionaalisia siteitä Souliin ja kehystää eteläinen naapuri puhtaasti vihollisvaltiona. Samalla tarkastellaan Pohjois‑Korean sotilaallista yhteistyötä Kiinan ja Venäjän kanssa, mikä heikentää alueellisen pelotteen tasapainoa.
Samaan aikaan Kiina käyttää toisen maailmansodan muistikertomusta suoraan nykyiseen turvallisuuskeskusteluun. Artorias‑uutiskirje nostaa esiin Kiinan YK‑edustuston julkilausuman Tokion sotarikostuomioistuimen 80‑vuotispäivän kunniaksi: Kiina kuvaa oikeudenkäyntiä lopulliseksi todistukseksi Japanin militarismista ja vaatii kansainvälistä yhteisöä ”yhdessä varjelemaan” Tokion oikeudenkäynnin perintöä estääkseen Japania palaamasta ”vanhalle militarismin tielle”.
Kiinalaiset valtiomediat ja YK‑puheenvuorot yhdistävät tämän eksplisiittisesti nykyhetkeen, jossa Japanin pääministeri on viitannut mahdollisuuteen, että Kiinan voimankäyttö Taiwanissa voisi muodostaa Japanille ”selviytymistä uhkaavan tilanteen” ja siten oikeuttaa aseellisen reagoinnin. Kiina vastaa kehystämällä Japanin puolustusnormalisaation historiallisten sotarikosten jatkumona, mikä on selkeästi suunnattu rajoittamaan Tokion liikkumatilaa niin Korean niemimaan kuin Taiwanin kysymyksissä.
Analyysi: Korean niemimaa ja Japanin turvallisuuspoliittinen rooli kytkeytyvät yhä tiukemmin Kiinan historiapolitiikkaan. Pohjois‑Korean institutionaaliset muutokset ja Kiinan YK‑retoriikka yhdessä luovat kehystä, jossa sotilaalliset liittokuntasuhteet (Yhdysvallat–Japani–Etelä‑Korea) ja sisäiset muistikamppailut (Tokion oikeudenkäyntien tulkinta) vaikuttavat toisiinsa.
3. Sotilasliitot, puolustuspolitiikka ja turvallisuusympäristö
3.1 NATO, Euroopan ilmatorjunta ja arktinen käänne
Davosissa ja Abu Dhabin keskusteluissa toistuva teema on Euroopan puolustuksen riippuvuus Yhdysvalloista. Zelenskyi kritisoi puheessaan Eurooppaa ”pirstaleiseksi kaleidoskoopiksi pienistä ja keskisuurista valtioista”, jotka luottavat liikaa Naton ja Yhdysvaltojen turvatakuisiin, mutta eivät rakenna omaa uskottavaa kovaa voimaa – erityisesti ilmatorjunnan ja pitkän kantaman tulenkäytön saralla.
Euroopan parlamentin puheenvuorot ja EU‑dokumentit vahvistavat tämän: unioni on sitoutunut toimittamaan Ukrainalle miljoona tykistöammusta ja lisää ilmatorjuntajärjestelmiä, mutta toimitusvauhti ja kansalliset panokset vaihtelevat suuresti; osa jäsenmaista, ”ja kaikki tietävät mitkä”, pitää edelleen kiinni moderneista ilmatorjunta‑ ja MANPADS‑varannoistaan lähettämättä niitä Ukrainaan. Yhdysvaltain faktapapereiden mukaan Washington on toimittanut Ukrainalle muun muassa yhden Patriot‑ilmatorjuntapatterin, kahdeksan NASAMS‑järjestelmää, HAWK‑järjestelmiä, Avenger‑alustoja ja lukuisia muita ilmatorjuntakomponentteja, mikä korostaa transatlanttista epäsymmetriaa.
Geopolitical Dispatch huomauttaa, että Naton eurooppalaiset jäsenet, Mark Rutten ja Alexander Stubbin johdolla, suuntaavat nyt huomiota arktiseen turvallisuuteen – erityisesti Grönlantiin – samaan aikaan kun Itä-Eurooppa kokee jäävänsä toissijaiseksi. Tämä kääntää osan resursseista ja poliittisesta pääomasta pois Ukrainan välittömästä tukemisesta kohti pidemmän aikavälin suurvaltakamppailua arktisella alueella.
