Kun maailman suurin sotilasvalta vetäytyy – Euroopan kiireellisin kysymys
Kylmän sodan jälkeen Euroopan puolustuspoliittista keskustelua ei ole hallinnut yksikään kysymys yhtä painavana kuin tämä:
entä jos Yhdysvallat ei enää olekaan siellä?
Kyse ei ole enää kaukaisesta skenaariosta tai akateemisesta harjoituksesta. Ajatus Yhdysvaltojen strategisesta vetäytymisestä Euroopasta on siirtynyt tutkimuspapereista poliittisten neuvottelupöytien äärelle. Washingtonin painopisteet ovat muuttumassa, ja samalla Eurooppa joutuu kohtaamaan epämiellyttävän havainnon: valmius on puutteellinen.
Kuinka pitkälle Eurooppa voi mennä ilman Yhdysvaltojen sotilaallista selkänojaa? Ja kuka kantaa vastuun, jos Yhdysvallat ei enää kanna sitä?
JEF – pohjoisen karkea mutta toimiva silta
Euroopan puolustusarkkitehtuuria tarkasteltaessa harva nostaa esiin Joint Expeditionary Forcea (JEF). Se ei ole NATO:n kaltainen raskas organisaatio eikä EU:n byrokraattinen rakenne. JEF on jotakin muuta: pieni, ketterä ja käytännönläheinen halukkaiden koalitio.
Kymmenen maata muodostaa JEF-kehyksen. Iso-Britannia johtaa, Ruotsi ja Suomi muodostavat pohjoisen selkärangan ja muut Pohjois-Euroopan valtiot täydentävät kokonaisuuden. Kun Suomi liittyi JEF:iin vuonna 2017, moni kysyi, mikä sen todellinen merkitys oli. Vastaus on sittemmin kirkastunut: JEF oli ennakointia.
JEF ei ole muodollinen puolustusliitto. Tarkemmin se on operatiivinen kehys, joka mahdollistaa nopean päätöksenteon ja joukkokokoonpanon ilman 30 jäsenen konsensusvaatimuksia. Se on tarkoitettu tilanteisiin, jotka eivät vielä ylitä Naton artikla 5:n kynnystä mutta vaativat välitöntä toimintaa.
Pohjois-Eurooppa ymmärsi tämän varhain. Itämeren kaapelivauriot, Venäjän sotilaallinen painostus ja harmaan vaiheen operaatiot nostivat JEF-maat ensimmäisinä liikkeelle. Yhteinen harjoittelu, keskinäinen luottamus ja uhkakuvan samankaltaisuus loivat toimivan kokonaisuuden.
Miljardin – tai biljoonan – dollarin kysymys: voiko Eurooppa seistä ilman Yhdysvaltoja?
Skenaario, joka vaivaa EU:n puolustusanalyytikoita: entä jos Yhdysvallat ei tulekaan?
Kyse ei ole vain rahasta, vaikka Yhdysvallat kattaa noin 70 prosenttia Naton puolustusmenoista. Todellinen ongelma on kyvykkyyksissä.
Yhdysvallat tuo mukanaan strategisen tiedustelun, satelliittivalvonnan, globaalin logistiikan, pitkän kantaman ilmaiskut, ydinpelotteen ja järjestelmät, joita Euroopalla ei ole täysimääräisesti eikä nopeasti korvattavissa.
Arviot ovat yksiselitteisiä: Yhdysvaltojen sotilaallisen panoksen korvaaminen vaatisi pitkällä aikavälillä noin biljoonan dollarin investoinnit. Lyhyellä aikavälillä tämä tarkoittaisi noin 250 miljardia euroa vuodessa ja noin 300 000 lisäsotilasta.
Eurooppa on vauras, mutta ei rajattomasti – eikä ennen kaikkea nopeasti.
JEF ei riitä – mutta voiko se olla alku?
Voiko JEF toimia uuden eurooppalaisen puolustusliiton ytimenä?
Vastaus on kaksijakoinen.
JEF ei yksin riitä. Se on maantieteellisesti rajattu ja keskittyy Pohjois-Eurooppaan. Välimeri, Mustameri ja Etelä-Eurooppa jäisivät sen ulkopuolelle. Resurssit eivät kata koko mannerta ilman merkittäviä lisäpanostuksia.
Mutta JEF on jotakin, mitä Euroopan puolustusrakenteista usein puuttuu: toimiva malli. Se osoittaa, että pieni, samanmielinen joukko voi tehdä päätöksiä nopeasti ja toimia ilman raskasta byrokratiaa. Se, mikä NATO:ssa vie viikkoja, voidaan JEF:ssä ratkaista tunneissa.
