Iranin sisäisen kriisin kiihtyminen, Venäjän hitaasti etenevä mutta sitkeä hyökkäyssota Ukrainassa sekä lännen reagointi uusin ase- ja voimapoliittisin avauksin muodostavat tiiviin kokonaisuuden, jossa sotateknologia, informaatiosota ja geopolitiikka ruokkivat toisiaan.
Sotateknologia ja asejärjestelmät
Iranin ja Venäjän yhteistyö pitkän kantaman drooni- ja ohjusteknologian saralla on edelleen keskeinen osa Venäjän kykyä iskeä syvälle Ukrainan energiainfrastruktuuriin, erityisesti Shahed-tyyppisillä lennokeilla ja muilla iranilaispohjaisilla järjestelmillä. Venäjän ilma‑, ohjus‑ ja droonikampanja 13.–14. tammikuuta sisälsi yli sata miehittämätöntä järjestelmää ja useita ballistisia ohjuksia, joiden torjunta sitoo merkittäviä Ukrainan ilmapuolustusresursseja ja pakottaa maan hajauttamaan kriittistä infrastruktuuriaan.
Keskustelu "uudesta salaisesta amerikkalaisesta energia-aseesta" Venezuelassa kuvaa, miten informaatio- ja psykologinen sodankäynti kiinnittyy väitettyihin ei-tappaviin tai suunnattuihin energia-aseisiin: tapaus nojaa yhden sotilaan dramaattiseen kertomukseen, jota ei ole voitu vahvistaa riippumattomasti, ja jota vakavat sotilasjulkaisut käsittelevät tiedusteluongelmana, eivät totena teknisenä läpimurtona. Tällaiset tarinat luovat silti pelotevaikutusta – ja voivat olla hyödyllisiä Yhdysvalloille osana psykologista vaikuttamista, vaikka fyysisestä asejärjestelmästä ei olisi näyttöä.
Yhdysvaltain merivoimien komentajan (CNO) huoli lentotukialus Gerald R. Fordin lähettämisestä kohti Irania korostaa, miten merivoimien näkyvän voiman projisointia punnitaan suhteessa eskalaatioriskiin ja voimavarojen kulumiseen. Ford on jo viettänyt tavanomaista pidempään aikaa eteläisen komentoalueen (SOUTHCOM) vastuulla, mikä heijastaa sekä globaalia kysyntää korkean näkyvyyden alustoille että tarvetta välttää ylivenyttämästä yhtä lippulaivajärjestelmää Iranin kiristyvän kriisin oloissa.
Venezuelan Maduron kaappaukseen liitetty "energia-ase" ja Iranin väkivaltainen protestien tukahduttaminen osoittavat myös, miten uudet ja vanhat "voiman instrumentit" – teknologia, talouspakotteet ja raakavoima – kietoutuvat yhteen: tarina futuristisesta aseesta myy, mutta käytännön vallankäyttö perustuu edelleen pääosin perinteisiin tuliaseisiin, turvallisuuselimiin ja informaatiosensuuriin.
Geopolitiikka ja kansainväliset suhteet
Venäjän hyökkäystä Ukrainassa tahdittaa nyt hitaampi etenemistahti, mikä johtuu sekä sääolosuhteiden muutoksesta että aikaisempien poliittisten määräaikojen (vuoden 2025 lopun "tavoitepäivien") umpeutumisesta. Venäjä on kyennyt lisäämään läsnäoloaan Ukrainassa vain kymmenissä neliökilometreissä tammikuun alussa, mikä viittaa siihen, että jalkaväkeen nojaava, infiltraatioon perustuva hyökkäysmalli kuluttaa joukot ja huollon raskaasti, kun sää ei enää suojaa drooneilta.
Tämän sotilaallisen jarrutuksen keskellä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov laajentaa poliittisia vaatimuksiaan viittaamalla "Novorossijaan", jonka hän määrittelee pitävän sisällään Krimin, jo liitetyt alueet sekä koko Harkovan, Dnipropetrovskin, Mykolajivin ja Odessan alueet – selvästi yli sen, mitä Yhdysvaltain 28‑kohdan rauhansuunnitelma sallisi. Moskovan viesti on, ettei se aio tyytyä edes suuripiirteisiin kompromisseihin, vaan pitää koko Kaakkois-Ukrainaa neuvottelujen lähtökohtana, samalla kun se torjuu sekä pysyvän että 60 päivän tulitauon Ukrainan vaalien mahdollistamiseksi.
Iranissa puolestaan protestien aalto on muuttunut hallinnon silmissä "sisällissodaksi": oikeusministeri Amir Hossein Rahimin mukaan kaikki 8. tammikuuta jälkeen mielenosoituksiin osallistuneet ovat osallisia "sisäiseen sotaan", ja viranomaiset ovat lopettaneet erottelun talousprotestien ja avoimen hallintovastaisen liikehdinnän välillä. Sekä BBC Persian että Amnestyn raportit viittaavat tuhansien kuolleiden ja kymmenientuhansien pidätettyjen mittaluokkaan – ja jopa hallinnon sisällä on vuodettu eriäviä kuolinuhrilukuja, mikä kertoo sisäisestä tyytymättömyydestä väkivaltaiseen linjaan.