Analyysi: Euroopan turvallisuusympäristö polarisoituu kahteen akseliin: lyhyen aikavälin tarve turvata Ukrainan taivas ja energiajärjestelmä Venäjän iskuja vastaan, ja pidemmän aikavälin tarve turvata arktinen alue, merireitit ja kriittiset mineraalit. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia, mutta poliittisesti kilpailevat samoista resursseista ja huomiosta.
3.2 Venäjän miehityspolitiikka ja ukrainalaislasten siirrot
ISW:n Russian Occupation Update ‑tuotelinja tarkastelee sitä, miten Venäjä pyrkii konsolidoimaan hallintaansa miehitetyillä alueilla – hallinnollisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. ISW:n tuoreissa päivityksissä sekä järjestön X‑kanavalla on nostettu erityisesti esiin Venäjän miehityshallinnon suunnitelmat lähettää ”kymmeniä tuhansia” ukrainalaislapsia kesäleireille miehitetyille alueille ja Venäjälle kesällä 2026. ISW on aiemmin arvioinut, että tällaiset ohjelmat ovat osa laajaa yritystä rusifioida ukrainalaisia lapsia, katkaista heidän siteensä Ukrainaan ja valmistella heitä osaksi Venäjän demografista ja sotilaallista reserviä.
Vaikka tarkkoja lukuja ei ole avoimesti saatavilla, ISW korostaa, että leirit ja ”patrioottikasvatus” linkittyvät muihin pakkosiirto‑ ja passittamisohjelmiin, jotka kohdistuvat sekä lapsiin että teini-ikäisiin. Kansainvälisoikeudellisesti kysymys liittyy väitteisiin ukrainalaislasten pakkosiirroista, joita Kansainvälinen rikostuomioistuin on käsitellyt erillisissä prosesseissa.
Analyysi: Miehityspolitiikka ei rajoitu hallintorakenteisiin tai sotilaspresenssiin, vaan ulottuu sotilasliittojen näkökulmasta demografiseen ja psykologiseen ulottuvuuteen: tulevien vuosien Naton ja EU:n turvallisuuskeskusteluun kuuluu väistämättä myös kysymys siitä, miten tällaiset ”leiriohjelmat” arvotetaan osana hybridisotaa ja mahdollisia tulevia rauhanehtoja.
3.3 Länsi-Afrikan blokkijako: AES vs. ECOWAS
Artorias‑uutiskirje nostaa esiin myös Sahelin ja Länsi-Afrikan kasvavan blokkijakautuman. Beninissä on pidätetty useita Nigerin tiedustelu‑operaattoreita Cotonoussa syytettynä Beninin presidentin liikkeiden tarkkailusta. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun Niger – yhdessä Malin ja Burkina Fason kanssa – erosi ECOWAS‑järjestöstä ja muodosti Alliance of Sahel States (AES) ‑liittouman alkuvuonna 2025.
Taustalla on 7. joulukuuta 2025 epäonnistunut vallankaappausyritys Beninissä, jossa kapinalliset sotilaat hyökkäsivät presidentti Patrice Talonin ja korkeimpien sotilasjohtajien asunnoille, valtasivat väliaikaisesti valtion yleisradioyhtiön ja joutuivat sitten hallitukselle lojaalien joukkojen, Nigerian ilmavoimien ja ECOWAS‑joukkojen tukahduttamiksi. AES on sittemmin ottanut kovemman linjan ECOWAS‑maiden suuntaan; esimerkiksi nigerialaisia sotilaita kuljettanut C‑130 kone pakotettiin laskeutumaan Burkina Fasoon ja miehistö otettiin kiinni väitettynä ilmatilan loukkauksena.
Analyysi: AES‑ ja ECOWAS‑blokit muodostavat uudenlaisen sotilaspoliittisen jakolinjan, jossa sotilasjunttien hallitsemat valtiot nojaavat entistä enemmän Venäjään ja muihin ei‑länsimaisiin kumppaneihin, kun taas ECOWAS‑maat korostavat perustuslaillista järjestystä ja tekevät tiivistä yhteistyötä Ranskan ja Nigerian kanssa. Nigeriläisten agenttien toiminta Beninissä viittaa siihen, että blokkiraja ei ole vain ideologinen, vaan siihen liittyy konkreettisia tiedustelu‑ ja sabotaasioperaatioita.
