Yhdysvaltain Venezuelan-operaatio, Lähi-idän kiristyvät jännitteet ja sotateknologian kehityskulut kietoutuvat alkuvuoden 2026 keskeiseksi turvallisuustarinaksi, jossa erikoisjoukot, droonit, ohjusiskut ja energiapolitiikka limittyvät suurvaltakamppailuun.
Yhdysvaltain erikoisoperaatio Operation Absolute Resolve johti Venezuelan presidentti Nicolás Maduron pidätykseen Caracasissa 3. tammikuuta 2026. Laaja ilmakampanja lamautti maan ilmatorjuntaa, minkä jälkeen erikoisjoukot iskivät presidentin residenssiin helikoptereilla toteutetussa yöoperaatiossa. Arvioiden mukaan operaatiossa käytettiin yli 150 yhdysvaltalaista ilma-alusta, kybervaikuttamista Caracasin sähköverkkoa vastaan sekä tarkoin harjoiteltuja lähitaistelumenetelmiä. Maduro otettiin hallintaan minuuteissa. Yhdysvaltain omat tappiot jäivät lähteiden mukaan nollaan.
Trumpin hallinto kehysti iskun sekä “narkoterrorismin vastaisena operaationa” että keinona “ottaa takaisin” Venezuelan öljysektori, jonka presidentti kuvasi “Amerikan historian suurimmaksi varkaudeksi”. Hallinto lupasi avata oven yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille investoida miljardeja rappeutuneeseen infrastruktuuriin.
Venezuela hallitsee maailman suurimpiin lukeutuvia todettuja öljyvaroja (yli 300 miljardia barrelia), joista suurin osa on Orinocon vyöhykkeen erittäin raskasta öljyä. Tuotanto on kuitenkin romahtanut noin miljoonaan tynnyriin päivässä investointien puutteen, korruption, pakotteiden ja teknisen rapautumisen seurauksena. Tämä luo samanaikaisesti merkittävän mahdollisuuden sekä mittavan jälleenrakennus- ja pääomakustannuksen.
Samalla Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo Karibialla, öljyterminaalien hallinnan vaatimukset sekä uhka uusista iskuista Venezuelan sisäpiiriä ja alueen toimijoita vastaan muodostavat uudenlaisen pelote- ja pakottamisstrategian. Siinä sotilaallinen voima, talouspakotteet ja energiapolitiikka sidotaan järjestelmälliseksi painostuspaketiksi. CSIS:n analyysin mukaan yksipuolinen voimankäyttö voi kuitenkin kääntyä Yhdysvaltoja vastaan, jos liittolaisia ei sitouteta ja vastustajat pyrkivät tarkoituksellisesti sitomaan Washingtonin pitkäkestoiseen “Venezuela-suohon”.
Shahed-droonit, erikoisjoukot ja ohjuskyvykkyys
Sotateknologisesti Venezuelan operaatio vahvisti kuvaa Yhdysvalloista globaalina erikoisoperaatio- ja ISR-supervaltana, joka yhdistää kyberkyvyt, elektronisen sodankäynnin, miehitetyt ja miehittämättömät ilma-alukset sekä tarkasti ajoitetun maahanlaskun yhdeksi integroiduksi tappoketjuksi.
Uutiskirjeiden ja avoimien lähteiden perusteella suunnitteluun kuului täysimittainen harjoitusmalli Maduron turvakohteesta, laajamittainen SIGINT/IMINT-valmistelu sekä kybervaikuttaminen, jolla Caracas pimentyi. Tavoitteena oli luoda olosuhteet, joissa häive- ja elektronisen sodankäynnin kykyjä sekä matalalla lentäviä helikoptereita voitiin käyttää ilman ajoissa laukeavaa vastetta.
Laajemmassa kuvassa uutiskirjeet nostavat esiin Iranin ohjus- ja droonikapasiteetin sekä Israelin kohdennetut iskut Kermanshahiin ja Shiraziin, joiden arvioidaan kohdistuvan Iranin pitkän kantaman ohjus- ja UAV-tuotannon pullonkauloihin. Iranin ohjelmaa kuvaavat liikkuvat TEL-lavetit (Transporter Erector Launcher), syvät maanalaiset varastot ja tuotantolaitokset, mikä pakottaa Israelin yhdistämään pitkän kantaman iskut, syvän tiedustelun ja toistuvat kampanjat tuotantokyvyn lamauttamiseksi.