Venäjän ja Iranin välinen strateginen kumppanuus, johon kytkeytyvät myös Venezuela ja Syyrian hallinto, rakentaa rinnakkaista blokkia, joka pyrkii purkamaan käsitystä lännen taloudellisesta ja sotilaallisesta ylivoimasta – Lavrov korostaa, ettei "kolmas osapuoli" voi muuttaa Venäjän ja Iranin suhteiden perustaa ja että Yhdysvallat on "epäluotettava" ja heikkenevä toimija. Taustalla on sekä aseyhteistyö (droonit, ohjukset) että poliittinen tuki, jota Venäjä tarjoaa Iranin protestikriisin ja Syyrian hallinnon operaatioiden keskellä.
Sotilasliitot ja turvallisuusympäristö
Venäjän hyökkäyssota laajenee "kognitiiviseksi kampanjaksi" pohjoisessa Ukrainassa: rajaseutujen pienimuotoisten iskujen ja kylien (kuten Sumyn alueen Komarivkan) väitetyn valtauksen tarkoitus on antaa kuva uudesta, laajasta hyökkäyksestä ja luoda narratiivi Ukrainan rintamien romahtamisesta, vaikka ISW:n mukaan Venäjä ei ole luonut edellytyksiä merkittävälle maahyökkäykselle Sumyn tai Harkovan suunnalla. Tavoitteena on vaikuttaa lännen poliittiseen laskelmaan – vahvistaa käsitystä Venäjän väistämättömästä voitosta ja horjuttaa tukea Ukrainalle – ilman, että resurssit riittäisivät todelliseen läpimurtoon.
NATOn itäisiä rajoja koettelee samalla Venäjän kybersodankäynti: Puola raportoi vuoden 2025 lopussa suurimmasta energiainfrastruktuuriinsa kohdistuneesta kyberhyökkäyksestä vuosiin, jonka tarkoituksena oli synnyttää sähkökatkos laaja-alaisesti. ISW tulkitsee tämän osaksi Venäjän "Phase Zero" ‑kampanjaa, jolla valmistellaan poliittisia, informatiivisia ja psykologisia olosuhteita mahdollista tulevaa sotaa Natoa vastaan – ilman, että kynnystä kollektiiviseen puolustukseen (Nato 5 artikla) vielä ylitetään.
Arktisella alueella eurooppalaiset liittolaiset lähettävät lisäjoukkoja Grönlantiin Yhdysvalloissa käydyn korkean tason keskustelun jälkeen, mikä heijastaa huolta arktisen alueen sotilaallistumisesta ja mahdollisista Venäjän ja Kiinan pitkän aikavälin pyrkimyksistä pohjoisten merireittien valvontaan. Yhdysvaltojen ja Tanskan sopimus työryhmän perustamisesta kertoo siitä, että Washington pyrkii vahvistamaan läsnäoloaan alueella, vaikka sen virallinen kanta Grönlantia koskeviin jännitteisiin ei ole kokouksen jälkeen muuttunut.
Iranin sisäinen kriisi ja kurdijärjestöjen rajat ylittävä toiminta pakottavat Teheranin jakamaan turvallisuusresurssejaan sekä protestien tukahduttamiseen että rajaturvallisuuteen, mikä voi rajata sen kykyä projisoida voimaa alueellisesti esimerkiksi Persialahdella ja Irakissa. Samaan aikaan Hizbollahin viestit Libanonissa korostavat, että liike reagoisi sotilaallisesti Yhdysvaltain tai Israelin iskuun Irania vastaan vain, jos kyse olisi "eksistentiaalisesta uhasta" Teheranin hallinnolle – signaali, joka voi rajoittaa eskalaatiota, mutta joka jättää kynnyksen tarkoituksella epämääräiseksi.
Lähdeluettelo:
**** OSINTech’s Timeline #145, 15.01.2026.eml – Kattava kooste turvallisuus- ja sotauutisista.
**** Defense One: European allies send troops to Greenland after White House meeting, Patrick Tucker, 14.1.2026.
**** Defense One: CNO: Don’t send carrier Ford toward Iran, Meghann Myers, 14.1.2026.
**** Ukraine Decoded: Putin’s Gas Princess Gets Caught Intriguing Against Zelensky, 14.1.2026.
**** Artorias Daily Hotspots, 14.1.2026 – Globaalien kriisipisteiden kooste.
**** Did a New Top Secret American Energy Weapon Really Help Capture Maduro?, 14.1.2026.
**** Critical Threats Project: Iran Update, January 14, 2026, julkaistu 13.1.2026.
**** ISW: Russian Offensive Campaign Assessment, January 14, 2026, julkaistu 13.1.2026.
**** Critical Threats: Iran Update, January 14, 2026 – Protestit ja hallinnon reaktiot.
**** ISW: Russian Offensive Campaign Assessment, January 14, 2026 – Venäjän eteneminen Ukrainassa.