3.4 Yhdysvaltain hankintauudistus ja teollinen perusta
CSIS:n Center for the Industrial Base järjestää helmikuun alussa tilaisuuden ”The FAR and Beyond: A New Era in Government Acquisition”, jossa Yhdysvaltain General Services Administrationin (GSA) hankintajohtaja Jeffrey Koses avaa meneillään olevaa liittovaltion hankintasääntelyn (Federal Acquisition Regulation, FAR) uudistusta. Tilaisuus korostaa kolmea painopistettä: hankintaosaamisen vahvistaminen, ”älykäs ja tehokas ostaminen” sekä terveet suhteet teollisuusperustaan.
Koses on vastuussa muun muassa hankintojen yhdistämisestä GSA:ssa, kaupallisten, kustannustehokkaiden ratkaisujen omaksumisesta ja strategisten puitesopimusten (kuten OASIS‑palvelualustan) kehittämisestä – kokonaismyynnin ylittäessä 22 miljardia dollaria vuodessa. Näillä uudistuksilla on suora yhteys Yhdysvaltain kykyyn vastata Ukrainan ja liittolaisten kasvaviin ase‑ ja ammustarpeisiin ilman, että teollinen perusta ylikuormittuu.
Analyysi: Yhdysvaltain hankintauudistus on sotilasliittojen kannalta keskeinen, sillä se määrittää, missä määrin Washington kykenee jatkossa tarjoamaan ”arsenaali‑demokratiaa” – nopeaa, joustavaa ja kustannustehokasta aseapua – samalla kun se rakentaa omaa varautumistaan mahdollisia Kiina‑skenaarioita varten.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Tämän viikon uutisvirta piirtää kolme toisiinsa kietoutuvaa trendiä:
Sotateknologinen eskalaatio ilman ratkaisevaa läpimurtoa.
Venäjä lisää drooni‑ ja ohjustuotantoaan, käyttää uusia ballistisia järjestelmiä (Oreshnik) ja improvisoi koulutusohjuksista maamaaliaseita, mutta jää edelleen ilman operatiivisia läpimurtoja rintamalla. Ukraina vastaa tappovyöhykkeillä, syväiskuilla Venäjän öljy‑ ja tutkainfrastruktuuriin ja säilyttää aloitekykyä tietyillä lohkoilla.
Johtopäätös: sodan luonne muistuttaa yhä enemmän kulutuskilpailua teollisesta tuotannosta, sensori‑ ja drooniverkoista sekä ilmatorjuntakapasiteetista – ei klassisesta panssarikiilojen sodasta.Neuvottelujen ja pakote‑/painostuspolitiikan rinnakkaiskulku.
Davos ja Abu Dhabi avaavat oven trilateraalisille neuvotteluille, joissa Yhdysvallat, Venäjä ja Ukraina etsivät sodan ”pysäytysratkaisua” ilman, että kumpikaan menettäisi kasvojaan. Samaan aikaan Ranska ja sen liittolaiset ottavat käyttöön uusia kovia pakoteinstrumentteja (tankkerien pysäytys), ja Ukraina jatkaa iskuja Venäjän energiainfrastruktuuriin.
Johtopäätös: mikäli neuvottelut etenevät, on todennäköistä, että sekä militaarinen paine että talouspakotteet pysyvät korkealla tasolla – ei vähene – jotta neuvotteluasemat säilyvät.Moninapaisuuden konkreettinen muotoutuminen.
Länsi-Afrikan AES‑blokki irtaantuu ECOWAS‑rakenteista, Iran tasapainottelee sisäisen epävakauden ja alueellisen vallankäytön välillä, Pohjois‑Korea ja Kiina muovaavat historiapolitiikalla tilaa omille turvallisuusintresseilleen, ja Eurooppa etsii rooliaan Yhdysvaltain ja Kiinan puristuksessa.
Johtopäätös: perinteinen kaksinapainen tai abstrakti ”moninapainen” maailma konkretisoituu käytännön kysymyksissä: kuka hallitsee arktista aluetta, kuka kontrolloi Sahelin turvallisuutta, ja kuka määrittää historiakertomuksen YK:ssa.
Kokonaisuutena viikko vahvistaa sen, että turvallisuuspolitiikan ja sotateknologian uutisvirtaa ei voi enää lukea kapeasti yksittäisten rintamalohkojen kautta. Droonien massatuotanto, tankerien pysäytykset, hankintareformit ja YK:n historiapuheenvuorot ovat kaikki saman konfliktikokonaisuuden eri ilmentymiä.