Samanaikaisesti “Networking the Shahed” -uutiskirje ja Rapid Read kuvaavat laajempaa murrosta: halvat, verkotetut kamikaze-droonit (Shahed-tyyppiset järjestelmät) siirtävät tulivoimaa ja tiedustelukykyä yhä lähemmäs taktista etulinjaa. Tämä muuttaa sekä ilmapuolustuksen että logistiikan peruslaskelmia Ukrainassa, Lähi-idässä ja muualla. Kehitys pakottaa Nato-maat ja kumppanit investoimaan kerrokselliseen ilmapuolustukseen, vastadrooni-järjestelmiin, EW-kyvykkyyksiin sekä hajautettuun komentorakenteeseen, jotta Shahed-luokan järjestelmät eivät lamauta kriittistä infrastruktuuria tai sotavoimia epäsuhtaisella kustannus–vaikutus-suhteella.
Geopoliittiset seuraukset: öljy, liittolaiset ja moninapaisuus
Venezuelaa koskevat arviot kehystävät Maduron kaappausta ennen kaikkea energiageopolitiikan kautta. Yhdysvallat pyrkii varmistamaan pääsyn Orinocon erittäin raskaisiin varantoihin mahdollisena “vakuutuksena” laajemmalle öljyshokille, joka voisi syntyä esimerkiksi Hormuzin salmen osittaisesta tai täydellisestä sulkeutumisesta Iran-konfliktissa.
Arvioiden mukaan Orinocon ekstraheavy-öljy edellyttää kalliita talteenottotekniikoita, kuten SAGD (Steam Assisted Gravity Drainage) ja CHOPS (Cold Heavy Oil Production with Sand). Näiden kustannukset ovat vaikeasti perusteltavissa 50–80 dollarin tynnyrihintatasolla ilman näkymää huomattavasti korkeampiin hintoihin (esim. 120–200 dollaria) laajan tarjontahäiriön seurauksena.
Rapid Read ja muut analyysit kuvaavat, miten Venezuelan operaation jälkiseuraukset heijastuvat Kiinan, Venäjän ja Iranin strategisiin laskelmiin: Pekingin energia- ja investointipositio heikkenee, Moskovan vaikutus Latinalaisessa Amerikassa kapenee ja Teheran joutuu arvioimaan uudelleen omaa haavoittuvuuttaan Yhdysvaltain ja Israelin syvälle ulottuvalle iskukyvylle.
Venezuelan tapaus toimii samalla näyttämönä moninapaisuus-keskustelulle. Osa analyytikoista tulkitsee, että Kiina ja Venäjä hyväksyvät hiljaisesti läntisen pallonpuoliskon Yhdysvaltain etupiiriksi. Toiset näkevät Washingtonin toiminnan unipolaarisena projektina, joka voi kasvattaa konfliktiriskiä muualla – erityisesti Ukrainassa ja Taiwaninsalmessa.
CSIS:n Jon Altermanin mukaan onnistuminen Venezuelassa edellyttää Yhdysvalloilta sotilaallista kykyä laajempaa kokonaisuutta: ilman kansainvälistä legitimiteettiä ja kumppaneita, jotka jakavat jälleenrakennuksen ja sisäisen turvallisuuden taakan, Yhdysvaltain vaikutusvalta voi heiketä ja vastustajilla on kannustin sitoa Washington pitkään, kuluttavaan sitoutumiseen. Tässä viitekehyksessä Gazan tulitaukoon johtanut diplomatia esitetään mallina, jossa kumppanuuksien rakentaminen laajentaa strategista liikkumatilaa, kun taas yksipuolinen voimankäyttö supistaa sitä.
Euroopan näkymä: Venäjä, Baltia ja uuden NDS:n kaari
Samaan aikaan kun Washingtonin huomio kääntyy eteläiseen pallonpuoliskoon, Euroopassa seurataan Venäjän sodankäyntiä Ukrainassa ja sen sisäisiä jälkivaikutuksia. Entisen Viron ulkomaantiedustelun apulaisjohtajan ja nykyisen Israelin-suurlähettilään Andres Vosmanin mukaan Venäjän järjestelmä kohtaa sodan päättyessä sisäisen turbulenssijakson: sadat tuhannet rintamalta palaavat miehet, aseiden leviäminen, alkoholismi ja PTSD kuormittavat valtion kapasiteettia sekä turvallisuuspalvelujen kykyä hallita yhteiskuntaa. Kremlin tiivis valvontakoneisto ja pelko kontrollin menettämisestä johtavat paikallistason kehityksen mikromanageeraukseen, mutta syviin rakenteellisiin ongelmiin – kuten rapautuneeseen terveydenhuoltoon ja radikalisoituviin veteraaniverkostoihin – ei ole selviä ratkaisuja.