Tässä mielessä JEF voi toimia koealustana – pohjoisena ytimenä laajemmalle järjestelylle.
Neljä mahdollista tulevaisuuden polkua
Kun hahmotellaan NATO:a ilman Yhdysvaltoja, esiin nousee neljä realistista vaihtoehtoa:
1. Eurooppalainen NATO
NATO säilyy, mutta Yhdysvallat jää poliittiseksi kumppaniksi. Eurooppalaiset ottavat komentorakenteen haltuunsa, ja Ranska sekä Britannia tarjoavat ydinpelotteen. Rakennetta ei pureta, vaan omistussuhde muuttuu.
2. JEF+
JEF laajenee. Mukaan liittyy uusia halukkaita, kuten Puola, Saksa tai Ranska. Malli on nopea mutta alueellisesti rajattu, eikä kata koko Eurooppaa.
3. EU-pohjainen puolustusliitto
Täysin uusi rakenne, joka yhdistää JEF:n ketteryyden, EU:n taloudellisen voiman ja poliittisen kehyksen. Hidas mutta kattava.
4. Mosaiikkimalli
Useita alueellisia ryhmiä: JEF pohjoisessa, itäinen sivusta omanaan, Välimeri erikseen. Epäyhtenäinen mutta mahdollisesti poliittisesti realistisin.
Suomi etulinjassa – kohde ja kulmakivi
Suomi on tässä kehikossa poikkeuksellisessa asemassa.
Liittyminen JEF:iin vuonna 2017 merkitsi käytännössä sitä, että kriisitilanteessa Suomi ei odota, vaan toimii. NATO-jäsenyys vuonna 2023 syvensi tätä asemaa entisestään.
Jos Eurooppa joutuu rakentamaan puolustuksensa uudelleen ilman Yhdysvaltoja, Suomi on väistämättä keskeinen toimija: Venäjän rajanaapuri, Itämeren solmukohta ja sotilaallisesti vakavasti otettava valtio.
Mutta yksin emme riitä.
Loppusanat: kriisi mahdollisuutena
Yhdysvaltojen vetäytyminen – osittainen tai täydellinen – olisi Euroopalle vakava kriisi. Mutta kriisit pakottavat muutokseen.
JEF osoittaa, että eurooppalainen sotilaallinen yhteistyö on mahdollista ilman Washingtonia. Se ei ole täydellinen, mutta se toimii.
Se voi olla alku jollekin uudelle. Ei täydelliselle, mutta riittävälle. Järjestelmälle, joka seisoo omilla jaloillaan.
Se vaatisi rahaa, politiikkaa ja ennen kaikkea strategista kypsymistä.
Mutta se olisi mahdollista.
Ja ehkä silloin Eurooppa huomaisi, ettei se ollut avuton – vain tottunut nojautumaan muihin.
LÄHDEVIITTAUKSET
International Institute for Strategic Studies (IISS): "Defending Europe Without the United States: Costs and Consequences" (2025). Raportti käsittelee estimaattia puolustusmenoista ilman Yhdysvaltoja.
Bruegel (Euroopan ajatushautomo): "Defending Europe without the US: first estimates of what is needed". Analyyttinen tutkimus Euroopan puolustuskyvykkyyksien rakentamisesta.
Finnish Ministry of Defence (Suomen Puolustusministeriö): Suomen virallinen tieto JEF-yhteistyön alkamisesta (2017) ja roolin kehityksestä.
Finnish Defence Forces (Suomen Puolustusvoimat): Operatiiviset johtopäätökset JEF-harjoituksista ja Itämeren turvallisuudesta.
Finnish Institute of International Affairs (FIIA): "The Joint Expeditionary Force in Northern Europe" – akateeminen analyysi JEF:n merkityksestä pohjoiseurooppalaisessa turvallisuusympäristössä.
State Council of Finland (Valtioneuvosto): Puolustusministeri Hakkanen: "Vahvistamme JEF:n roolia Pohjois-Euroopan puolustuksessa" (2025). Poliittinen kannanotto JEF-yhteistyön merkityksestä.
UK Defence Journal: Analyysit Britannian roolista Pohjois-Euroopan puolustuksessa JEF-yhteistyön kautta.
Foreign Affairs: Ivo Daalder: Artikkeleita eurooppalaisesta strategisesta autonomiasta ja NATO:n tulevaisuudesta.
Wikipedia / JEF Nations Official: Yksityiskohtainen tieto JEF:n rakenteesta, jäsenmaista ja operatiivisista tehtävistä.
The International Institute for Strategic Studies (IISS) – Arrow Exercise Analysis: JEF-harjoitusten käytännön merkityksestä pohjoisen puolustuskyvyn kehittämisessä.