Lähdeluettelo
Uutiskirjeet ja liitetiedostot
#177 – Kiina-ilmiöt
Sähköposti, 23.1.2026Upcoming Event: A New Era in Government Acquisition
CSIS Center for the Industrial Base, 22.1.2026Artorias Daily Hotspots
Artorias, 22.1.2026WOTR Daily Newsletter: January 22
War on the Rocks, 22.1.2026DAVOS REVIEW: January 22-23, 2026
GeopoliticsUnplugged Substack, 23.1.2026Middle East Notes and Comment
CSIS Middle East Program, Mona Yacoubian, 22.1.2026Zelensky's Full Speech in Davos 2026
Researching Ukraine, Benjamin Cook, 22.1.2026And then there were three
Geopolitical Dispatch, Michael Feller, 23.1.2026
ISW/CTP-analyysit ja verkkolähteet
Russian Offensive Campaign Assessment, January 22, 2026
Institute for the Study of War / Critical Threats Project, 22.1.2026
https://www.criticalthreats.org/analysis/russian-offensive-campaign-assessment-january-22-2026Russian Occupation Update, January 22, 2026
ISW, 22.1.2026
https://understandingwar.org/research/russia-ukraine/russian-occupation-update-january-22-2026/Korean Peninsula Update, January 22, 2026
ISW China & Taiwan Team, 22.1.2026
https://understandingwar.org/research/china-taiwan/korean-peninsula-update-january-22-2026/Indicators of Iranian Regime Instability
ISW Middle East Team, 13.1.2026 (päivitetty)
https://understandingwar.org/research/middle-east/indicators-of-iranian-regime-instability/Iran Update, January 21, 2026
ISW/CTP, 22.1.2026
https://understandingwar.org/research/middle-east/iran-update-january-21-2026/
Muut verkkolähteet
Ukraine war latest: Zelensky says Russia produces 500 attack drones daily
Kyiv Independent, 22.1.2026
https://kyivindependent.com/ukraine-war-latest-update-2026-01-22/Putin sends warning to Ukraine and West with weapon not used since 2024
Reuters, 9.1.2026
https://www.reuters.com/business/aerospace-defense/putin-sends-warning-ukraine-west-with-weapon-not-used-since-2024-2026-01-09/Can Ukraine 'seize the initiative' from Russia?
Mick Ryan, ABC News Australia, 9.8.2022 (kontekstianalyysi)New Issue of the Battle of Ukraine, 22 Jan. 2026
Modern Great Game, 22.1.2026How Ukraine Has Changed the Character of War
Mick Ryan, Substack, 28.2.2025 (sotateknologinen konteksti)DAVOS REVIEW: January 22-23, 2026
GeopoliticsUnplugged, https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/davos-review-january-22-23-2026And then there were three
Geopolitical Dispatch, https://www.geopoliticaldispatch.com/p/and-then-there-were-threeFrance seizes suspected Russian 'shadow fleet' oil tanker
ABC News Australia, 23.1.2026
https://www.abc.net.au/news/2026-01-23/france-seizes-oil-tanker-that-left-russia-in-mediterranean-sea/106260102French Navy Boards Sanctioned Russian Oil Tanker
YouTube / uutisanalyysi, 22.1.2026ISW X (@TheStudyofWar)
Institute for the Study of War, 22.1.2026Attempted Coup d'État and Aftermath in Benin
African Security Analysis, 21.1.2026France Seizes Russia-Linked Oil Tanker
The Moscow Times, 22.1.2026China calls for global efforts to prevent Japan's return to militarism
CGTN, 20.1.2026DAVOS REVIEW: January 22-23, 2026
GeopoliticsUnplugged Substack, 23.1.2026, https://geopoliticsunplugged.substack.com/p/davos-review-january-22-23-2026And then there were three
Geopolitical Dispatch, 23.1.2026, https://www.geopoliticaldispatch.com/p/and-then-there-were-threeFact Sheet on U.S. Security Assistance to Ukraine
Wikimedia Commons / U.S. Government, 21.5.2023Buk M2 missile system – Ukraine Shield of Europe exhibition
Jan Helebrant, Wikimedia Commons, CC0 1.0, 18.7.2022