War on the Rocksin ja muiden analyysien mukaan Yhdysvaltain uusi National Defense Strategy (NDS) nojaa joulukuussa julkaistuun National Security Strategyyn (NSS) sekä jo hyväksyttyyn puolustusbudjettiin. Yhdessä ne raamittavat painopisteen suurvaltakilpailun pelotteesta ja yhteisoperaatioista aina erikoisoperaatioihin Venezuelan kaltaisissa kriiseissä. NDS näyttäytyy “veturina”, joka kokoaa kansallisen turvallisuusrakenteen sotilaalliset elementit yhteen: globaali isku- ja tiedustelukyky, liittolaissuhteet sekä pitkän aikavälin investoinnit drooni-, ohjus- ja kyberkapasiteettiin.
Baltian näkökulmasta Vosmanin arviot viittaavat siihen, että vaikka Venäjä pysyy pitkään sotilaallisesti vaarallisena, sen kyky suunnata huomiota ulospäin voi heikentyä sisäisen kriisin syvetessä. Tämä saattaa tilapäisesti pienentää laajamittaisen konventionaalisen hyökkäyksen todennäköisyyttä, mutta kasvattaa epäsymmetristen keinojen, kyber- ja hybridivaikuttamisen riskiä.
Kokonaiskuva vahvistaa käsitystä, että Naton ja EU:n on samanaikaisesti ylläpidettävä korkean valmiuden etulinjaa ja panostettava kokonaisturvallisuuteen: kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen, informaatioympäristön puolustamiseen ja yhteiskunnan resilienssiin. Suurvaltakilpailu ulottuu Caracasista Odessaan ja Jemenin rannikoilta Itämerelle.
Lähteet
GeopoliticsUnplugged, “Rapid Read: Geopolitical Must-Knows for Today (5 Jan 2026)”, Substack, 5–6.1.2026.
Ajmal Sohail, “Comprehensive Assessment: Taliban Leadership Response to Maduro’s Snatching”, Counterintelligence & Counterterrorism, Substack, 6.1.2026.
David Gran & Phil Gentile, “The National Defense Strategy Is Coming—But Much Is Already Out”, The Military Reading Room, Substack, 6.1.2026.
Jon B. Alterman, “The United States Cannot Go it Alone in Venezuela”, Center for Strategic and International Studies (CSIS), 6.1.2026.
Andres Vosman, “Former Deputy Director of Estonia’s Foreign Intelligence Service Assesses Russia’s Strategic Intentions”, 6.1.2026.
“Rapid Read: After Venezuela: The Next Energy Shock May Start in Yemen; Venezuela, black gold, and the question of multipolarity; Same playbook, different target; Iran: Re-imagining Regime Change”, GeopoliticsUnplugged, Substack, 5–6.1.2026.
“Networking the Shahed – and 4 more”, Substack‑uutiskirje, 5.1.2026.
“WOTR Daily Newsletter – January 6”, War on the Rocks, 6.1.2026.
“What we know about the military operation to capture Maduro”, KUNC / NPR, 2.1.2026.
“How the US attack on Venezuela, abduction of Maduro unfolded”, Al Jazeera, 4.1.2026.
“Spies, drones and blowtorches: How the US captured Maduro”, BBC News, 3.1.2026.
“2026 United States strikes in Venezuela”, Wikipedia, päivitetty 2026.
“Inside ‘Operation Absolute Resolve,’ the U.S. Effort to Capture Maduro”, The New York Times, 3.1.2026.
“150 aircraft, cyber effects and ‘overwhelming force’: How the U.S. military captured Maduro”, Breaking Defense, 3.1.2026.
“Mapping the conflict between Israel and Iran”, Reuters Graphics, 17.6.2025.
“From coalition to confrontation: Saudi-UAE rivalry in Yemen and its regional implications”, Middle East Institute, 4.1.2026.
“Israel launches secondary strikes targeting Tabriz, Kermanshah, and Shiraz”, Intellinews, 12.6.2025.
“Yemen, UAE and the dangers of a power game in a volatile region”, TRT World, 4.1.2026.
